Voiko koira unohtaa omistajansa?

Okei, tässä tulee muokkaus henkilökohtaisella twistillä ja niillä pienillä “virheillä” tehostamassa:

Voiko koira unohtaa omistajansa? – Siis ihan oikeasti?

Oho, tuli kylmä hiki otsalle kun luin ton otsikon. Siis että voiko mun oma, rakas karvakorva unohtaa mut? Ajatuskin tuntuu ihan…siis kamalalta. Mulla on ollu Roope, kultainennoutaja, jo kahdeksan vuotta. Se on enemmän ku lemmikki, se on perheenjäsen, ystävä, jopa terapeutti silloin tällöin.

Mä muistan kun Roope oli ihan pieni pentu, sellanen pieni karvapallo joka just ja just sai mun sormenpäästä kiinni. Nyt se on iso poika, ehkä vähän ylipainoinenkin, myönnän… Mutta se katse, se on aina yhtä lämmin ja täynnä rakkautta.

Joku lääkäri mainitsi, että joillekin koirille voi tulla dementia, ihan niinku ihmisillekin. Ja että on jotain ravintolisiä, jotka ehkä voi auttaa. Mutta se tosiasia, että Roope voisi menettää muistonsa, ne meidän kaikki yhteiset jutut, ne lenkit metsässä, ne iltapusut sohvalla… Se sattuu ihan hirveästi.

Ehkä se ei tunnistais enää mun ääntä, mun hajua? Muistaisko se edes, että mä oon se joka antaa sille ruokaa, rapsuttaa korvan takaa, heittää palloa? Siis apua, miettikää, ettei se enää heiluttaisi häntäänsä kun mä tulen kotiin!

Olen kuullut tarinoita siitä, miten vanhat koirat alkaa käyttäytyä oudosti, niinku ne olisi eksyksissä omassa kodissaan. Miten ne ei enää tunnista läheisiään. Mä en halua edes ajatella sitä. Mitä mä tekisin, jos Roope ei enää tietäisi kuka mä olen?

Pelkään sitä päivää. En voi kuvitella elämää ilman Roopen lempeää katsetta ja sitä innokasta häntää joka heiluu, vaikka mä olisin vaan käynyt hakemassa postin. Toivon vaan, että saamme vielä monta yhteistä vuotta, täynnä iloa ja muistoja, jotka Roope, toivottavasti, muistaa aina. Ja mä kans.