Kenelle tehdään ruumiinavaus?

Kenelle tehdään ruumiinavaus? Se on kysymys, joka on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Ei niin, että minulla olisi mitään henkilökohtaista kokemusta asiasta… onneksi! Mutta ajatus siitä... se on jotenkin… pelottava, ja samalla kiehtova. Kuten jokin salaisuus, jota ei voi paljastaa helposti.

Ruumiinavaus tehdään siis ihmisille, joiden kuolemansyy on epäselvä. Luin jostain, että noin 7-8% kuolemista johtaa ruumiinavaukseen Suomessa. En tiedä, onko se paljon vai vähän. Mutta ajattele sitä hetki: seitsemän kahdeksan prosenttia… niin moni ihminen, joiden lähellä olevat jäävät pohtimaan mitä oikein tapahtui. Mitkä olivat viimeiset sanat? Mitä tunsivat?

Muistan isoisäni kuoleman. Hän oli ollut sairaalassa, kyllä, ja lääkärit tekivät parhaansa. Mutta oliko se kaikki? Oliko jotain, mitä jäi huomaamatta? En tiedä. Minua on aina vaivaanut pieni epätietoisuus, pieni epämääräinen tunne, että ehkä… ehkä jotain jäi selvittämättä. Ehkä ruumiinavaus olisi tuonut mielenrauhaa, vaikka tiedän, että se ei välttämättä olisi antanut vastauksia kaikkiin kysymyksiin.

Tämän artikkelin mukaan ruumiinavaus edellyttää, että vainaja on ollut lääkärin hoidossa viimeisen sairautensa aikana. Järkevää, jotenkin. Lääkärillä on oltava jotain vertailukohtaa, jotain johtopäätöstä, johon vertailla tuloksia. Mutta mikä jos vainaja kuoli kotona? Tai jostakin syystä ei ollut lääkärin hoidossa? Jäävätkö heidän kuolemansyynsä ikuisesti mysteeriksi? Se on hirveä ajatus.

Tiedän, että ruumiinavaus on tärkeä työkalu lääketieteelle. Se auttaa parantamaan hoitoa, ehkäisemään kuolemia tulevaisuudessa. Mutta henkilökohtaisesta näkökulmasta katsottuna, se on ehkä yksi karuimmista muistutuksista siitä, kuinka hauras ihmiselämä on. Ja jättää jälkeensä niin paljon kysymyksiä, vastauksia etsimättä.