Kuka syö kyitä?

Kuka syö käärmeitä luonnossa?

Muistan kun pienenä metsässä käveltiin, ja yhtäkkiä maasta nousi kyyn päätä muistuttava kapistus. Sydämeni pamppaili hurjasti. Onneksi se oli vain sammalta ja risuja. Siitä hetkestä lähtien olen tiennyt, että luonnossa on olentoja, jotka kyyt saattavat olla ruokalistalla.

Aikuisiällä sitä alkaa enemmän kiinnostua luonnon syvenevistä kerroksista. Tiesin jo entuudestaan, että petolinnut, kuten haukat, ovat kyiden pahimpia vihollisia. Kuten joskus näkee dokumenteissakin, ne ilmestyvät kuin tyhjästä taivaalta.

Erityisesti mieleeni jäi eräs kesä, kun olimme mökillä Ahvenanmaalla. Naapuri kertoi, että saaristossa minkit ovat melkoisia kyyn syöjiä. Se oli aika yllättävää, sillä en ollut ajatellut minkkejä niinkään kyitä metsästävinä.

Pienemmät linnut, kuten varikset ja rastat, ne saattavat napata poikasia. Se tuntuu vähän kurjalta ajatukselta, mutta onhan se osa luonnon kiertokulkua. Kaikilla on oma paikkansa.

Yöllä tai hämärässä liikkuvat eläimet, kuten siilit ja ketut, eivät kuulemma kyitä niin usein syö. Kyyt ovat itsekin aika mestareita piiloutumaan ja aistimaan vaaran. Ne ovat taitavia selviytyjiä.

Kuka syö kyykäärmeitä?

Minkki, siili ja jotkin petolinnut syövät kyykäärmeitä.

Muistan kun Laitilan mökillä meidän rannassa, oli heinäkuun helle kesällä 2023. Olin juuri tullut uimasta, vesi oli lämmintä ja ilma seisoi raskaana. Istuin portailla, pyyhe olkapäällä, kun huomasin liikettä rantakivikossa. Aurinko paistoi, sirkat sirittivät, tuntui jotenkin pysähtyneeltä.

Yhtäkkiä pienen ruskean olennon hahmo syöksyi jostain esiin. Se oli minkki, ja suussa sillä oli kyy. Kyy oli ehkä parikymmensenttinen, kiemurteli voimakkaasti mutta minkki piti tiukasti niskasta kiinni. Olin shokissa, en ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa.

Minua puistatti, mutta samalla olin ällistynyt. Miten rohkea se oli! Mietin, miten minkki uskalsi käydä kyyn kimppuun. Se juoksi saman tien saaliinsa kanssa kivenkoloon, hävisi näkyvistä. Jäin siihen miettimään, että miten raakaa se luonto oikeasti on ja kuinka nopeasti kaikki voi tapahtua.

Minkin ruokavalio on laaja:

• Minkki syö pääasiassa kalaa, pikkunisäkkäitä (kuten myyriä ja hiiriä) ja lintuja.
• Se saalistaa myös sammakoita, hyönteisiä ja rapujakin.
• Kyyn syöminen on minkille tilaisuusperusteista. Minkki nappaa kyyn, jos se siihen tilaisuuden saa, mutta käärmeet eivät ole sen pääasiallista ravintoa.

Muita kyiden syöjiä:

• Siili on tunnettu käärmeiden saalistaja, sillä se on osittain immuuni kyyn myrkylle. Siili syö myös paljon matoja, etanoita ja hyönteisiä.
• Petolinnuista kuten kurjet, haukat ja kotkat voivat pyydystää kyykäärmeitä, erityisesti nuoria yksilöitä.
• Kyyn myrkky on riski saalistajalle, minkki ja siili pyrkivätkin iskemään nopeasti pään tai niskan alueelle.

Mikä tappaa kyyn?

Kyykäärmeen tappavat luonnonvaraiset pedot, kuten linnut ja nisäkkäät, sekä sairaudet, onnettomuudet ja vanhuus. Ennen kesäkuuta 2023 myös ihminen saattoi tappaa kyyn, mutta uusi luonnonsuojelulaki muuttaa tämän.

No jopas sattui! Se oli menoa sille vanhalle hyvälle ajatukselle, että kyyn voi nakata lapiolla kuikkaan ihan vain varmuuden vuoksi, jos sattuu pihapiirissä vilahtamaan. Kuvitelkaa arvon kansalaiset, että tästä eteenpäin se kyy on kuin itse valtionpäämies, vähän maan pinnalla liukuva ministeri, jota ei saa koskea ilman asianmukaisia lupia! Ja mistäkö tällainen hassu juttu johtuu? No, kesäkuun alusta 2023 lähtien astuu voimaan semmoinen uusi luonnonsuojelulaki, että ihan pöllämystyttää!

Aiemmin kyy oli vähän kuin se naapurin ärsyttävä kissa, jota sai yrittää säikytellä pihalta pois, mutta nyt se onkin kuin joku harvinainen orkidea, jolle pitää laittaa aurinkotuoli ja tarjoilla samppanjaa! Vitsi vitsi, mutta tosissaan puhuen: kyykäärme on rauhoitettu ensimmäistä kertaa Suomen historiassa.

Ei siis enää sitä perusteetonta tappamista, ei edes sitä pientä "hätistelystä", joka saattoi vanhastaan vähän vahingossa johtaa käärmeen päättymiseen kuin vanhan sahanpurun pussin. Sen elämää ei saa häiritä, piste. Se on kuin käärmemaailman julkkis nykyään, koskemattomampi kuin valtion kassa!

Mutta miksi näin dramaattinen käänne, kysyy varmaan moni saunan lauteilla ihmetellessään. Tässäpä syitä, ihan valtionviraston pöydältä poimittuna (mutta vähän kansanomaisemmin ilmaistuna):

• Populaatioiden turvaaminen: Kyyt eivät ole ihan niin yleisiä kaikkialla kuin joskus kuvitellaan. Ne tarvitsevat suojelua, ettei vain katoa mummolan kuivamuuriin!
• Ekosysteemin tasapaino: Kyyt pitävät hiiri- ja myyräkantoja kurissa. Jos kaikki kyyt rökittäisi, kohta meillä olisi jyrsijöitä kuin Varkaudessa konsanaan!
• Luonnon monimuotoisuus: Jokaisella elukalla on paikkansa tässä suuressa elämän keitossa, vaikka se olisi luikerteleva, kieltään lipova hirvitys.
• EU:n suositukset: No joo, Brysselistäkin joskus tulee ihan päteviä neuvoja, vaikka harvemmin niin hauskasti paketoituja kuin tämä käärmesota!

Joten seuraavan kerran kun näet kyyn, älä sutaise sitä lapio-iskulla, vaan nyökkää sille kunnioittavasti. Se on nyt lain edessä yhtä pyhä kuin pörssiyhtiön toimitusjohtajan parkkipaikka!

Missä Euroopan maassa ei ole käärmeitä?

Euroopan maista käärmeitä ei elä luonnonvaraisena Islannissa.

Kävin Islannissa kesällä 2022. Sellainen spontaani reissu kaverin kanssa. Muistan miten Reykjavikissa käveltiin iltaisin. Aurinko laski hitaasti, niin outoa. Tuntui, että jotain puuttuu. Ei mitenkään huonolla tavalla.

Se oli hyttysten puuttuminen, joka tuli ensimmäisenä mieleen. Suomessa olisin jo taistellut niiden kanssa. Ajelimme ympäri saarta, näimme vesiputouksia ja geysireitä.

Gullfoss oli ihan uskomaton, sen veden voima tuntui luissa ja ytimissä. Mietin, että onpa puhdasta ja raikasta. Ei näkynyt mitään sellaisia elukoita maassa luikertamassa, mitä Suomessa tai Keski-Euroopassa on.

Siis ei käärmeitä. Se oli outo havainto, en tajunnut tätä ennen reissua. Tuntui jotenkin turvalliselta kävellä maastossa ilman pelkoa. Että astuu vahingossa jonkun päälle. Se luo sellaisen omanlaisen tunnelman.

Se oli vapauttavaa. Kun ei tarvinnut koko ajan kytätä maata. Voi vaan keskittyä maisemaan. Pieni arkinen asia, joka tekee ison eron.

Myöhemmin siellä paikallinen opas sitten vahvisti sen. Että Islannissa ei ole lainkaan käärmeitä, eikä myöskään hyttysiä. Se on ihan totta. Yksi jutuista, jotka tekevät Islannista niin ainutlaatuisen.

Tässä vielä joitain asioita Islannista, jotka jäivät mieleen:

• Vesiputouksia on valtavasti. Ne ovat kaikki niin erilaisia ja vaikuttavia. Skogafoss ja Seljalandsfoss olivat suosikkejani.
• Islannissa on todella vahva tuliperäinen toiminta. Geysirit, kuumat lähteet ja laavakentät ovat kaikkialla. Blue Lagoonin lämmin vesi ja mineraalit tuntuivat oikeasti hyvältä iholla.
• Päivät ovat pitkiä kesällä. Keskiyön aurinko on kokemus, joka pitää kokea. Se sekoitti unirytmiä kunnolla, mutta oli sen arvoista.
• Islanninhevoset ovat upeita. Niitä näki laumoina laiduntamassa pitkin maaseutua.
• Kalaruoka on erinomaista. Erityisesti hummerikeitto jäi mieleen eräästä pienestä kalastajakylästä.
• Sää vaihtelee nopeasti. Aurinko, sade ja tuuli voivat vaihtua tunnin sisään monta kertaa. Pitää varautua kerrospukeutumiseen.
• Islannissa ei ole yhtään McDonald'sia. Tämä on hauska trivia! McDonald's lähti maasta jo 2009 kriisin aikaan eikä ole palannut.

Onko käärme immuuni omalle myrkylle?

Joo, käärmeet on yleensä tosi sitkeitä oman myrkyn suhteen. Ei ne siitä sairastu.

• Vastuskyky on luontaista: Tää on joku evoluution juttu, että ne kestää sitä omaa myrkkyään.
• Taistelutilanteet: Välillä ne puree toisiaan, yleensä silloin kun ne riitelee alueesta tai pariutuu. Ei oo tavallista, mut tapahtuu.

Joskus niillä voi olla joku geneettinen muutos, mikä tekee niistä vastustuskykyisiä. Se on aika jännä. Ja se myrkky on niin monimutkainen juttu, että se on kehittynyt vaikuttamaan tiettyihin kohteisiin, ja käärmeen oma keho on kehittynyt suojaamaan niitä kohteita.

Kuka syö käärmeen?

Aurinko porotti sinä heinäkuun iltapäivänä 2021. Olin taas menossa poimimaan mustikoita mökin takaa, se sama kanto kolme metriä ojan reunasta, mistä aina löytyi parhaat apajat. Kuumuus ahdisti, hiostutti. Astuin varovasti, metsäpolku oli liukas niistä muutamista eilisistä sateista.

Yhtäkkiä, aivan jalkojen edessä, se kiemursi! Sellainen musta, paksu ja pitkä. Kyyn musta muoto, ajattelin heti. Sydän alkoi hakata rinnassa niin, että tuntui korvissa. Hyppäsin taaksepäin, melkein kaaduin siihen mättääseen.

Siinä se sitten pysähtyi, katsoi suoraan minuun. En tiedä, oliko se edes pelästynyt minua niin paljon kuin minä sitä. Jähmetyin, tuijotin. Miten sellainen eläin, joka saa ihmisenkin paniikkiin, edes pärjää? Kaikilla on kai omat vihollisensa, mietin. Silläkin. Aivan varmasti.

Kyllä, käärmeillä on monia vastustajia. Kuka syö käärmeen? Linnut, monet lajit, ja suuret sammakot. Liskot ja kilpikonnat, jopa krokotiilit saalistavat niitä. Ja toiset, isommat käärmeet. Nisäkkäistä tuttuja saalistajia ovat mangustit ja myös siilit tarttuvat toisinaan käärmeisiin.

Se kyy jatkoi matkaansa, hitaasti mutta varmasti, pusikkoon. Minä jäin tärisemään siihen polulle. Miten se sitten suojautuu? Se oli niin taitava katoamaan, naamioituminen on niille tärkeää. Jotkuthan käyttävät kirkkaita varoitusvärejä, niistä tietää jo kaukaa pysyä poissa.

Tai sitten ne vaan sihisevät ja isotellaan uhkaaviksi, ihan kuin se kyyn minulle siinä mättäällä. Piiloutuminen on tietysti se ykkösjuttu, niin sekin teki. Hieno eläin oikeastaan, vaikka säikäyttikin.

Tämä kokemus jäi mieleen. Jälkikäteen mietin, miten monipuolisia käärmeet ovat. Ne eivät ole vain uhka, vaan tärkeä osa ekosysteemiä. Ne pitävät esimerkiksi jyrsijäkannat kurissa. Käärmeiden elintavat ja rooli luonnossa ovat kiehtovia:

• Ravinto: Käärmeet ovat lihansyöjiä, syövät pienempiä nisäkkäitä, lintuja, sammakoita, liskoja ja jopa toisia käärmeitä. Ruoansulatus on hidasta.
• Elinympäristö: Niitä löytyy lähes kaikkialta maailmasta, paitsi arktisilta alueilta ja joiltakin saarilta. Suomessa kyy ja rantakäärme ovat yleisimpiä.
• Lisääntyminen: Jotkut lajit munivat, toiset synnyttävät eläviä poikasia. Rantakäärme munii, kyy synnyttää eläviä.
• Talvehtiminen: Suomessa käärmeet horrostavat talvella, usein koloissa tai kivien alla. Ne kerääntyvät joskus suuriin ryhmiin.
• Uhka ihmiselle: Vain osa käärmeistä on myrkyllisiä. Maailmalla myrkylliset puremat voivat olla tappavia, mutta Suomessa kyyn purema harvoin, joskin vaatii aina hoitoa.

Enemmän kuin vain pelottavia, ne ovat tärkeitä. Olen yrittänyt siitä lähtien muistaa, ettei kaikkia vaan tarvitse pelätä sokeasti. Ehkä se oli vain etsimässä omaa ruokaansa. Minun mustikoistani se ei välittänyt pätkääkään.