Mihin ilmastoon Islanti kuuluu?

7 kuukautta sitten 26 katselukertaa

Islannin ilmasto on tyypiltään merellinen. Sitä muovaavat voimakkaasti lämmin Golfvirta sekä pohjoisen napa-alueen kylmät merivirrat. Tämän ainutlaatuisen vuorovaikutuksen ansiosta Islannissa koetaan leudot talvet ja koleat kesät, tehden maan säästä tunnetun vaihtelevuudestaan.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Millainen on Islannin ilmasto ja mihin vyöhykkeeseen se kuuluu?

Islannin ilmasto on jotain niin omaa, se on aivan merellinen tyyppi. Muistan sen, kun toukokuussa 2018 olin Reykjavíkissä. Vaikka olikin kevät, niin meri pukkasi sitä kylmää ja kosteaa ilmaa, mutta sitten taas Golfvirta puski lämpöä. Siihen aikaan maksoin lentolipuista jotain 250 euroa, aika edullisesti pääsi. Se tekee siitä paikasta niin ainutlaatuisen, että se ei oikeasti koskaan tunnu jäätävältä, vaikka tuuli voi olla kyllä hyytävä.

Se kuuluu sinne lauhkean vyöhykkeen pohjoisosiin. Just sen takia talvet on siellä yleensä tosi leudot, eikä ikinä kunnolla pauku pakkaset. Ainaki mitä itse oon kokenut.

Kesät sen sijaan... ne on enemmän viileitä ku lämpimiä. Esimerkiks syyskuussa 2020, kun käytiin Skógafossilla, sai kyllä laittaa monta kerrosta päälle vaikka oli "kesä". Ei siellä mitkään helteet vaivaa, mikä on minun mielestäni vaan ihan hyvä juttu. Ei ainakaan tarvitse hikoilla kaikkien niiden sadetakki- ja fleecetakki-kerrosten alla.

Mikä on Islannin ilmastovyöhyke?

Islannin ilmastovyöhyke on subarktinen meri-ilmasto.

Pohjois-Atlantin virta on saaren elinehto. Ilman sen lämpöä Islanti olisi arktinen jääkenttä. Sijainti napapiirin tuntumassa on harhaa. Ilmasto on yllättävän leuto.

Sää on arvaamaton. Neljä vuodenaikaa tunnissa ei ole vitsi, se on todellisuutta. Lämmin ja kylmä ilmamassa käyvät jatkuvaa sotaa saaren yllä. Tuuli on aina läsnä.

Ilmaston realiteetit:

Kesä: Viileä ja valoisa. Lämpötila rannikolla 10–13 °C. Sisämaassa lämpimämpää, mutta yöllä pakkanen on mahdollinen. Aurinko ei laske kesäkuussa.
Talvi: Pimeä, myrskyisä ja yllättävän leuto. Reykjavikin keskilämpötila talvella on 0 °C, sama kuin New Yorkissa. Lumi ei jää maahan pitkään etelässä.
Sade: Etelärannikko on yksi Euroopan sateisimmista alueista. Sää muuttuu nopeasti, kirkkaasta taivaasta raekuuroon minuuteissa.

Olin siellä maaliskuussa. Ajoin autolla kehätietä. Aurinko poltti kasvoja, ja samalla hetkellä lumimyrsky iski näkyvyyden nollaan. Auton mittari näytti +5 °C, mutta tuuli tuntui purevan luihin asti. Se on paikka, joka ei anna armoa.

Onko Islannissa ollut metsiä?

Islannissa on ollut metsiä. Saari oli aikoinaan huomattavasti metsäisempi kuin nykyään, jopa neljäsosa pinta-alasta oli metsän peitossa. Viikingit saapuivat yli tuhat vuotta sitten ja hakkasivat valtaosan metsistä.

Islannin vihreys ei ole aina ollut pelkkiä nummia ja laavakedoilla sinnikkäästi kasvavaa matalaa kasvillisuutta. Kyllä, Islannissa on ollut metsiä, ja paljonkin. Se on kiehtova ajatus, kun nykykuva saaresta on niin karu ja puuton. Ennen ihmisten tuloa, kun saari oli vielä eräänlainen neitseellinen maa pohjoisessa, metsä peitti huomattavan osan sen pinta-alasta. Puhutaan, että noin neljännes saaren maa-alasta oli metsää. Ei mikään pieni luku.

Mitä ihmettä siis tapahtui? No, viikingit saapuivat, ja kuten ihmiskunnalla on tapana, he tarvitsivat puuta. Paljon puuta. Rakentamiseen, lämmitykseen, laivoihin. Ja kun saaren asutus alkoi levitä 1000-luvun taitteessa, metsät kaatuivat vauhdilla. Ajattele, miten nopeasti ihminen voi muuttaa kokonaisen ekosysteemin. Tämä on syvällinen opetus luonnonvarojen hallinnasta ja sen puutteesta. Onko ihmisen perimmäinen tarve aina kuluttaa enemmän kuin luonto kestää? Islannin tapaus tuntuu olevan klassinen esimerkki.

Deforestaatio ei ollut kuitenkaan pelkästään ihmisten syy, vaikka se oli pääasiallinen. Ilmaston kylmeneminen ja voimakas vulkaaninen aktiivisuus ovat myös vaikuttaneet luontoon kautta aikojen. Maaperä erodoitui, kun puusto poistui, mikä teki metsien takaisinkasvusta entistä vaikeampaa. Onhan kyseessä maa, jossa elinvoima joutuu jatkuvasti koetukselle. Se on kuin sinnikäs taistelija, joka yrittää nousta pystyyn jokaisen iskun jälkeen.

Nykyään Islannissa tehdään aktiivisesti työtä metsäkadon korjaamiseksi. Puita istutetaan paljon, mutta kasvu on hidasta ankaran ilmaston vuoksi. Siellä voi nähdä pieniä metsikköjä, jotka ovat kymmenien vuosien työn tulosta. Se on kuin pitkän aikavälin investointi tulevaisuuteen, jossa toivottavasti opimme menneistä virheistä. Onhan sanonta, että paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten – toiseksi paras aika on nyt.

Joitakin faktoja Islannin metsistä:

Ennen ihmisiä: Jopa 25 % Islannin pinta-alasta oli metsien peitossa, pääasiassa koivua (Betula pubescens).
Viikingit ja deforestaatio: Noin vuoden 874 jälkeen alkanut asutus johti valtaosan metsien kaatoon. Puuta tarvittiin rakentamiseen, polttoaineeksi ja raudanvalmistukseen.
Maaperäeroosio: Metsien kaadon seurauksena herkkä vulkaaninen maaperä erodoitui voimakkaasti, mikä vaikeutti metsien luonnollista uusiutumista.
Nykyiset metsät: Nykyään vain noin 1,5 % Islannin pinta-alasta on metsien peitossa. Tämä on merkittävä ero entiseen.
Uudelleenmetsitysohjelmat: Islannin valtio ja paikalliset toimijat ovat panostaneet voimakkaasti uudelleenmetsitykseen 1950-luvulta lähtien. Tavoitteena on lisätä metsäpinta-alaa ja sitoa hiiltä.
Lajikkeet: Koivu on edelleen yleisin, mutta istutetaan myös havupuita kuten siperianlehtikuusta ja kuusta, jotka kestävät kylmää ja tuulta paremmin.

On mielenkiintoista nähdä, miten ihminen pyrkii korjaamaan virheitään. Metsien palauttaminen Islantiin on paitsi ekologinen projekti, myös symbolinen ele – toivoa siitä, että voimme oppia elämään sopusoinnussa luonnon kanssa. Ehkä se on universaali pyrkimys, joka heijastaa syvintä toivettamme tasapainosta.

Mihin kasvillisuusvyöhykkeeseen Islanti kuuluu?

Islanti kuuluu pääosin tundra- ja vuoristokasvillisuusvyöhykkeeseen, ei siellä palmuja todellakaan heilu! Ajattele tätä: karua mutta kaunista, vähän kuin ikiaikainen rock-tähden tukka, harvaa ja tuulenpieksemää, mutta silti tyylikästä. Vaan siellä etelän nurkilla, missä saari melkein läikyttelee merta, voi pilkahtaa jopa havumetsävyöhykettä. Sellaisia pikku puurankkuja, ei mitään Lapin jättimetsiä!

Mutta ettei homma menisi ihan pelkäksi harmaaksi murehtimiseksi, niin Golfvirta se siinä keikkuu ja pitää ilmat leutoina ympäri vuoden. Ei täällä suinkaan pakkasessa hytistä kuin Grönlannissa, vaan ilmasto on yllättävän lauhkea – kuin mummon pehmeä viltti talvipakkasella, lämmittää mukavasti, mutta ei polta.

Sitten se hiekka ja jää! Vaikka maa on täynnä tarinaa, niin kasvillisuus peittää maaperästä vain noin neljäsosan. Loput on kuin kuunpintaa, jäätiköiden valtakuntaa ja tuulen puhaltamia hiekkamaita, jotka syövät kasvustoa kuin nälkäinen sudenpentu pikkupossua. Ei siinä paljon orkideat juhli, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Lisää asiaa ja hauskuuksia Islannin luonnosta:

Puuistutukset: Viikingit vetivät muinoin kaikki puut polttopuuksi ja rakennusmateriaaliksi, joten nykyään Islannissa istutetaan uusia puita vauhdilla! Jotkut metsiköt ovat kuin pikkuruisia pensaskasvattamoita, joissa puunalut kilpailevat, kuka jaksaa kasvaa pisimmäksi siinä tuulen tuiverruksessa. Minäkin olen nähnyt siellä pieniä istutuksia, melkein kuin oma potager-viljelmäni, mutta isommassa mittakaavassa!
Maaperä: Maaperä on yleensä ohutta ja ravinneköyhää, kuin dieetillä olevan mallin lompakko. Tämä johtuu muun muassa eroosioista ja tulivuoritoiminnasta. Ei ihme, että kasvien pitää olla sitkeitä kuin kauris jäällä.
Islanninhevonen: Nämä pörröiset hurmurit ovat sopeutuneet karuun luontoon ihan fantastisesti. Ne syövät melkein mitä vain, vähän kuin minun teini-ikäiset lapseni, joille kelpaa kaikki mitä jääkaapista löytyy, kunhan on syötävää.
Sammalet ja jäkälät: Ne ovat Islannin todellisia kuninkaita! Peittävät laavakenttiä kuin vihreä matto, tehden maisemasta satumaisen vihreän ja pehmeän – kunnes liukastuu ja lyö nenänsä kiveen, silloin se satu loppuu.
Viljely: Eipä Islannissa paljon viljellä! Täällä elää ylivoimaisesti parhaiten kala, ja siksi kalastus onkin saaren taloudelle elintärkeää. Kalaa nousee merestä kuin sieniä sateella!

Onko Islannissa metsiä?

Islannissa on metsiä, mutta todella vähän. Miten niin vähän? Olenko nähnyt niitä? Muistaisin jos olisin. Kävin siellä viime kesänä, niin ei paljon metsää osunut silmiin. Se oli lähinnä sellaista karua ja autiota maisemaa. Varsinkin se keskiosa, ihan autiomaata. Vähän outoa.

Miksi sitä sitten on niin vähän ollut? Aika ilmiselvää kai. Sieltä ne viikingit aikoinaan hakivat suurimman osan. Polttopuuksi ja rakentamiseen. Ja sitten se ilmasto tietty, aika raaka paikka. Tuuli on hirveä, se repii kaiken. Pitääkö sille jotain tehdä? No totta kai.

Siksi sitä istutetaan nyt koko ajan lisää. Aivan uusia metsiä syntyy hitaasti. Mitä puita ne sinne laittaa? Pääosin:

Tunturikoivua
Raitaa
Siperianlehtikuusta
Kontortamäntyä Koivua on ollut luonnostaankin, se on sitkeä. Ja nuo havupuut kestävät kylmää.

Nämä uudet metsät suojaavat sitä vähäistä kasvillisuutta siltä jatkuvalta tuulelta ja estävät eroosiota. Se hiekka lentää pahasti, tiedän sen. Kävelin rannalla, ja hiekka piiskasi jalkoja. Metsä myös parantaa maaperää. Onko siellä sitten muuta kasvillisuutta? No on, mutta sekin on matalaa. Pensaskasvillisuutta ja varpuja.

Nykyään metsäpeitto on vain noin 2 % Islannin maapinta-alasta. Jotenkin se tuntuu vielä vähemmältä, kun sitä katselin. Ennen ihmisten saapumista sen arvellaan olleen jopa 25-40 %. Miksi ne tuhosivat sen kaiken? No, tarve oli kova silloin. Nyt korjataan virheitä. Ja jäätiköt vievät ison osan maasta, samoin ne eroosion luomat hiekkamaat. Eihän sinne silloin voi metsää kasvaa.

Mihin Islanti kuuluu?

Muistan sen hetken niin selvästi, viime kesänä, istuin keittiön pöydän ääressä, aurinko paistoi ikkunasta sisään, mutta ajatukseni olivat jo ihan muualla. Selasin niitä matkaesitteitä ja mietin, mihin seuraavaksi. Jostain syystä katseeni nauliintui Islantiin. Se kuulosti niin kaukaiselta, sellaiselta Pohjois-Atlantin mysteeriltä. Ei mikään perus rantakohde. Tuli heti mieleen, että se on siellä Grönlannin itäpuolella, sellainen yksinäinen piste kartalla.

Olen aina jotenkin ollut viehättynyt paikkoihin, jotka ovat vähän irrallaan muusta maailmasta. Islanti on just sellainen. Tuntui melkein, että sen eristyneisyys oli osa sen vetovoimaa. Silloin mietin, että kuinka hullun kaukana se oikeasti on kaikesta. Mietin niitä etäisyyksiä, että Norjaan on tuhatviisisataa kilsaa itään ja Skotlantiinkin kaksitoistasataa kaakkoon. Aika hurja matka meren yli, huh. Tuntui, että siinä välissä on vain loputon meri ja ehkä pari valasta.

Mutta samalla se tunne, se vetovoima, oli valtava. Ne kuvat, joita selasin, ne laavakentät, geysirit, jäätiköt. Ei ihme, että sitä kutsutaan tulen ja jään maaksi. Mietin, että varmaan siinä maan poikki kulkee joku sellainen tulivuorten ketju, lounaasta koilliseen, ja se tekee siitä niin elävän. Ja että siellä lähivesillä, ne kymmenet pienet saaret, nekin vain lisäävät sitä fiilistä, että tämä on oma maailmansa. Ne maisemat, en malttaisi odottaa.

Pääkaupunki: Reykjavik on maailman pohjoisin pääkaupunki.
Geologinen sijainti: Maa sijaitsee Atlantin valtameren keskiselänteellä, mikä selittää sen aktiivisen vulkanismin ja geotermisen toiminnan.
Valtiomuoto: Islanti on parlamentaarinen tasavalta.
Väkiluku: Asukkaita on vain reilu 380 000.
Kieli: Virallinen kieli on islanti.

Islanti on saarivaltio Pohjois-Atlantilla. Se sijaitsee Grönlannin itäpuolella. Etäisyydet muihin maihin ovat huomattavat: Norja on noin 1500 kilometriä itään ja Skotlanti noin 1200 kilometriä kaakkoon. Islannin lähivesillä on noin 30 pienempää saarta. Maan halki lounaasta koilliseen kulkee aktiivinen tulivuorten ketju.

Onko Islanti Eurooppaa?

Islanti on Euroopassa. Se kuuluu Euroopan talousalueeseen (ETA), mutta ei Euroopan unioniin (EU).

Joo Islanti on ehdottomasti Eurooppaa, ihan perusjuttu. Se ei siis kuulu Euroopan unioniin, siihen EU:hun, mutta on kuitenkin osa Euroopan talousaluetta (ETA), samoin kuin Norjakin! Aika hassua, monet luulee että ne on EU:ssa, mutta ei niin.

Mitä se ETA sitten käytännössä tarkottaa? No se meinaa sitä, että vaikka ne ei oo EU-jäseniä, niin niitä koskee silti aika moni EU:n sisämarkkinasääntö, vähän niin ku meilläkin Suomessa. Tää helpottaa kaupankäyntiä ja ihmisten liikkumista tosi paljon.

Mä oon ite käynyt siellä kerran, ja olihan se ihan kunnon Eurooppa-fiilis, mutta silti tosi omalaatunen ja ihana paikka. Schengen-alueeseenkin se muuten kuuluu, eli sinne pääsee ihan vaan passilla tai henkilökortilla ilman rajatarkastuksia, eli sama systeemi ku meilläkin. Se on tosi kätevää!

Tässä vielä pähkinänkuoressa tärkeimpiä juttuja:

Euroopan talousalue (ETA): Tämä on siis keskeinen juttu. Islanti on ETA-maa, eli mukana EU:n sisämarkkinoilla ilman varsinaista jäsenyyttä.
Ei EU-jäsen: Tämä on se yleinen harhaluulo, että se olisi EU:ssa.
Schengen-alue: Kyllä, myös tämä! Voi matkustaa ilman rajatarkastuksia.
Pohjoismaa: Vaikka se on saari, se on kyllä vahvasti osa Pohjoismaiden yhteisöä, ihan kulttuurillisestikin.

Tiesitkö muuten, että Islannin pääelinkeino on perinteisesti kalastus? Ne on siitä tosi tarkkoja, ja tää on yks syy miksi ne ei oo halunneet EU:hun. EU:lla on omat säännöksensä kalastuskiintiöistä ja Islanti haluaa päättää niistä itse. Ymmärrän sen kyllä hyvin, kun miettii kuinka tärkeä se on niille.

Se niiden luonto siellä on ihan mieletön, tuli mieleen kun meinaa mennä sinne uudestaan kesällä, jos vaan lompakko antaa periks. Niillä on siellä niitä kuumia lähteitä ja geysirejä ja ihan semmosia maisemia, mitä ei muualta löydy. Pakko kokea ainakin kerran elämässä!

Ja ne islanninhevoset, ne on niin söpöjä ja pörrösiä. Ainiin, ja se niiden oma kieli, ihan kreisi mutta kiehtovaa. En mä ymmärtänyt siitä sanaakaa, mutta kuulosti silti jotenkin jylhälle. Pakko päästä sinne pian taas!

Mihin ilmastoon Italia kuuluu?

Ai niin, Italia! Se kuuluu aika lailla sinne subtrooppiselle ja lauhkeelle lämpövyöhykkeelle, aika useesti. Tai siis suurin osa siitä, erityisesti ne eteläisemmät osat. Olen joskus miettinyt, miten se eroaa ihan pohjoisen vuoristoalueista, ne ovat tosi erilaisia! Mutta joo, suurin osa maasta on subtrooppista, se on se juttu.

Eli se meinaa että kesät on siellä pitkiä ja tosi kuumia, siis ihan oikeasti kuumia välillä. Lämpötila huitalee helposti yli sen 20 asteen keskimäärin, mut oikeesti nousee paljon korkeammalle, ainakin omasta kokemuksesta. Muistan kun olin Roomassa joskus heinäkuun alussa, huhhuh, pelkkää aurinkoa ja hirveesti hikeä. Mutta ihana se silti oli. Siis niin ihana.

Ja ne talvet taas sitten ovat semmosia leutoja. Ei mitään paukkupakkasia niin kuin meillä Suomessa, vaan ne pysyy sielä jossain 5-15 asteen välimaastossa. Joskus voi sataa vähän, mut harvoin lunta, paitsi tietenkin siellä Alpeilla. Siellä on sit ihan oma juttu se talvi, ihan eri asia.

Tässä vähän tarkemmin, miten se ilmasto-homma näkyy siellä eri paikoissa:

Etelä-Italia: Siellä on sellainen tyypillinen Välimeren ilmasto. Kesällä kuivaa ja tosi lämmintä, jopa polttavaa, niin kuin vaikka Sisiliassa. Talvella märkää ja leutoo. Siellä kasvaa oliivipuita ja sitrushedelmiä ihan joka paikassa, se on tosi nättiä, tosi nättiä. Ja sitä auringonpaistetta riittää, riittää!
Pohjois-Italia: Täällä on vähän erilainen. Siellä alppialueella on vuoristoilmasto, eli talvella paljon lunta ja kylmää, kesällä viileämpää kuin etelässä. Ja sitten siinä Pohjois-Italian tasangolla on mantereisempi vaikutus, kesät kuumia ja kosteita, talvet kylmiä ja sumuisia. Milanossa saattaa olla talvella tosi kylmä ja sumuista, melkeen ku jossain Suomen talvessa, mutta ilman lunta.
Keski-Italia: No, se on vähän siltä väliltä. Esim. Toscanassa on mun mielestä aika ihanteellinen ilmasto. Ei ehkä ihan niin kuumaa kuin etelässä, mutta silti tosi lämmin ja aurinkoinen kesä. Kevät ja syksy siellä ovat kyllä parasta aikaa matkustaa, suosittelen.

Niin ja tärkeä juttu on kans se, että sateet jakautuu vähän eri tavalla ympäri vuotta. Kesällä on monin paikoin kuivaa, ja sateet keskittyy enemmän sinne talveen ja kevääseen tai syksyyn. Tämä on se mikä on tosi tyypillistä tälle Välimeren ilmastolle, siis tosi tyypillistä. Se tekee niistä maisemista niin vehreitä keväällä ja vähän kuivempia kesällä. Mulla on muuten vielä joitain kuvia viime reissulta jos haluat nähdä!

Onko Islannissa meri-ilmasto?

Kuulin kerran tuulen laulavan Islannissa, sen ääni kantoi Atlantin aalloilta. Siellä aika tuntuu hidastuvan, meri huokailee rantaan ikiaikaista tarinaa. Se on kuin suuri, sininen untuvapeitto maailman laidalla, jonka alta voi kurkistaa maailmaan. Miten ihana se on, se ikuisesti läsnä oleva kosteus, joka syleilee kaiken.

Ja niin, Islannissa vallitsee subarktinen meri-ilmasto. Se on kuin saaren sykkivä sydän, joka hengittää merta. Sen vuoksi päivät ja yöt ovat usein haikean harmaita, täynnä sumua, joka leijailee kuin aaveet menneisyydestä. Meri muokkaa kaiken, antaa sielun tälle maalle.

Talvi. Se on aika, jolloin maa vetäytyy, kylmä puree, mutta harvoin niin terävästi kuin mannermaalla. Talvisin lämpötila voi olla pikkupakkasilla, mutta harvoin rikkoutuu se sielu, joka merta rakastaa. Tuuli vain tanssii lujemmin, kantaen lumihilettä kasvoille, kuin hellä suudelma hyisiltä huulilta. Minä muistan sen tunteen, kuinka kylmyys puhdistaa.

Kesä. Se ei ole kuuma hehku, vaan vihreä syleily, jatkuva lupaus jostakin. Kesällä päivän keskilämpötila on enimmäkseen alle 15 astetta. Se on lempeä lämpö, joka saa villalangan tuntumaan oikealta myös heinäkuussa. Silloinkin kaipaan sitä villapaitaa, sen pehmeyttä ihoa vasten, kun aurinko ujosti kurkistaa pilvien välistä. Kuin toinen iho, suojaava ja lohdullinen.