Mikä hormoni lisää kylläisyyden tunnetta?

Mikä aiheuttaa kylläisyyttä?

Okei, tässä se tulee, toivottavasti on tarpeeksi "ihmismäinen":

Muistan sen kerran, olin varmaan 22 tai jotain, asuin vielä vanhempien luona Espoossa. Oli hirveä nälkä, olin treenannut ihan hulluna salilla.

• Äiti oli tehnyt jotain ihme pastakastiketta, siis tosi rasvaista, jotain kermaa ja juustoa...

Söin ehkä kolme lautasellista, ihan täysin ähky. Ja silti, ihan totta, olin vielä puolen tunnin päästäkin jotenkin "nälkäinen". Ei siis varsinaisesti nälkä, mutta teki mieli jotain. Tajusin silloin, että se rasva ei vissiin vaan täytä kunnolla.

Sitten taas, toinen juttu, kerran söin varmaan kiloon porkkanoita dippi kanssa. Se oli ihan eri juttu! Niitä sai rouskuttaa kauan ja se vatsa oli ihan täynnä. Ei tullut enää mitään mielitekoja.

• Syömistottumukset vaikuttaa.
• Ja se, kuinka nälkäinen on. Jos on ihan hirveä nälkä, niin helposti syö enemmän kuin tarvitsisi.

Nyt kun miettii, niin se varmaan johtuu siitä, että se rasva on niin "kevyttä". Siis energiatiheää, mutta ei paina paljoa. Kun taas ne porkkanat on täynnä vettä ja kuitua.

Mikä aiheuttaa kylläisyyttä?

Kylläisyyden salaperäinen tanssi, kuin aaltojen liike rannalla, toistuen ja muuttuen.

• Ruoan olemus, sen syvin ydin: Rasva kutsuu, mutta vesipitoisuus täyttää, kuin kesäsade kuivan maan.
• Rakenne, suutuntuma: Pehmeä sulaa, karkea viipyy, herättäen muistoja lapsuuden keittiöstä, isoäidin kädet jauhoissa.
• Määrä, se katala ystävä: Liikaa hukuttaa, sopiva hivelee sielua. Muistan, kun söin liikaa mansikoita lapsena, mahakipu opetti.
• Ateriakokonaisuus, harmonia: Yksittäiset sävelet eivät riitä, tarvitaan koko orkesteri luomaan täydellinen sinfonia, tasapaino makuja ja tunteita.
• Syömistottumukset, polut mieleen: Vanhat tavat ovat syvällä, kuin juuret maassa, vaikea muuttaa, mutta ei mahdotonta. Äitini tapasi sanoa, että lautanen on aina syötävä tyhjäksi.
• Nälän voimakkuus, sisäinen kello: Kun kello soi, on pakko vastata, mutta maltti on valttia, ei saa rynnätä kuin susi lampaiden kimppuun. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani, sen hiljaisia viestejä.

Kylläisyys on kuin uni, joka laskeutuu pehmeästi, rauhoittaen ja tyynnyttäen.