Mikä on kevään ensimmäinen kukka?

10 kuukautta sitten 82 katselukertaa

Kevään ensimmäinen kukka Suomessa vaihtelee alueittain ja vuosittain sääolosuhteiden mukaan. Yleisimpiä varhaisia kukkijoita ovat lumikello ja krookus, jotka voivat pilkistää jopa lumen alta. Myös talvikki ja suotuisilla paikoilla leskenlehti voivat kukkia varhain.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mikä kukka kukkii ensimmäisenä keväällä?

Meillä pihassa, huhtikuun alkupuolella, 2023, lumikellot kurkisteli lumen alta. Muistan sen ihan selvästi, aurinko paistoi ja ne olivat ihan upeita, pieniä valkoisia kelloja. Ihan kuin pieniä ihmeitä.

Krookuksia meillä ei ole, mutta naapurissa näin niitä jo maaliskuun lopulla. Keltainen ja violetti, ihania! Ne olivat vähän isompia kuin lumikellot.

Talvikkia en ole ikinä nähnyt meillä pihalla, mutta olen kuullut sen olevan aika varhainen kevään kukkija. Ehkä joskus istutan sellaisenkin.

Leskenlehdestä en tiedä, meille ei ole vielä ilmestynyt. Ehkä se tarvitsee enemmän varjoa? Pitää tarkistaa. Kevät on ihanaa aikaa!

Mitä kukkia toukokuussa?

Toukokuu… Valkovuokkoja! Niitä on aina niin paljon mummolassa, muistan lapsuudesta. Onko se oikeastaan toukokuu vielä? Tarkista kalenteri. Pitää kaivaa vanha puutarhakirja. Missä se onkaan?

Valkovuokko
Kevätesikko - niiden keltainen väri on ihana!
Narsissit, tietysti! Keltaisia ja valkoisia. Isä istutti niitä aina äitienpäiväksi.
Ketunleipä… Olisiko se sama kuin käenkaali? Pitää googlettaa. Niin, se on.
Rentukka! Siniset ja violetit. Ihania niittykasveja.
Norjanangervo… Ei oikein ole mun lemppareita, jotenkin liian… tavallisia? Mutta joo, toukokuussa niitä kukkii.
Hevoskastanja! Ne suuret valkoiset kukinnot, puu on valtava. Muistan lapsuuden pihalta.
Raate… Mitä se edes on?

Puna-ailakki! Äiti tykkäsi niistä, niitä oli aina ruukuissa parvekkeella. Ja päivänkakkarat. Niitä on kaikkialla. Kesälläkin vielä. Mutta kesästä ei nyt puhuta, tämä oli toukokuun kukat.

Mitenkähän se orvokit? Nehän kukkii myös toukokuussa. Tai ainakin alkukesästä. Pitää tarkistaa. Ja unohdinhan mä jotain? Onko se joku muu? Oota hetki. Ahaa, tässä listassa oli se kaikki… kai.

Mikä puu kukkii ensimmäisenä?

Yön hiljaisuudessa... mikä puu kukkii ensimmäisenä.

Harmaaleppä. Se on yleisin vastaus. Mutta...

Lounaassa on pähkinäpensas. Se saattaa olla nopeampi.
Heinäkuussa sitten niinipuu. Metsälehmus. Viimeinen.

Ruohokasvit. Niistä en tiedä. Liian paljon mietittävää. Niiden järjestys on monimutkainen.

Mikä kukka kukkii huhtikuussa?

Huhtikuussa kukkii sinivuokko.

Valkovuokot seuraavat perässä.
Narsissit tuovat keltaista.
Tulppaanit räiskyvät väreissä.

Kevät. Joku tykkää.

Elämä on outoa. Vuonna 2015 ostin sinivuokon siemeniä. Ei niistä mitään tullut. Ehkä ensi vuonna. Ehkä ei.

Mikä kukkii toukokuussa?

Toukokuu. Kukat.

Krookukset: Varhain, väriloistoa.
Orvokit: Monimuotoisuus, perinteitä.
Narsissit: Aurinkoa, vahvuutta.
Esikko: Kalkki, aurinko.
Hyasintti: Tuoksu, ei vain joulu.
Idänsinililja: Scilla, pieni, sininen.
Jouluruusu: Outo nimi, kevät silti.
Keltavuokko: Metsän valo, herkkä.
Kevätkaihonkukka: Unohda murheet.
Lumikello: Ensimmäinen, toivoa.
Pioni: Upea

Bonus: Oma puutarha, pioneja täynnä. Toukokuu paras.

Mitä kukkia voi istuttaa toukokuussa?

Toukokuussa? Ruukkujaloleinikki. Kestää viileyden. Ei pakkasta.

Tarhaorvokki. Siro. Kestää kylmää.
Timjami. Yrtti. Hyvä maku.
Keijunkukka. Värikäs.

Muista: ei pakkasia. Se on tärkeintä. 2024 on kuuma kesä. Jätin viime kesänä kaikki kukat kuivumaan. Oli tyhmää. Olen unohtanut kastella.

Mitä kukkia haudalle toukokuussa?

Okei, yritetään.

Viime toukokuussa olin ihan pihalla, mitä äidin haudalle veisin. Äitienpäivä painoi päälle ja halusin jotain kaunista, mutta samalla sellasta, mikä ei heti palellu. Se oli ihan tyypillinen toukokuu – aurinkoa, mutta illat jäätäviä.

Muistan miettineeni niitä orvokkeja. Ne on vähän sellasia peruskestäviä.
Ja sit ajattelin lumihiutaleita, ne on jotenkin tosi herkkiä, mut silti niissä on potkua.
Krysanteemitkin kävi mielessä, mut ne on ehkä enemmän syksyyn.

Lopulta päädyin ostamaan pienen korin, johon istutin orvokkeja ja muutaman narsissin. Narsissit oli vähän riski, kun ne on sipulikukkia ja ne voi olla jo vähän myöhässä, mut halusin niihin vähän väriä.

Muistan, kun olin siellä haudalla, oli aurinkoista, mut tuuli kylmästi. Kyllä siinä piti takki vetää kunnolla kiinni. Se fiilis oli vähän haikea, mut samalla jotenkin rauhallinen. Mietin, et äiti ois tykännyt niistä kukista. Toivottavasti.

Kesäkukkia en vielä uskaltanut laittaa, ne ois varmaan paleltunu heti. Ne saa odottaa kesäkuuta. Ehkä petunioita tai pelargonioita sit myöhemmin. Tai jotain ihan muuta.

Mikä on toukokuun kukka?

Toukokuun kukka on kielo. Se on niin kaunis. Mutta tänä vuonna se ei ole niin kaunis kuin muistelen... Ehkä se johtuu siitä, että olen niin väsynyt. Yö on pitkä ja ajatukset pyörivät.

Muistan lapsuuden kesät, mummolassa. Kielikukkia kaikkialla, ihanat tuoksut.
Nyt kielojen tuoksu tuntuu erilaiselta. Surulliselta jotenkin. Ehkä siksi, että isoäitikin on jo poissa. Hänen hautajaisissaan oli kieloja.
Nyt kaikki tuntuu hieman väärältä. Kaipaisin sitä vanhaa onnea.

Kielo on siis toukokuun kukka. Mutta se ei ole vain kukka, se on muisto. Muisto menneisyydestä ja siitä mitä on kadonnut. Tämä ajatus painaa nyt rintaa. Aina kun näen kielen, se tuo mieleen kaikki ne menneet kesät. Ja nyt... on vain tämä pitkä yö.

Mitä kukkia on toukokuussa?

Okei, yritetään...

Muistan toukokuun, kun olin mummolassa Yläneellä. Koko piha oli valkovuokkoja täynnä, ihan kuin lunta olisi vielä ollut. Se oli jotenkin tosi taianomainen näky.

Valkovuokot – niitä oli tosi paljon. Kuin valkoinen matto.
Kevätesikot – niitä mummo oli istuttanut ruukkuihin, aurinkoiselle kuistille.
Narsissit – klassikko! Keltainen piristysruiske harmaan talven jälkeen.
Ketunleipä (käenkaali) – niitä napostelin salaa metsän reunassa. Happamia, mutta kivaa.
Rentukka – niitä kasvoi siinä pienen lammen rannalla, lähellä saunaa.
Norjanangervo – muistaakseni niitä oli jossain pensaassa, mutta en ole varma.
Hevoskastanja – niitä isoja puita oli pari, muistan ne valkoiset kukinnot. Niitä puiden kukkia oli ihana katsella.
Raate – öö, en muista nähneeni mummolassa.
Puna-ailakki ja päivänkakkara – no niitä kasvoi varmaan muualla kylässä, pellon pientareella.

Äh, tää on vaikeaa, muisti pätkii! Mutta noi ekat ainakin muistan tosi hyvin. Se valkovuokkojen meri oli jotain unohtumatonta. Muistan kun mummo sanoi että "Ne on toukokuun kauneimmat kukkaset". Ja se oli kyllä oikeassa!