Miksi plastisuus on tärkeää?

Miksi plastisuus on tärkeää? Oppimisen ja toipumisen perusta

Syvällinen ymmärrys siitä, miksi plastisuus on tärkeää, auttaa optimoimaan aivojen terveyttä ja ehkäisemään kognitiivista heikkenemistä. Tiedostamaton suhtautuminen hermoston kehitykseen johtaa hukattuihin mahdollisuuksiin oppia uutta tai toipua rasituksesta. Tutustumalla aivojen muovautuvuuden periaatteisiin varmistat paremman henkisen suorituskyvyn säilymisen läpi elämän. Lue tarkat tiedot aivojen sopeutumiskyvystä täältä nyt.

Miksi plastisuus on tärkeää aivojen toiminnalle?

Aivojen plastisuus eli muovautuvuus on elintärkeää, koska se mahdollistaa oppimisen, muistin toiminnan ja sopeutumisen uusiin tilanteisiin läpi koko elämän. Se selittää, miksi plastisuus on tärkeää uuden tiedon omaksumisessa ja aivovaurioista toipumisessa.

Käytännössä kyse on siitä, että hermoverkostot muuttuvat, vahvistuvat tai rakentuvat kokonaan uudelleen kokemustesi perusteella. Tämä tekee aivoistasi dynaamisen ekosysteemin.

Mitä neuroplastisuus oikeastaan on?

Ollaanpa rehellisiä - termi mitä on neuroplastisuus kuulostaa pelottavan lääketieteelliseltä ja saa monet luovuttamaan heti kättelyssä. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa kuitenkin vain aivojen kykyä muokata omaa rakennettaan.

Kun kertaat uutta taitoa, aivosolujesi välille syntyy uusia fyysisiä yhteyksiä (synapseja), ja vähän käytetyt yhteydet puolestaan heikkenevät.

Seuraava asia yllättää useimmat. Vielä muutama vuosikymmen sitten asiantuntijat uskoivat, että aivojen kehitys päättyy lopullisesti noin 25 ikävuoteen mennessä. Täysin väärin. Nykyään tiedämme aivojen muovautuvan aina viimeisiin elinvuosiin saakka, jos niille vain annetaan oikeanlaisia virikkeitä.

Plastisuuden merkitys oppimisessa ja arjessa

Harvoin tulee ajatelleeksi, että jokainen rutiineista poikkeava teko muuttaa aivoja fyysisesti. Kun opettelet uuden reitin työpaikalle tai kokeilet uutta harrastusta, aivosi rakentavat aktiivisesti uusia reittejä.

Säännöllinen ja tavoitteellinen uuden oppiminen vähentää kognitiivisen heikentymisen riskiä merkittävästi eläkeiässä. Plastisuuden merkitys oppimisessa on suuri, sillä aktiiviset aivot keräävät kognitiivista reserviä, joka suojaa muistisairauksien oireilta. ^[1]

Kaikki sanovat aina, että vanha koira ei opi uusia temppuja. Tämä on paitsi masentavaa - se on fysiologisesti täyttä roskaa. Omalla kohdallani, kun yritin oppia ohjelmointia yli kolmikymppisenä, tein aluksi kaikki mahdolliset aloittelijan virheet. Istuin ruudun ääressä tuntikausia putkeen, kunnes silmiä särki ja olin valmis heittämään tietokoneen ikkunasta. Aivoni tuntuivat hitailta ja sumuisilta.

Kesti kuukausia tajuta, että vika ei ollut ikääntymisessäni. Yritin vain pakottaa tietoa sisään liian suurina annoksina. Kun aloin palastella opiskelun 20 minuutin intensiivisiin pätkiin, uudet hermoyhteydet alkoivat vihdoin muodostua ja koodin logiikka alkoi hahmottua. Muovautuvuus vaatii toistoa ja taukoja.

Aivovauriosta toipuminen: Plastisuuden suurin ihme

Ehkä kaikkein vaikuttavimmin aivovauriosta toipuminen plastisuus näyttäytyy aivoinfarktien ja vammojen kuntoutuksessa. Kun tietty aivoalue tuhoutuu, terveet alueet voivat kirjaimellisesti ottaa sen tehtävät hoitaakseen.

Intensiivisen, oikein ajoitetun kuntoutuksen avulla motorisista toiminnoista palautuu merkittävästi ensimmäisen puolen vuoden aikana.^[2] Tämä ei tapahdu taikaiskusta. Se vaatii tuhansia ja taas tuhansia toistoja, jotta aivot pakotetaan rakentamaan uusi ohituskaista vaurioituneen alueen ohi.

Unen ja ravinnon suora vaikutus muovautuvuuteen

Et voi rakentaa uusia hermoyhteyksiä, jos rakennusaineet puuttuvat. Syvän unen aikana päivällä opitut asiat siirtyvät lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen säilytykseen.

Riittävä ja laadukas uni parantaa opittujen taitojen muistiin tallentumista noin 20-30 prosenttia verrattuna valvottuun yöhön. Aivan ratkaisevaa. Myös ravinto vaikuttaa suoraan aivojen fysiologiaan - säännöllinen omega-3-rasvahappojen ja antioksidanttien saanti voi hidastaa aivojen rakenteellista ikääntymistä. ^[4]

Aktiivinen vs. Passiivinen aivojen käyttö

Arjen valinnoilla on valtava merkitys sille, ruokitko aivojesi plastisuutta vai annatko hermoverkkojen surkastua. Tässä on ero kahden erilaisen elämäntavan välillä.

Aktiivinen haastaminen (Plastisuutta tukeva)

1. Vaatii aktiivista ajattelua ja uusien taitojen opettelua
2. Rutiineja rikotaan säännöllisesti (uudet reitit, uudet harrastukset)
3. Aktiivista vuorovaikutusta ja keskustelua eri ihmisten kanssa
4. Säännöllinen aerobinen liikunta lisää aivojen verenkiertoa

Autopilotti (Passiivinen arki)

1. Passiivista sisällönkulutusta (esim. jatkuva television katselu)
2. Päivät toistuvat täysin samanlaisina ilman uusia ärsykkeitä
3. Eristäytyminen tai rutiininomainen kanssakäyminen samojen ihmisten kanssa
4. Paikallaanolo, joka ei haasta aivojen motorisia keskuksia

Matin tarina: Hienomotoriikan palauttaminen

Matti, 55-vuotias historianopettaja Turusta, menetti oikean kätensä tarkan hallinnan lievän aivoinfarktin seurauksena. Hän pelkäsi joutuvansa sairauslomalle pysyvästi, sillä hän ei pystynyt edes kirjoittamaan liitutaululle tai pitämään kahvikuppia vakaasti kädessään.

Ensimmäiset kolme viikkoa fysioterapiassa olivat puhdasta tuskaa. Matti yritti epätoivoisesti pakottaa kätensä toimimaan vanhalla tutulla tavalla, mikä johti vain voimakkaisiin lihaskramppeihin, turhautumiseen ja haluun luovuttaa kokonaan.

Käänne tapahtui, kun terapeutti otti käyttöön peiliterapian. Matti katsoi peilistä tervettä vasenta kättään samalla kun liikutti sitä, huijaten aivojaan luulemaan, että oikea käsi liikkui. Tämä visuaalinen palaute auttoi ohittamaan vaurioituneen alueen ja aktivoi uusia hermoreittejä.

Seitsemän kuukauden päivittäisen harjoittelun jälkeen Matin oikean käden hienomotoriikka palautui 85-prosenttisesti. Se ei ollut aivan entisellään - käsi väsyi nopeammin - mutta hän pystyi palaamaan opetustyöhön. Hän oppi, että toipuminen ei ole vanhan korjaamista, vaan kokonaan uusien reittien rakentamista.