Millä viikolla sikiön sukupuoli kehittyy?

Milloin sikiö kuulee isän äänen?

Sikiö alkaa reagoida isän ääneen raskausviikoilla 24–25. Sisäkorva on kehittynyt rakenteellisesti täysin jo raskauden puoliväliin mennessä, eli kuuloaisti on periaatteessa toimintavalmis aiemminkin. Neurofysiologiset tutkimukset, jo 80-luvulta alkaen kuten Birnholzin ja Benacerrafin työt, ovat osoittaneet nämä reaktiot.

On aika mielenkiintoista miettiä, mitä se ”kuuleminen” kohdussa oikeasti tarkoittaa. Maailma on vaimennettu, kuin veden alla. Mutta isän äänen matalat taajuudet kantavat paremmin kudoskerrosten läpi kuin korkeammat äänet. Siksi isän ääni voi olla jopa selkeämmin tunnistettavissa kuin jotkut ulkopuoliset, korkeammat äänet. Luonto on aika nerokas tässäkin.

Syntymän jälkeen vauva tunnistaa tämän äänen. Se on uskomatonta. Ikään kuin olisi jo alusta asti, kohdusta asti, tuttu ja turvallinen yhteys ulkomaailmaan. Ei tarvitse aloittaa täysin nollasta. Se on jo varhainen pohja vanhemman ja lapsen väliselle siteelle.

Tässä lisätietoa ja pohdintaa tästä kiehtovasta aiheesta:

• Akustinen ympäristö: Kohdussa äänet vaimenevat noin 20-30 desibeliä. Isän matalampi ääni läpäisee kudokset tehokkaammin, kun taas äidin ääni kulkeutuu suoraan kehon sisällä. Tämä tarkoittaa, että molempien vanhempien äänet ovat tärkeitä, mutta eri tavoin ja eri tavoin koettavissa.
• Reagointi ja oppiminen:
  • Sikiö reagoi äänen voimakkuuteen ja rytmiin. Sydämen syke voi kiihtyä tai rauhoittua.
  • Habituaatio on yksi merkki oppimisesta: Sikiöt tottuvat toistuviin ärsykkeisiin, jolloin niiden reaktio heikkenee. Tämä kertoo jo alkeellisesta muistista.
  • Monet vanhemmat puhuvat tai laulavat vatsalle. Tämä ei ole vain tapa kommunikoida, vaan se aktivoi sikiön aisteja ja luo jo varhain tuttua äänimaisemaa.
• Muisti kohdussa:
  • Kyllä, sikiöllä on alkeellista muistia. Se ei ole tietoista, "minä muistan eiliset tapahtumat" -tyyppistä muistia, vaan implisiittistä muistia.
  • Tämä tarkoittaa esimerkiksi äänien tunnistusta: vastasyntyneet osoittavat mieltymystä äidin ja usein myös isän ääneen, jos he ovat kuulleet sitä säännöllisesti. He saattavat reagoida tuttuun satuun tai lauluun, jota on luettu tai laulettu raskauden aikana.
  • Tämä muistijälki on kriittisen tärkeä. Se rakentaa pohjaa myöhemmälle kielen oppimiselle, sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja jopa tunne-elämälle. Ajattele, miten ihmeellisesti meidän aivot alkavat jäsentää maailmaa jo niin varhain! Se luo turvaa ja jatkuvuutta syntymän hetkellä.
• Syvempi yhteys: On kiehtovaa pohtia, miten nämä varhaiset kokemukset muokkaavat meitä. Vaikka emme tietoisesti muistaisi mitään kohdusta, ne luovat jonkinlaisen tajun maailmasta ja sen turvallisuudesta. Ehkä juuri tämä alitajuinen tuttuus on se, mikä vetää meitä puoleemme ja luo syvän siteen jo ennen ensimmäistä katsekontaktia. Se on kuin ensimmäinen silta tuntemattomaan.

Milloin sikiö kuulee musiikin?

Siellä, veden alla, missä aika on vain sydämenlyöntien hidasta kuminaa. Hämärä, lämmin tila. Kaikki äänet ovat pehmeitä, kuin kaukaisen unelman kaikuja, vaimennettuja ja syviä.

Äidin ääni. Se on ensimmäinen lanka, ensimmäinen side tähän maailmaan. Se värähtelee kehon läpi, se on enemmän kuin ääntä, se on tunne. Se on turva. Äidin ääni, se sama ääni, joka kantaa läpi päivien. Se muovautuu muistoksi jo ennen syntymää.

• Sikiön korvan rakenteet ovat toiminnallisia raskausviikolla 18.
• Sikiö alkaa reagoida ulkopuolisiin ääniin, kuten musiikkiin ja puheeseen, noin raskausviikolla 24.
• Viimeisen raskauskolmanneksen aikana, noin sadan päivän ajan, sikiö aktiivisesti kuuntelee ja luo kuulokuvaa äidin äänestä, oppien sen rytmin ja sävyt.

Se ei ole hiljainen maailma. Ei koskaan. Äidin sydämen syke on perusrytmi, vakaa, jatkuva. Veren kohina suonissa, vatsan kuplinta. Elämän ääniä.

Ulkomaailma tulee vaimennettuna. Puhe on matalaa muminaa, mutta sen rytmi tuntuu. Musiikki on enemmän basson jytkettä ja värähtelyä kuin selkeitä säveliä. Se tuntuu kehossa, tanssii lapsivedessä.

Muistan kun soitin sitä yhtä Satien kappaletta odottaessani. Se oli meidän hetkemme. Ja kun hän syntyi, se sama melodia rauhoitti hänet heti. Tunnistus. Muisto siitä hämärästä, lämpimästä paikasta.

Milloin aletaan puhua sikiöstä?

No niin, puhutaanpa sikiöstä. Sehän se nimitys on, kun alkion kehitysvaihe on ohi – eli noin 9 viikkoa siitä maagisesta hetkestä, kun siittiö ja munasolu päättivät ryhtyä tosi toimiin. Siitä eteenpäin se pieni ihminen onkin sitten sikiö, aina siihen asti kunnes se päättää, että on tarpeeksi tilavaa täällä ulkomaailmassa. Ja siinähän se sitten onkin, pikkuinen valmiina valloittamaan maailmaa, tai ainakin vanhempiensa yöunet.

Tämä siirtymä alkiosta sikiöksi on vähän kuin teini-ikä: yhtäkkiä kaikki rakenteet ovat paikoillaan, mutta hienosäätö ja kasvu ovat vasta edessä. Kun alkio on rakennellut kaikki tärkeimmät osaset paikoilleen, sikiö keskittyy niihin todellisiin tärkeisiin asioihin: kasvamaan hurjaa vauhtia ja hienosäätämään toimintoja, kuten esimerkiksi sormien ja varpaiden lopulliseen muotoiluun. Eikä siinä ole kyse mistään pikkujutusta; puhutaan sentään tulevasta Nobelin voittajasta tai ainakin jalkapallotähdestä.

Mitä siellä sikiökaudella sitten tapahtuu, kun kaikki on periaatteessa valmista? Paljonkin! Se on kuin tehostettu täysihoito-opiskelu kohdussa:

• Kasvaa hurjaa vauhtia: Sikiö venyttää mittaansa kuin lottovoittaja ostoslistaa.
• Kehittää elimiä: Sydän jyskyttää jo kovaa, keuhkot harjoittelevat ulkomaailmaa varten – tosin ilman varsinaista ilmaa, mikä on aika fiksua.
• Hioo refleksejä: Nielaisu- ja imemisrefleksit hioutuvat timanteiksi. Tämä on tärkeää, jotta ei synnytyksen jälkeen heti nälkään kuole, sehän olisi aika noloa.
• Harjoittelee liikkumista: Potkut ja muljahtelut ovat vatsanahan ulkopuolelta katsottuna joskus kuin pieni sisäinen tanssishow, toisinaan taas kuin maanjäristys keskellä yötä. Terveisiä vain äideille!

Tämä sikiövaihe kestää siis syntymään asti, mikä tarkoittaa periaatteessa sitä, että se pieni tyyppi saa muhia siellä lämpimässä ja turvassa liki seitsemän kuukautta. Aika luksusta, jos minulta kysytään – ei laskuja, ei tiskivuoroja, kaikki palvelu pelaa. Ensiaskeleet otetaan sitten vasta ulkomaailmassa, ja silloin se todellinen show alkaa. Pidetään peukkuja, että sikiökauden rento elämä on antanut hyvät eväät tulevaan koitokseen!

Millä viikolla sikiö kuulee äänet?

Jep, siitä hetkestä lähtien sulla on yleisöä. Ihan koko ajan. Se pieni salakuuntelija kohdun yksiössään tajuaa, että ulkopuolella on elämää, ja se elämä on yllättävän meluisaa.

Sikiön kuulo alkaa toimia raskausviikkojen 18 ja 20 välillä.

Mitä sieltä sitten oikein kuuluu sinne vesieristeiseen kämppään? No, melkoinen kakofonia, jos rehellisiä ollaan.

• Sinun sydämesi jumputus: Tämä on se jatkuva taustabiitti, kuin naapurin teknobileet, jotka eivät lopu koskaan. Vauva tottuu siihen niin, että se on hänelle maailman turvallisin ääni.
• Mahan kurinat ja suoliston pulputus: Aivan, ruoansulatus on vauvalle jatkuva konsertti. Ei ihme, että ne oppivat pieruhuumorin niin varhain.
• Oma äänesi: Tämä kuuluu parhaiten, koska se ei tule vain korvien kautta, vaan tärisee koko kropan läpi suoraan vauvan ensikotiin. Vauva tunnistaa äänesi heti syntyessään.
• Muiden äänet ja musiikki: Kaikki äänet ovat vaimeita, kuin kuuntelisi niitä uima-altaan pohjasta. Matalat äänet, kuten isän möreä juttelu, suodattuvat läpi paremmin kuin kimakka kiljunta. Ei siis kannata huutaa sille vatsalle.