Milloin ensimmäinen kuva otettiin?

Milloin ensimmäinen kuva otettiin: 1826 vai 1827?

Ensimmäisen valokuvan syntyhistoria herättää kiehtovia kysymyksiä valokuvauksen varhaisvaiheista ja sen keksijästä. Tutustu tarkasti siihen, miten historiallinen milloin ensimmäinen kuva otettiin -hetki muutti pysyvästi maailmaa ja tallensi ensimmäiset pysyvät visuaaliset muistot.

Milloin ensimmäinen kuva otettiin ja kuka sen loi?

Ensimmäinen pysyvä ensimmäinen valokuva maailmassa otettiin vuonna 1826 ranskalaisen keksijän Joseph Nicéphore Niépcen toimesta, ja se tunnetaan nimellä View from the Window at Le Gras. Tämä historiallinen teos on merkittävä virstanpylväs, sillä se oli ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiassa, kun todellisuuden näkymä onnistuttiin tallentamaan pysyvästi ilman käsin piirtämistä.

Noin 1820-luvun puolivälissä Niépce alkoi kehittää menetelmää nimeltä heliografia eli auringon piirtäminen. Hän käytti valoherkkänä materiaalina bitumen-nimistä syyrialaista pikeä, jota hän levitti tinapohjaiselle levylle. Valotusprosessi vaati kuitenkin poikkeuksellisen pitkän ajan - jopa useita päiviä aurinkoisessa säässä - ennen kuin kuva saatiin kiinnitettyä onnistuneesti.

Valokuvauksen kehitys Niépcestä Daguerreen

Vaikka Niépce loi maailman ensimmäisen pysyvän kuvan, hänen tekniikkansa oli kömpelö ja hidas kaupalliseen käyttöön. Vuonna 1829 Niépce teki yhteistyösopimuksen Louis Daguerren kanssa, joka oli lahjakas taidemaalari ja dioraaman luoja. He pyrkivät parantamaan valoherkkyyttä ja lyhentämään radikaalisti valotusaikoja.

Niépcen kuoltua vuonna 1833 Daguerre jatkoi tutkimuksia yksin ja teki ratkaisevan läpimurron hopeoiduilla kuparilevyillä sekä elohopeahöyryillä. Tämä johti dagerotypian syntyyn, joka julkistettiin virallisesti vuonna 1839. Dagerotypia mahdollisti paljon tarkemmat kuvat ja lyhyemmät, vain minuuttien tai sekuntien valotusajat, mikä teki siitä hetkestä alkaen, milloin valokuvaus keksittiin, kaupallisesti menestyvän ilmiön.

Kuinka View from the Window at Le Gras luotiin?

Joseph nicéphore niépce valokuva otettiin ranskalaisen maaseututalonsa ikkunasta Saint-Loup-de-Varennesissa. Kuva esittää talon pihaa, ulkorakennuksia ja kaukana siintävää ympäristöä kirkkaassa päivänvalossa. Koska aurinko paistoi pitkän valotuksen aikana useita päiviä, varjot ehtivät liikkua talon molemmin puolin, mikä tekee valaistuksesta erikoisen näköisen.

Monet unohtavat, että kyse ei ollut pelkästään kameran laukaisemisesta, vaan kemiallisesta fysiikasta. Bitumipikeä kovetettiin valon avulla, ja pesemällä levy laventeliöljyn ja petrolin seoksella epävalottunut pike liukeni pois. Jäljelle jäi pysyvä, vaalea ja tumma kontrastipinta.

Historiallinen merkitys ja perintö nykypäivään

Ensimmäisen kuvan ottaminen muutti pysyvästi ihmiskunnan visuaalista kulttuuria, taidetta ja tiedonvälitystä. Ennen vuotta 1826 muistot ja maisemat olivat täysin maalausten tai piirrosten varassa. Tämän keksinnön myötä todellisuuden dokumentoimisesta tuli mahdollista massoille.

Nykyään alkuperäinen view from the window at le gras on säilytetty Texasin yliopistossa Austinissa Harry Ransom Centerissä. Se on turvattu erikoisolosuhteissa, jotta herkkä materiaali ei tuhoutuisi valolle tai ilmalle altistumisen vuoksi. Tämä ainutlaatuinen artefakti muistuttaa meitä siitä pitkästä matkasta, jonka nykyaikainen digitaalivalokuvaus on käynyt läpi.

Varhaisten valokuvastusmenetelmien vertailu

Heliografia (Niépce, 1826)

- Ei ollut kaupallisesti menestyvä tai laajasti levinnyt

- Useita päiviä (jopa päiviä tai viikkoja)

- Hyvin karkea ja matalakontrastinen

- Syyrialainen bitumipiki tinapohjaisella levyllä

Dagerotypia (Daguerre, 1839) ⭐

- Erittäin suosittu ja ensimmäinen laajasti levinnyt menetelmä

- Muutamasta minuutista sekunteihin

- Erittäin tarkka, yksityiskohtainen ja peilimäinen

- Hopeoitu kuparilevy ja jodihöyryt

Miten nykyhistorioitsija löysi kadotetun kuvan jäljille

Kun tutkija Helmut Gernsheim alkoi etsiä kadonnutta Niépcen alkuperäistä levyä 1950-luvulla, monet pitivät sitä mahdottomana tehtävänä ja pelkkänä urbaanina legendana.

Hän etsi vihjeitä vanhoista ranskalaisista kirjeenvaihdoista ja kartoitti sukulaisten ullakoita ilman takeita onnistumisesta, kunnes hän löysi levyn eräästä englantilaisesta yksityiskodista.

Ensin hän ei meinannut uskoa silmiään, sillä metallilevy näytti vain naarmuiselta peltikappaleelta ilman selkeää aihetta.

Valon ja oikean katselukulman avulla kuva paljastui hitaasti, ja se varmistettiin maailman ensimmäiseksi säilyneeksi valokuvaksi.