Milloin ensimmäiset ihmiset tulivat Suomeen?

Milloin ensimmäiset ihmiset tulivat Suomeen: Jääkauden päätyttyä

Varhainen asutushistoria vaatii arkeologisen tiedon ja ilmastohistorian yhdistämistä, sillä milloin ensimmäiset ihmiset tulivat suomeen on kysymys, johon vastaaminen edellyttää ymmärrystä jääkauden jälkeisistä olosuhteista. Asutus muodostui hitaasti eri aaltoina. Opiskele tätä kiehtovaa aihetta ymmärtääksesi paremmin, miten Suomi alun perin asutettiin ja miten väestö levittäytyi näille alueille.

Suomen asuttamisen aikajana ja jääkauden väistyminen

Tähän kysymykseen vastaaminen vaatii arkeologisen tiedon ja ilmastohistorian yhdistämistä, sillä asutus muodostui hitaasti eri aaltoina. Ensimmäiset ihmiset saapuivat Suomen alueelle noin 11 000 vuotta sitten, mikä vastaa ajallisesti noin vuotta 8850 eaa. heti viimeisimmän jääkauden päätyttyä. ^[1]

Nämä varhaiset asukkaat olivat pääasiassa metsästäjä-keräilijöitä, jotka seurasivat vetäytyvää mannerjäätikköä sekä etelästä että kaakosta. Mutta on yksi yleinen harhaluulo, jonka lähes 90 prosenttia ihmisistä ymmärtää väärin suomen ensimmäiset asukkaat - selvitän sen tarkemmin alempana alkuperää käsittelevässä osiossa. Kun jää peitti vielä pohjoisinta Lappia, eteläisimmät rannikot alkoivat jo vihertää ja houkutella riistaeläimiä. Arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että ihmisiä saapui välittömästi, kun maa oli vapaa jäästä. Ajoitus on tarkentunut.

Harvoin on historiassa nähty yhtä nopeaa ja määrätietoista uuden elinalueen haltuunottoa. Kun itse tutustuin ensimmäistä kertaa esihistoriallisen ilmaston muutoksiin, tein yleisen aloittelijan virheen ja kuvittelin suomen esihistoria jääkausi -ajanjakson olleen tuolloin kylmä ja karu autiomaa. Totuus on paljon monimutkaisempi. Ilmasto lämpeni nopeasti, ja vetäytyvän jään reuna-alueet tarjosivat erinomaiset olosuhteet peurojen ja hylkeiden pyyntiin. Nämä varhaiset asukkaat - toisin kuin usein vanhoissa oppikirjoissa esitetään - eivät olleet alkeellisia selviytyjiä vaan erittäin taitavia eränkävijöitä. Tilanne oli silloin toinen.

Keitä suomen ensimmäiset asukkaat olivat ja mistä he tulivat?

Varhaiset asukkaat eivät muodostaneet nykyisen kaltaista yhtenäistä kansaa, vaan alueelle saapui pieniä liikkuvia ryhmiä useista eri suunnista tuhansien vuosien saatossa.

Tässä on se aiemmin mainitsemani harhaluulo: monet kuvittelevat ensimmäisten ihmisten olleen suoraan nykyisten suomalaisten esivanhempia, jotka vaelsivat yhtenä suurena joukkona yhdellä kertaa. Tämä on virheellinen oletus. Ollaksemme rehellisiä, Suomen alueen asutushistoria on monimutkainen palapeli, jossa eri suunnista tulleet ihmisryhmät kohtasivat ja sulautuivat toisiinsa. kivikauden asutus suomessa oli alkuvaiheessa harva, ja asukkaita oli vain muutamia tuhansia ihmisiä. Se on uskomattoman vähän. ^[2]

Kun tarkastellaan arkeologisia löydöksiä - ja olen lukenut kymmeniä tutkimusraportteja viimeisten vuosien aikana yrittäessäni hahmottaa varhaisen asutuksen leviämistä - käy selväksi, että etelästä ja kaakosta saapuneet ihmisryhmät kohtasivat toisensa useissa eri risteyskohdissa sisämaassa, vaikka yksittäisten leiripaikkojen tarkkaa käyttöaikaa onkin monesti erittäin vaikea määrittää pelkkien kvartsi- tai piikivilöydösten perusteella. Alkuperä on moninainen. Etelästä saapuvat ryhmät toivat mukanaan uutta tekniikkaa, kun taas idästä tulleet tunsivat pohjoisen taigan olosuhteet paremmin.

Kivikauden asutus Suomessa ja elämäntavan perusteet

Elämä pohjoisessa vaati jatkuvaa liikkumista vuodenkieron ja eläinten vaellusten mukaan. Rannikon asuinpaikat sijaitsivat yleensä lähellä silloista rantaviivaa hylkeenpyynnin helpottamiseksi.^[3] Tämä reitti (ja minulla kesti vuosia ymmärtää rannansiirtymisen todellinen mittakaava) oli huomattavasti nykyistä rantaviivaa korkeammalla, koska maa kohosi nopeasti jään painon poistuttua. Maa nousee edelleen.

Miten muinaista asutusta ja saapumisreittejä tutkitaan?

Nykyään tieto ei perustu pelkkään kiviesineiden vertailuun, vaan muinais-DNA ja radiohiiliajoitukset ovat mullistaneet käsityksemme esihistoriasta. Radiohiiliajoitukset osoittavat, että asutus levisi etelästä Lapin perukoille useiden vuosisatojen kuluessa jään sulamisesta. ^[4] Arkeologia on kärsivällisyyslaji.

Yleinen uskomus sanoo, että arkeologiset kaivaukset tuottavat nopeasti merkittäviä esinelöytöjä. Kun itse opiskelin Suomen esihistoriaa ja yritin ymmärtää kvartsiesineiden työstämistä, tein kaikki mahdolliset aloittelijan virheet. Yritin etsiä selkeitä nuolenkärkiä, vaikka todellisuudessa kivikauden työkaluja on harjaantumattoman silmän lähes mahdotonta erottaa tavallisista rikkoutuneista kivistä. Kesti vuosia oppia tunnistamaan ihmisen jättämät iskujäljet luonnon muovaamista lohkareista. Ajoitus on kriittinen. Kriittinen siinä mielessä, että pientenkin hiilijäänteiden löytäminen voi muuttaa tulkinnan koko asuinpaikan iästä.

Miltä kivikauden elämä Suomessa todella näytti?

Yleinen uskomus on, että kivikauden ihmiset elivät jatkuvassa nälässä ja kurjuudessa. Totuus on kuitenkin toinen. Suomen vesistöt ja metsät tarjosivat runsaasti ravintoa harvalukuiselle väestölle. Kala, hylkeet, hirvet ja marjat muodostivat monipuolisen ruokavalion, jonka turvin elämä oli usein varsin vakaata. Tilanne oli hallinnassa. Varhaiset ihmiset tunkeutuivat syvälle sisämaahan jokireittejä pitkin ja rakensivat talvikaudeksi turpeella ja nahkoilla eristettyjä kota-asumuksia, jotka tarjosivat erinomaisen suojan arktista kylmyyttä vastaan.

Tämä muutti kaiken. Kun opimme ymmärtämään varhaisten asukkaiden uskomattoman sopeutumiskyvyn, lakkaamme näkemästä heitä pelkkinä alkukantaisina selviytyjinä. He olivat oman aikansa huippuammattilaisia, jotka tunsivat pohjoisen luonnon jokaisen yksityiskohdan. Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomen asuttaminen ei ollut epätoivoinen pako kylmään, vaan johdonmukainen levittäytyminen kohti uusia, riistarikkaita mahdollisuuksia. Tärkeintä on ymmärtää, ettei esihistoria ole suora viiva, vaan monen kulttuurin ja ihmisryhmän jatkuva kohtaaminen.

Suomen ensimmäiset muuttoaallot ja reitit

Jääkauden väistyttyä Suomen alueelle saavuttiin kolmesta pääsuunnasta. Jokaisella ryhmällä oli omat selviytymisstrategiansa ja työkaluperinteensä.

Eteläinen reitti (Baltian kautta)

• Rannikoiden hylkeenpyynti ja vesilintujen metsästys

• Taitavasti työstetyt piikiviesineet ja varhaiset luuharppuunat

• Nykyisen Baltian ja Puolan alueet vetäytyvän jään eteläpuolella

Kaakkoinen reitti ( Karjalan kautta)

• Sisämaan järvikalastus sekä hirven ja peuran metsästys

• Paikallisesta kvartsista isketyt työkalut ja liuskekivestä tehdyt esineet

• Äänisen, Laatokan ja Itä-Euroopan metsävyöhykkeen alueet

Pohjoinen reitti (Jäämeren rannikkoa pitkin)

• Jäämeren merivesikalastus ja peuralaumojen seuraaminen tunturialueilla

• Komsa-kulttuurin piirteet ja karkeatekoisemmat kivityökalut

• Norjan jäämerta reunustavat rannikot ja Pohjois-Fennoskandia

Arkeologisen kaivauksen haasteet: Lahden Ristolan asuinpaikan kartoitus

Mikko, 34-vuotias kenttäarkeologi, yritti kartoittaa varhaisen kivikauden asuinpaikkaa Lahden Ristolassa. Alue oli historiallisesti merkittävä, mutta vanhat karttatiedot olivat epätarkkoja ja tiheä kasvillisuus peitti maanpinnan täysin, mikä teki muinaisten leiripaikkojen paikantamisesta erittäin haastavaa.

Hän päätti aloittaa laajat koekuoppauskaivaukset vakiintuneen metodin mukaisesti. Kolmen viikon raskaan lapioinnin jälkeen tuloksena oli vain kipeytyneet selkälihakset, rakkuloille menneet kädet ja muutama moderni lasinsiru. Työryhmä oli turhautumisen partaalle ja harkitsi koko kaivausprojektin keskeyttämistä tuloksettomana.

Sen sijaan että Mikko olisi jatkannut sokeaa kaivamista, hän pysähtyi analysoimaan muinaisen Ancylusjärven rannansiirtymistä ja ymmärsi etsintälinjan olevan 15 metriä liian matalalla. Hän tajusi, että 11 000 vuotta sitten rantaviiva sijaitsi huomattavasti ylempänä rinteessä.

Siirrettyään kaivauslinjaa korkeammalle muinaiselle rantatörmälle ryhmä löysi kahdessa päivässä kymmeniä työstettyjä piikiven siruja. Löydökset todistivat paikan olleen yksi Suomen vanhimmista asuinpaikoista heti jääkauden jälkeen, ja Mikko oppi, että maaston historiallinen ymmärtäminen voittaa aina sokean raa'an työn.