Missä on eniten pakkasta?

Missä on eniten pakkasta: Ennätys Grönlannissa

Pohjoisen pallonpuoliskon hyvinkin jäätävät sääolosuhteet herättävät usein kysymyksiä äärimmäisistä lämpötiloista. Suuren yleisön on hyvä tunnistaa missä on eniten pakkasta maapallon pohjoisilla alueilla virallisten mittausten valossa. Grönlannin arktisten olosuhteiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan ilmaston ääri-ilmiöitä ilman harhakäsityksiä. Tutustu historiallisen kylmyysennätyksen virallisiin tietoihin välttääksesi väärinkäsitykset.

Missä on eniten pakkasta ja miten ennätyksiä mitataan?

Kysymykseen siitä, missä on eniten pakkasta, liittyy usein epävarmuutta, sillä vastaus riippuu täysin tarkasteltavasta pallonpuoliskosta ja mittaustavasta. Pohjoisen pallonpuoliskon ennätyspakkanen -69,6 Celsiusta on mitattu Klinckin automaattisella sääasemalla Grönlannin keskiosan jäätiköllä (72 astetta 18N, 40 astetta 28W) 22. joulukuuta 1991. Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) vahvisti kyseisen pakkasennätyksen virallisesti vasta vuonna 2020.

Totta puhuen, monella menee sormi suuhun näiden lukujen kanssa. Tämä johtuu siitä, että eri maanosissa ja eri aikoina tehdyt mittaukset menevät uutisissa helposti sekaisin. Muistan yhä, kuinka omat sormeni puutuivat ja poskipäitä kirveli kivuliaasti jo tavallisessa kolmenkymmenen asteen pakkasessa Lapin retkellä, joten tuollainen lähes seitsemänkymmenen asteen hyytävyys tuntuu täysin käsittämättömältä. Mutta tässä on yksi yllättävä seikka, jonka lähes kaikki sään harrastajat jättävät huomiotta pohtiessaan äärimmäistä kylmyyttä - paljastan sen tuonnempana, kun käsittelemme mittausvarusteiden valintaa.

Epävarmuus siitä, missä maanosassa tai paikassa kylmin lämpötila on mitattu

Kun etsitään tietoa siitä, mikä on kylmin paikka maapallolla, keskustelu jakautuu yleensä Siperian asuttujen kylien ja asumattomien mannerjäätiköiden välille. Grönlanti pitää hallussaan pohjoisen pallonpuoliskon ennätyspakkanen -kärkeä, kun taas Etelämanner dominoi koko planeetan tilastoja. Virallisten tietojen löytäminen vaatii usein syvällistä perehtymistä ilmastotieteen arkistoihin.

Kun aloin vuosia sitten tutkia säätilastoja, tein todella nolon virheen. Väitin ystävilleni kivenkovaan, että Siperian Oimjakon on koko pohjoisen pallonpuoliskon kylmin kolkka. En tiennyt tuolloin (ja meni vuosia ennen kuin edes tajusin tarkistaa asian), että Grönlanti ja sen korkea jäätikkö veivät voiton jo 1990-luvulla. Se turhautti minua suunnattomasti, kun totuus lopulta paljastui arkistojen kätköistä.

Grönlanti ja Klinckin sääasema yllättivät tutkijat

Harvoin jää näin merkittävä sääilmiö huomaamatta lähes kolmeksi vuosikymmeneksi. Klinckin sääasema sijaitsi yli kolmen kilometrin korkeudessa keskellä lumista erämaata. Paikka on täysin asumaton. Juuri tämä korkeus ja kirkas, tuuleton talviyö mahdollistivat sen, että lämpötila putosi ennätyksellisen alas.

Tämä seuraava osuus yllättää lähes jokaisen lukijan.

Ero pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon ennätysten välillä

Suurin ero pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon ennätysten välillä johtuu maantieteestä, sillä pohjoinen napa-alue on merta ja eteläinen on korkeaa mannerta. Kylmin paikka maapallolla löytyy Etelämantereelta, jossa Vostokin asemalla on mitattu virallisesti -89,2 Celsiusta vuonna 1983. Ero pohjoisen Grönlannin lukemiin on siis lähes kaksikymmentä astetta.

Useimmat ajattelevat, että pelkkä etäisyys päiväntasaajasta ratkaisee lämpötilan. Väärin. Todellisuudessa korkeus merenpinnasta ja eristys lämpimistä merivirroista tekevät Etelämantereesta ylivoimaisen pakkasherraan. Meri-ilma lämmittää pohjoista aluetta, vaikka se olisikin jään peitossa.

Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) vahvistamien tietojen löytäminen

Miksi näiden virallisten tietojen löytäminen on joskus niin työlästä? Koska äärimmäiset pakkaset ja muut sääilmiöt vaativat tarkan tarkastusprosessin maailman ilmatieteen järjestö pakkanen -organisaatiolta – jota tekevät niin sanotut ilmaston etsivät – ennen kuin mikään lukema hyväksytään virallisiin tilastoihin. Satelliitit ovat havainneet Etelämantereella jopa yli yhdeksänkymmenen asteen pakkasia, mutta niitä ei lasketa virallisiksi sääasemien ennätyksiksi, sillä mittaus pitää tehdä kahden metrin korkeudelta maanpinnasta, ei avaruudesta käsin.

Miten äärimmäinen pakkanen vaikuttaa laitteisiin ja varusteisiin?

Kun mietitään, missä on eniten pakkasta, on hyvä ymmärtää myös, miten tuollaisia lukemia ylipäätään pystytään mittaamaan luotettavasti. Tavalliset kuluttajille suunnatut digitaaliset lämpömittarit hyytyvät yleensä jo reilussa kolmessakymmenessä pakkasasteessa, kun paristojen kemialliset reaktiot hidastuvat ja nestekidenäytöt jäätyvät. Ammattilaisten on käytettävä erikoisvalmisteisia antureita.

Tässä on se yllättävä seikka, jonka mainitsin aiemmin: kalliimpi ja monimutkaisempi digitaalinen sääasema on kovassa pakkasessa usein huonompi valinta kuin yksinkertainen perinteinen tekniikka. Kaikki sanovat, että moderni älymittari on paras. Mutta omien kokemusteni perusteella - kun olen yrittänyt mitata lämpötiloja paukkupakkasilla mökillä ja tuijottanut pimeää näyttöä sormet kohmeessa - vanhanaikainen alkoholilämpömittari tai langallinen platina-anturi toimii paljon varmemmin. Elektroniikka pettää aina silloin, kun sitä eniten tarvitsee. Elohopeakaan ei toimi, sillä se jäätyy kiinteäksi metalliksi jo -38,83 Celsiuksen lämpötilassa.

Tutkimustyö arktisilla alueilla - ja olen lukenut kymmeniä kenttäraportteja tästä aiheesta vuosien varrella seuratessani naparetkeilijöiden varustetestauksia - osoittaa kiistattomasti, että kun lämpötila painuu alle viidenkymmenen pakkasasteen, tavallinen teräs muuttuu hauraaksi kuin lasi, kumikaapelit murtuvat taivutettaessa ja jopa polttoaineet alkavat hyhmääntyä, mikä tekee automaattisten sääasemien ylläpidosta keskellä grönlanti ennätyspakkanen -aluetta suorastaan ihmeen.

Kylmyys on armoton. Armoton siinä määrin, että pienikin suunnitteluvirhe tuhoaa koko mittausaseman.

Maailman kylmimpien paikkojen ja ennätysten vertailu

Klinckin sääasema, Grönlanti

• Täysin asumaton mannerjäätikkö, jossa vallitsee äärimmäinen tuuli ja pimeys talvisin

• Automaattinen sääasema, jonka lukemat WMO vahvisti jälkikäteen arkistoista

• Grönlannin keskiosan jäätikkö, yli 3 000 metrin korkeudessa merenpinnasta

• -69,6 Celsiusta (pohjoisen pallonpuoliskon virallinen ennätys)

Vostokin asema, Etelämanner

• Tutkimusasema, jossa työskentelee pieni joukko tutkijoita äärimmäisessä eristyksessä

• Miehitetyllä tutkimusasemalla tehty virallinen maanpintamittaus

• Etelämantereen sisämaa, lähes 3 500 metrin korkeudessa

• -89,2 Celsiusta (koko maapallon virallinen säähavaintoaseman ennätys)

Pokka, Kittilä (Suomi)

• Pieni asuttu kylä, jossa ihmiset elävät normaalia arkea kovista talvipakkasista huolimatta

• Virallinen säähavaintoasema osana kansallista seurantaverkostoa

• Suomen Lappi, matalampi maasto, jossa kylmä ilma valuu jokilaaksoihin

• -51,5 Celsiusta (Suomen virallinen pakkasennätys tammikuulta 1999)

Mikon talvivaellus ja jäätyneen tekniikan oppitunti Kilpisjärvellä

Mikko, 34-vuotias retkeilijä Oulusta, halusi kokea todellisen arktisen pakkasen ja lähti tammikuiselle hiihtovaellukselle kohti Käsivarren erämaata. Hän otti mukaansa uuden, kalliin digitaalisen sääaseman seuratakseen tunturien lämpötilavaihteluita.

Ensimmäisenä yönä pakkanen kiristyi lähelle neljääkymmentä astetta. Mikko yritti lukea mittaria aamulla, mutta sen nestekidenäyttö oli täysin pimeä ja litiumparistot olivat menettäneet tehoaan kylmyydessä, mikä aiheutti melkoista turhautumista keskellä pimeää tunturia.

Onneksi vanha eräopas oli sujauttanut Mikon rinkkaan perinteisen punaisella nesteellä täytetyn alkoholilämpömittarin. Mikko tajusi, että äärimmäisissä olosuhteissa yksinkertainen fysiikka voittaa herkän elektroniikan.

Reissun loppuajan hän mittasi lämpötilat luotettavasti perinteisellä mittarilla, joka näytti kylmimmillään 38,5 pakkasastetta tuulensuojaisessa laaksossa, ja hän oppi varautumaan pakkaseen aina mekaanisilla varavälineillä.