Missä Suomessa on Alankoa?

Missä Suomessa on alankoa? Rannikkoseudut erottuvat

Suomen pinnanmuodot koostuvat pääosin ylängöistä ja mäkimaastoista, mikä tekee alavista alueista poikkeuksellisia. Moni pohtii, missä suomessa on alankoa ja miten nämä alueet sijoittuvat kartalle. Maaston korkeuserojen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan kotimaan maantiedon ominaispiirteitä ja rannikkoseutujen erityisyyttä.

Mitä alanko tarkoittaa ja missä sitä on Suomessa?

Monet mieltävät Suomen tasaiseksi maaksi, mutta harva tietää tarkalleen, missä suomessa on alankoa ja miten se määritellään. Maantieteellisesti alanko tarkoittaa aluetta, joka sijaitsee nollasta kahteensataan metriä merenpinnan yläpuolella. Suomen maaperästä peräti 80 prosenttia luokitellaankin virallisesti alangoksi, mikä saattaa yllättää monet vaaramaisemiin tottuneet. Mutta tässä piilee eräs mielenkiintoinen geologinen ilmiö - on olemassa yksi tietty rannikkoalue, jossa alanko suomessa laajenee jatkuvasti aivan silmiemme edessä, ja palaamme tähän kiehtovaan alueeseen tarkemmin Pohjanmaata käsittelevässä osiossa.

Kun aloin aikoinaan opiskella Suomen pinnanmuotoja ja matkustaa ympäri maata, kuvittelin itsekin kaiken rannikon ulkopuolisen olevan jonkinlaista ylänköä. Olin väärässä. Totuus paljastui minulle vasta pitkien pyöräretkien ja karttatutkimusten kautta. Suurin osa maamme eteläisistä ja läntisistä osista on tasaista tai loivasti kumpuilevaa matalaa maastoa. Tämä laaja topografinen tasaisuus on suoraa seurausta viimeisimmän jääkauden mannerjäätiköiden kuluttavasta vaikutuksesta, joka hioi muinaiset vuoristomme mataliksi tasangoiksi miljoonien vuosien aikana.

Etelä-Suomen pinnanmuodot ja laajimmat alankoalueet

etelä suomen pinnanmuodot koostuvat pääosin laajasta alangosta, joka uluttuu rannikoilta pitkälle sisämaahan saakka. Varsinais-Suomi, Uusimaa ja Satakunta ovat malliesimerkkejä alueista, joissa maasto pysyttelee visusti matalissa lukemissa. Sisämaahan päin liikuttaessa maisema muuttuu hivenen kumpuilevammaksi, mutta varsinaiseksi ylängöksi se ei muutu vielä pitkään aikaan. Tämä maaston mataluus vaikuttaa suoraan alueen ilmastoon, maatalouteen ja asutuksen keskittymiseen.

Jos ollaan aivan rehellisiä, matalat alankoalueet voivat joskus tuntua maisemallisesti tylsiltä verrattuna Lapin jylhiin tuntureihin tai Itä-Suomen vaaroihin. Muistan itsekin kokeneeni lievää turhautumista polkiessani satoja kilometrejä tasaisia viljelysaukeita Satakunnassa, kun silmä hakeutui epätoivoisesti johonkin korkeampaan kiintopisteeseen. Silmät väsyivät ja reidet huusivat vaihtelua. Mutta maatalouden kannalta nämä alangot ovat Suomen elinehto. Loivat savitasangot ja suotuisampi ilmasto mahdollistavat tehokkaan viljelyn, jota ei korkeammilla ylänköalueilla voida toteuttaa samassa mittakaavassa.

Pohjanmaan rannikko ja jatkuvasti muuttuva alanko

Nyt on aika palata siihen mielenkiintoiseen ilmiöön, jonka mainitsin artikkelin alussa: Pohjanmaan rannikkoalueella alankoalue laajenee jatkuvasti meren kustannuksella. Tämä johtuu maankohoamisesta, joka on jääkauden jälkeistä perintöä maankamaran vapautuessa jättimäisen jäämassan painosta. Pohjanmaalla ja erityisesti Merenkurkun saaristossa maa nousee poikkeuksellisen vauhdikkaasti, noin 8 millimetriä vuodessa, mikä muuttaa rannikkolinjaa ja synnyttää uutta maata.

Tämä seuraava osa saattaa yllättää monet maantiedon oppitunteja muistelevat.

Maa ei vain nouse, vaan se luo kokonaan uusia ekosysteemejä ja matalia tasankoja, jotka muuttuvat muutamassa vuosikymmenessä merenpohjasta niityiksi ja lopulta metsiksi. Se on maallikolle käsittämätön tahti. suomen alangot ja ylängöt eroavatkin toisistaan tässä suhteessa merkittävästi: kun Lapin ja Kainuun ylängöt pysyvät geologisesti vakaina ja kuluvat hiljalleen matalammiksi, läntinen alankoalueemme kasvaa ja laajenee jatkuvasti.

Suomen alangot ja ylängöt vertailussa

Suomen alangot

Sijaitsevat nollasta kahteensataan metriä merenpinnan yläpuolella

Maa-ala laajenee jatkuvasti erityisesti lännessä maankohoamisen seurauksena

Tasaista tai loivasti kumpuilevaa, laajoja savitasankoja ja jokilaaksoja

Etelä- ja Länsi-Suomi, erityisesti rannikkoseudut ja Pohjanmaa

Suomen ylängöt

Sijaitsevat yli kaksisataa metriä merenpinnan yläpuolella

Vanhojen vuoristojen jäänteitä, jotka kuluvat hitaasti eroosion vaikutuksesta

Vaaroja, tuntureita, syviä laaksoja ja karumpaa luontoa

Itä- ja Pohjois-Suomi, erityisesti Kainuu, Kuusamo ja Lappi

Elinan kartoitusprojekti: Vaikeuksien kautta onnistumiseen Pohjanmaalla

Elina, 34-vuotias harrastajamaantieteilijä Vaasasta, päätti kesällä suunnitella uuden luontopolun Merenkurkun rannikkoalueelle. Hän halusi havainnollistaa maankohoamisen vaikutusta alankoalueiden syntyyn, mutta kohtasi heti alussa suuria vaikeuksia vanhojen maastokarttojen epätarkkuuden vuoksi.

Ensimmäisellä kenttätyöviikolla Elina luotti sokeasti kymmenen vuotta vanhaan digitaaliseen kartta-aineistoon. Seurauksena oli täydellinen epäonnistuminen: reitti johti suoraan upottavalle ja läpikulkemattomalle rantasuolle, jota ei vanhassa materiaalissa ollut lainkaan merkitty maaksi.

Turhautuneena ja mutaisena Elina ymmärsi, että perinteinen staattinen aineisto ei toimi alueella, jossa uutta alankoa nousee jatkuvasti merestä. Hän muutti lähestymistapaansa ja alkoi hyödyntää tuoreimpia laserkeilausdatan korkeusmalleja sekä paikallisten kalastajien tuoreita havaintoja matalikoista.

Muutetun menetelmän ansiosta Elina onnistui luomaan tarkan oppaan, joka osoittaa uutta maata syntyneen rannikolle merkittävästi viime vuosikymmenen aikana, tarjoten konkreettisen ja mitattavan esimerkin Suomen muuttuvista pinnanmuoduista.