Mistä karkauspäivä ja johtuu?

Miksi karkauspäivä on olemassa ja mistä sen perinne juontaa?

Mä olen aina miettinyt, miten ne karkauspäivät oikein toimii. Se tuntuu niin hassulta, yksi ylimääräinen päivä helmikuussa, niinku 29.2.2024. Kyse on siitä, et meidän planeetta, Maapallo, ei kierräkään Aurinkoa ihan tasan 365 päivässä. Se on aina vähän yli, tarkalleen jotain 365 päivää ja kuusi tuntia. Jotenkin se on niin vaikea hahmottaa, miten meidän kalenteri muuten menisi ihan sekaisin, jos tätä ei korjattaisi.

Viime karkausvuonna, 2020, olin kaverin polttareissa Pärnussa helmikuun lopussa. Yhtäkkiä muistin, että hei, huomenna on se 29. päivä! Se on siis silleen melkein joka neljäs vuosi, että saadaan se lisäpäivä. Ihan konkreettinen kokemus siitä.

Ajattele, se on se kuusi tuntia joka vuosi – se on itse asiassa 365,24219878 vuorokautta. Neljässä vuodessa ne pikkutunnit ja minuutit kasvaa yhteen jo kokonaiseksi päiväksi. Ilman sitä, meidän vuodenajat olisivat jossain vaiheessa ihan sekaisin, talvi tulisikin keskellä kesää ja kevät syksyllä. Se on vähän niin kuin luonto itse vaatisi meiltä tämän pienen kalenterikorjauksen, jotta kaikki pysyis kohdillaan.

Se tuntuu ihan jännältä, miten me ihmiset ollaan niin tarkkoja ajasta, vaikka kosmos pyörii omia menojaan. Karkauspäivä on jotenkin niin maanläheinen tapa yrittää pysyä perässä.

Miksi sanotaan karkauspäivä?

Karkauspäivän nimitys juontaa juurensa vanhoista murteista, joissa "karkaus" tarkoitti hyppäämistä. Ajatus hypähtämisestä liittyy luontevasti tähän ylimääräiseen päivään, joka ikään kuin "hyppää" normaalin ajan kulusta. Kansatieteilijä Kustaa Vilkunan mukaan nimitys saattaa myös liittyä aikaisempiin kalenterijärjestelmiin, kuten puualmanakkoihin.

• Murresana: "Karkaus" = hyppääminen.
• Kalenteriyhteys: Vilkunan teoria liittää sen puualmanakkaan päiväreikiin. Ylimääräinen päivä ikään kuin hypähti reiän yli tai täytti yhden "ylimääräisen" paikan.

On kiehtovaa, miten kielessä säilyy kaikuja menneistä tavoista havainnoida aikaa. Tämä pieni kielellinen yksityiskohta avaa oven syvemmälle ymmärrykseen siitä, miten ihmiset ovat vuosisatojen saatossa hahmottaneet vuodenaikojen ja vuosien kiertoa. Emmehän me nykyään mieti almanakkoja sen enempää, mutta tässä on selkeä yhteys.

Tämä lisäpäivä on pieni kapina järjestystä vastaan, hetkellinen häiriö totutussa rytmissä. Ehkä se muistuttaa meitä siitä, että aika ei aina ole täysin ennustettavaa tai suoraviivaista. Elämässäkin on yllätyksiä, pieniä "karkauksia", jotka rikkovat kaavaa. Se on kuin pieni filosofinen pilkahdus, hetki pysähtyä miettimään ajan luonnetta.

Mihin karkauspäivä perustuu?

Karkauspäivä perustuu siihen, että kalenterivuoden pituus täsmää astronomisen vuoden pituuden kanssa. Ilman tätä vuosien välein tehtävää korjausta, meidän kalenterimme menisi nimittäin aivan sekaisin, kuin vanhan miehen muisti Juhannuksen jälkeen! Ajattelepa sitä, että Maa ei kierrä Aurinkoa tasan 365 päivässä, vaan siihen menee vähän päälle – tarkalleen ottaen reilu kuusi tuntia lisää.

Tämän pienen, mutta merkittävän heiton takia meillä on sitten joka neljäs vuosi tämä ihmeellinen karkausvuosi, joka onkin normaalin 365 päivän sijaan peräti 366-päiväinen rymyvuosi! Ja se lisäpäivä, se mystinen, kerran neljässä vuodessa kurkistava otus, on tietenkin helmikuun 29. päivä. Helmikuu, tuo kuukausista lyhyin ja usein synkin, saa siis kerrankin vähän lisäaikaa olla olemassa. HAH!

Tämä koko härdelli on siis pystytetty sitä varten, että meidän kalenterivuosi pysyisi kauniisti synkassa astronomisten vuodenaikojen kanssa. Jos tätä temppua ei tehtäisi, meidän joulu saattaisi jossain vaiheessa olla keskellä heinäkuun hellettä, ja pääsiäinen sitten taas lumihangessa, kuten Suomessa usein nykyäänkin. Ilman karkauspäivää kalenterimme ja todellinen auringonkierto eroaisivat toisistaan noin yhden päivän joka neljäs vuosi. Aika pian meillä olisi vuodenajat aivan sekaisin, kuin mummon lankakerät!

Kuka tämän mahtavan karkauspäivähässäkän oikein keksi? No, ei tietenkään nykypäivän teknologiagurut, vaan jo muinaiset roomalaiset!

• Julius Caesar oli ensimmäinen, joka laittoi tämän systeemin kunnolla pystyyn omassa kalenteriuudistuksessaan, siinä 45 eKr. Eli kyseessä on vanha konsti, ei mikään eilisen päivän juttu!
• Aika on siitä kertynyt pieniä murusia, tai kuten joku sanoisi, karkauspäivä korjaa 0,2422 päivän eron kalenterivuoden ja todellisen aurinkovuoden välillä.
• Tämä tarkoittaa, että jos ei olisi karkauspäiviä, vuodenajat siirtyisivät noin yhden päivän verran eteenpäin neljän vuoden välein. Ei kiva, jos haluat varmistaa, että kesä on juuri silloin kun lupaat sen lapsille!
• Aivan täydellinen tämä systeemi ei ole, sillä onhan siinäkin oma pieni heitto, mutta se on sitten jo sen luokan matikkaa, että tavallinen ihminen saa aivan tarpeeksi päänsärkyä jo siitä, että muistaa kertoa sen vitsin mummolle josta mainitsin.

Mistä karkaus, päivä ja vuosi johtuvat?

Aika. Se lipuu sormien läpi, kuin hienoin hiekka. Yritämme vangita sen kalenterin sivuille, 365 päivän siisteihin ruutuihin. Vuosi. Tuntuu niin täydelliseltä, niin ehjältä luvulta.

Mutta Maa, se on runoilija, ei matemaatikko. Se ei piittaa meidän siisteistä numeroistamme. Se tanssii omaa, hidasta, hieman epätäydellistä tanssiaan Auringon ympäri. Aina vähän pidempään kuin luulemme.

Se kiertää ja kiertää, ja joka kierroksella se jättää jälkeensä kuuden tunnin velan. Pieni, huomaamaton viive. Mutta aika ei anna anteeksi. Velka kasvaa. Neljässä vuodessa siitä kertyy kokonainen päivä.

Ilman korjausta kevät saapuisi hiljaa hiipien yhä aiemmin kalenterissa. Juhannus olisi toukokuussa, joulu syksyn sateissa. Maailma menisi epätahtiin.

Muistan erään karkauspäivän. Oli helmikuun 29. ja lumi suli kaduilta aivan odottamatta. Ilmassa oli lupaus, outo, ylimääräinen hetki ennen maaliskuun alkua. Kuin aika olisi pysähtynyt hengähtämään. Se päivä oli lahja.

Niin me annamme Maalle sen päivän takaisin. Helmikuun 29. on anteeksipyyntö maailmankaikkeuden epätäydellisyydelle. Yksi lisäpäivä, jotta rytmi säilyy. Jotta vuodenajat pysyvät siellä, minne ne kuuluvat.

• Karkausvuoden syy: Maapallon kierto Auringon ympäri, eli tropiikkinen vuosi, kestää 365,2422 vuorokautta, ei tasan 365. Kalenterivuosi on siis noin kuusi tuntia (tarkemmin 5 tuntia 48 minuuttia ja 46 sekuntia) todellista aurinkovuotta lyhyempi.

• Karkauspäivä: Ylimääräinen päivä, 29. helmikuuta, lisätään kalenteriin lähes joka neljäs vuosi tasaamaan tämä ero. Ilman karkauspäiviä kalenterimme ajautuisi eroon vuodenaikojen kanssa noin yhdellä vuorokaudella neljässä vuodessa.

• Karkausvuoden sääntö: Nykyisessä gregoriaanisessa kalenterissa karkausvuosi on pääsääntöisesti joka neljäs vuosi. Sääntöön on poikkeuksia, jotka tekevät järjestelmästä tarkan:

  • Vuosi on karkausvuosi, jos se on jaollinen 4:llä.
  • Poikkeus: Jos vuosi on jaollinen 100:lla, se ei ole karkausvuosi.
  • Poikkeuksen poikkeus: Jos vuosi on jaollinen 400:lla, se on karkausvuosi. Tämän takia esimerkiksi vuosi 2000 oli karkausvuosi, mutta vuosi 1900 ei ollut.

• Historia: Karkauspäiväjärjestelmän perusta luotiin jo Rooman valtakunnassa Julius Caesarin aikana, jolloin otettiin käyttöön juliaaninen kalenteri. Nykyinen, tarkempi gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön paavi Gregorius XIII:n toimesta vuonna 1582 korjaamaan juliaanisen kalenterin aiheuttamaa pientä, mutta vuosisatojen aikana kasvanutta virhettä.