Mistä johtuu vesistöjen rehevöityminen?

Mistä johtuu vesistöjen rehevöityminen? Syyt ja seuraukset

Pohditko, mistä johtuu vesistöjen rehevöityminen ja miten se vaikuttaa luontoon? Ilmiö aiheuttaa vakavia muutoksia vesiympäristössä ja heikentää veden laatua. Tämän ympäristöongelman mekanismien ja keskeisten riskitekijöiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan vesistöjen suojelun tärkeyttä sekä keinoja haittojen ehkäisemiseksi.

Mistä johtuu vesistöjen rehevöityminen ja miten se etenee?

Kysymys siitä, mistä johtuu vesistöjen rehevöityminen, voi liittyä erittäin moniin erilaisiin ympäristön ja ihmistoiminnan tekijöihin. Ilmiön taustalla vaikuttavat perusprosessit ovat täysin jatkuvia, eikä kyseessä ole yhden ainoan syyn aiheuttama äkillinen muutos, vaan laaja erilaisten tapahtumien ketju. Yleisesti ottaen rehevöitymisellä tarkoitetaan kasvien ja levien perustuotannon liiallista kiihtymistä, joka saa alkunsa siitä, kun veteen pääsee liikaa sen ekosysteemiä kuormittavia ravinteita.

Ihmisen toiminta on muuttanut luonnollista ravinnekiertoa merkittävästi. Arvioiden mukaan noin 75 % vesistöihin päätyvästä fosforikuormasta ja noin 66 % typpikuormasta on peräisin ihmisen eri toiminnoista. Kun näitä kasvien pääravinteita huuhtoutuu veteen, seuraukset näkyvät nopeasti rannoilla ja ulapoilla. Vesi samenee, rihmalevät ja haitalliset sinilevälautat runsastuvat, ja rantakivet limoittuvat epämiellyttävästi. Mutta tiesitkö, että suurin osa tästä kuormituksesta ei tulekaan teollisuuslaitosten putkista? Palaan tähän erittäin tärkeään eroon hieman alempana, kun perkaamme hajakuormituksen ja pistekuormituksen todellisia suhteita.

Ympäristön tilan seuranta pitkällä aikavälillä osoittaa, miten kirkasvetiset ja herkästi haavoittuvat järvet voivat muuttua parissa vuosikymmenessä sameiksi ja rehevöityneiksi. Aluksi syyksi saatetaan epäillä paikallisia pistekuormituslähteitä, kuten pieniä puhdistamoita, mutta todellisuus on usein monimutkaisempi. Suurin osa ravinteista valuu veteen näkymättömästi suoraan maaperästä ja laajalta valuma-alueelta.

Hajakuormitus ja pistekuormitus: Epätietoisuus suurimmista ravinteiden lähteistä

Yleisin epätietoisuus liittyy siihen, mitkä ovat suurimmat yksittäiset ravinteiden lähteet vesistöissä ja miten eri kuormitustyypit eroavat toisistaan. Pistekuormituksella tarkoitetaan selkeästi paikannettavia päästölähteitä, kuten yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoita ja teollisuuslaitoksia. Suomessa jätevesien käsittely on vensuojelun suuri menestystarina: nykytekniikalla puhdistamoilla saadaan otettua talteen jopa 96 % fosforista ja noin 30 % typestä. Tämän ansiosta pistekuormitus muodostaa enää vain noin 10 % fosforin ja 20 % typen kokonaiskuormituksesta.

Suurin haaste onkin nykyisin hajakuormitus. Se tarkoittaa ravinteiden valumista laajoilta maa-alueilta lukuisista pienistä lähteistä, kuten pelloilta, talousmetsistä ja haja-asutusalueiden kiinteistöistä. Koska vesi tulee monia reittejä pitkin sateiden ja lumien sulamisen mukana, sen hallinta on erittäin vaikeaa. Maatalous on tutkitusti suurin ihmisen aiheuttaman hajakuormituksen lähde. Sen osuuden on arvioitu olevan noin 60-70 % kaikesta ravinnekuormitus vesistöihin päätyvästä ihmisperäisestä ravinnekuormasta, erityisesti peltovaltaisilla valuma-alueilla. Metsätalous puolestaan aiheuttaa noin 12-14 % fosfori- ja 11-12 % typpikuormituksesta, mikä johtuu pitkälti tehokkaasta maan kuivatuksesta ja ojituksista.

Hajakuormituksen kokonaisvaikutusta arvioitaessa on tärkeää tarkastella myös uudempia ympäristötekijöitä, jotka muuttavat perinteisiä käsityksiä vesiensuojelun tehokkuudesta.

Ilmastonmuutos kiihdyttää valumia

Perinteisesti on ajateltu, että kasvipeitteisyyden lisääminen pelloilla talviaikaan ratkaisee valumaongelman. Se onkin erinomainen keino estää eroosiota ja kiintoaineen mukana kulkevaa hiukkasmaista fosforia. Viime vuosien tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet huolestuttavan ilmiön: kasvipeitteisiltä pelloilta voi leutoina talvina huuhtoutua veteen entistä enemmän liuennutta fosforia. Liuennut fosfori on leville heti käyttökelpoista ruokaa, mikä pahentaa rehevöitymistä entisestään. Kun talvet muuttuvat sateisemmiksi ja maa pysyy sulana, ravinteet huuhtoutuvat vapaasti vesistöihin juuri silloin, kun mikään kasvi ei ole niitä sitomassa.

Miten sisäinen kuormitus pitää rehevöitymiskierrettä yllä?

Monia hämmentää se, miksi järven tai merialueen tila ei parane heti, vaikka ulkoisia ravinnevalumia onnistuttaisiin vähentämään merkittävästi. Syynä on niin sanottu sisäinen kuormitus, joka tarkoittaa pohjasedimentteihin vuosikymmenien aikana sitoutuneiden ravinteiden vapautumista takaisin veteen.

Kun vesistö rehevöityy, kuollutta levämassa ja orgaanista ainesta painuu pohjaan valtavia määriä. Pohjalla elävät bakteerit käyttävät tämän massan hajottamiseen happea. Kun hapen kulutus ylittää sen saannin, pohjalle muodostuu hapeton alue. Hapettomissa olosuhteissa sedimentin kemiallinen tasapaino muuttuu, ja rauta, johon fosfori oli sitoutuneena, päästää siitä irti. Fosfori nousee alusvedestä takaisin pintakerroksiin, mikä toimii uutena lannoitteena seuraavan kesän leväkukinnoille. Rehevöityminen on siis kierre - kierre, joka ruokkii itse itseään.

Myös kalaston muutos vauhdittaa tätä ilmiötä. Särkikalojen, kuten särjen ja lahnan, määrä kasvaa rehevissä vesissä räjähdysmäisesti petokalojen kustannuksella. Nämä pohjaa tonkivat kalat pöllyttävät sedimenttiä etsiessään ravintoa, mikä vapauttaa ravinteita suoraan veteen. Järvien hoitokalastuksella, jossa poistetaan suuria määriä särkikaloja, onkin saatu hyviä ja edullisia tuloksia tämän kierteen katkaisemisessa.

Käytännön ohjeet mökkiläisille ja asukkaille oman kuormituksen vähentämiseksi

Vaikka suuret linjat ratkaistaan maa- ja metsätaloudessa, haja-asutusalueiden asukkailla ja kesämökkeilijöillä on suora mahdollisuus vaikuttaa lähivesiensä tilaan. Pienistä puroista kasvaa suuri joki, ja jokainen teko merkitsee.

Oman kuormituksen minimointi onnistuu helpoilla arjen valinnoilla: 1. Uudista kiinteistön jätevesijärjestelmä: Varmista, että mökin tai omakotitalon jätevesijärjestelmä täyttää nykyiset hajajätevesiasetuksen vaatimukset. Erityisesti mustat vedet (vessavedet) ja harmaat vedet (pesuvedet) on käsiteltävä asianmukaisesti. 2. Käytä fosfaatittomia pesuaineita: Valitse tiskaukseen, pyykinpesuun ja peseytymiseen ympäristömerkittyjä, fosfaatittomia tuotteita. 3. Älä pese mattoja tai itseäsi suoraan vesistössä: Pesuvedet on aina imeytettävä maahan vähintään muutaman metrin päässä rantaviivasta, jotta maaperä ehtii sitoa ravinteet ennen kuin ne päätyvät veteen. 4. Säästä rannan luonnollinen suojavyöhyke: Jätä tontin ja vesirajan väliin luonnontilaista kasvillisuutta ja pensaikkoa. Tämä kasvivyöhyke toimii tehokkaana suodattimena, joka sitoo pihan hoitotoimenpiteistä tai hulevesistä aiheutuvia ravinteita.

Eri toimialojen ravinnekuormituksen vertailu

Maatalous ⭐

- Noin 60-70 % ihmisen aiheuttamasta kokonaiskuormituksesta

- Puhdasta hajakuormitusta pelloilta, korostuu kevät- ja syysvaluntojen aikana

- Noin 50-60 % ihmisen aiheuttamasta kokonaiskuormituksesta

Metsätalous

- Noin 12-14 % kokonaiskuormituksesta

- Hajakuormitusta, joka liittyy erityisesti kunnostusojituksiin ja maanmuokkaukseen

- Noin 11-12 % kokonaiskuormituksesta

Asutus ja teollisuus (Pistekuormitus)

- Noin 10 % kokonaiskuormituksesta tehokkaan puhdistuksen ansiosta

- Pistekuormitusta suoraan puhdistamoilta; helpommin valvottavaa ja säädeltävää

- Noin 20 % kokonaiskuormituksesta

Pienen osakaskunnan taistelu rehevöitymistä vastaan

Haukijärven osakaskunta Etelä-Suomessa seurasi huolestuneena, kun järven näkösyvyys heikkeni ja sinilevälautat pilasivat uimakesät. Aluksi asukkaat syyttivät pelkästään valumia, mutta pelkkä passiivinen odottelu ei muuttanut tilannetta mihinkään.

Ensimmäinen yritys parantaa tilaa oli asettaa pelkkiä rajoituksia pelloille ilman tarkempaa suunnitelmaa. Tämä synnytti vain turhaa kitkaa paikallisten viljelijöiden ja mökkiläisten välille, eikä levämäärä vähentynyt lainkaan.

Läpimurto tapahtui, kun osakaskunta ymmärsi sisäisen kuormituksen merkityksen ja kalaston vääristymisen. He päättivät aloittaa tavoitteellisen hoitokalastuksen ja hankkivat yhteistyössä kunnan kanssa suuren hoitokalastusnuotan.

Sitkeän kolmen vuoden urakan aikana järvestä pyydettiin tuhansia kiloja särkikaloja. Tämän seurauksena veden näkösyvyys parani selvästi, pohjan liettyminen hidastui ja arvokalojen, kuten kuhan ja ahvenen, keskikoko lähti nopeaan kasvuun.