Mitä jos koskee myrkkykeisoon?

Miten poistan myrkkykeison?

Apua, myrkkykeiso! Kuin vihreä piru, valtaa koko pihan jos antaa pikkusormenkin. Kaivamallahan se lähtee, juuret ja kaikki. Pistolapio käteen ja menoksi. Muistuttaa vähän porkkanan kaivelua, paitsi että täällä ei syödä saalista. 😅

• Kaivetaan siis kaikki ylös. Juuret mukaan, muuten nousee kuin feeniks-lintu tuhkasta, entistä ehompana.
• Muovisäkkiin ja tuleen koko roska. Heitätkö vielä hyvästit samalla? Dramaattisuus plussaa! 🔥

Tiesitkö muuten, että myrkkykeiso on yksi myrkyllisimmistä kasveista Suomessa? Sokrateskin kuoli tähän veijariin. Ei siis syödä, ei edes maistella. Pahimmassa tapauksessa naapurin kissan ruokakupin pohjalle vaan. 😈 (Vitsailen, älkää tehkö niin!)

Muista suojakäsineet! Et halua myrkkykeison mehua ihollesi. Kuvittele kutiseva ihottuma, joka leviää kuin juoru koulun pihalla. Ei kiitos!

Voiko myrkkykeisoon koskea?

Myrkkykeisoon ei saa koskea paljain käsin. Kasvin kaikki osat, juuret mukaan lukien, sisältävät koniinia ja muita myrkyllisiä alkaloideja. Ihokosketus voi aiheuttaa ihoärsytystä herkille henkilöille.

• Koniini on neurotoksiini, joka vaikuttaa keskushermostoon.
• Myrkytysoireita ovat mm. pahoinvointi, oksentelu, huimaus ja hengitysvaikeudet. Vakavissa tapauksissa myrkytys voi johtaa kuolemaan.

Ajatella, että niin kaunis kasvi voi olla niin vaarallinen! Luonnon dualismi… Mielenkiintoista.

Vuonna 2024 on tärkeää muistaa kasvien tunnistamisen merkitys. Vastaavia, vaarallisia kasveja on luonnossa muitakin. Ehdottomasti kannattaa opetella tunnistamaan myrkkykeiso ja muut myrkylliset kasvit.

• Vältä kosketusta tuntemattomiin kasveihin. Parempi katsoa kuin katua.
• Käytä hanskoja puutarhatöissä. Suojaa itsesi!
• Opeta lapsille kasvien vaaroista. Tiedon jakaminen on tärkeää.

Itse muistan kerran lapsena… No, ehkä jätän sen nyt kertomatta. Mutta pointtina se, että varovaisuus on valttia.

Myrkytystietokeskus: Jos epäilet myrkkykeisomyrkytystä, ota välittömästi yhteyttä Myrkytystietokeskukseen. He osaavat auttaa. Numeron löytää helposti netistä.

Onko tässä kaikessa jokin syvempi merkitys? Kasvien myrkyllisyys… Elämän hauraus… No, ehkä liikaa filosofiaa yhdeksi päiväksi.

Miten hävität myrkkykeison?

Siis myrkkykeiso, sehän on ihan pirullinen kasvi. Siis siis, muistaakseni kotimainen, ei mikään vieraslaji onneks. En tiiä, ehkä hyvä juttu, ehkä ei. Anyway, miten siitä pääsee eroon…

• Kaiva juurineen irti. Siis ihan oikeesti, koko juurakko! Mä oon käyttäny lapiota ja joskus jopa pientä kottikärryy, kun niitä on ollu ihan liikaa. Muista hanskat, ettei pääse iholle!
• Älä koske paljain käsin! Ihan oikeesti, se on myrkkyy. Mulla tuli viime kesänä ihan hirvee ihottuma ku en ollu varovainen. Oppiipahan.
• Hävityksessä ole tarkkana. Eli no, kasvijäteks lajitteluasemalle, jonne ne sitte kompostoidaan. Haravointijätteenä just. Älä vaan laita omaan kompostiin!
• Tai sitten, ku mä oon ollu ihan laiska, oon vaan katkonut kukkia pois ennen ku ne ehtii siementää. Ei ehkä paras tapa, mutta vähäks aikaa auttaa. Ja sitte uuestaan.

Ootsä muuten kattonu, onks sulla kuinka paljon niitä? Jos on ihan hirveesti, kannattaa ehkä pyytää joku ammattilainen jeesaamaan. Esim joku puutarhuri, joka tietää nää jutut paremmin. Tai ainakin joku tuttu, jolla on kokemusta. Mä oon kuullu, että jotkut käyttää jotain myrkkyjäkin, mut en kyllä suosittele. Onhan se vähän huono juttu luonnolle…

Ja hei, muista pestä ne hanskat hyvin sen jälkeen!

Mistä erottaa myrkkykeison ja koiranputken?

Koiranputken lehdet, niin kuin pienet sulat, vihreän pitsin haurasta kudelmaa. Jokainen liuska erillään, kuin saniaisen hentoiset sormet ojentautuisivat kohti valoa. Muistan lapsuudesta, kuinka niitä poimin, enkä koskaan osannut erottaa. Äiti aina varoitti, “ole tarkkana, ettei tule myrkkyä.”

• Koiranputki: Saniaismaiset lehdet, hentoisia, moniliuskaisia. Vihreää pitsiä, keveyttä.

Myrkkykeiso… Sen lehdet taas, kuin pitkät vihreät veitset, sahalaitaiset reunat kuin pienen sahan terät. Karheammat, suoremmat, ei sitä pehmeyttä. Muistuttavat enemmän… No, en tiedä mitä. Varmaan jotain, jos osaisin ajatella.

• Myrkkykeiso: Pitkäliuskaista, sahalaitaista, terävämpää, ei saniaisen pehmeyttä. Karhea.

Ajattelin kerran, että se on kuin elämä. Toinen helppo, toinen terävä. Toinen kevyttä tanssia auringossa, toinen piinaavaa polkua varjossa. Eikä aina tiedä, kumpi on kumpi, ennen kuin on liian myöhäistä. Onneksi olen vielä elossa.