Mitä metsän monimuotoisuus tarkoittaa?

Mitä metsän monimuotoisuus tarkoittaa? Ekosysteemin rikkaus

Mitä metsän monimuotoisuus tarkoittaa nousee usein esille ympäristökeskusteluissa ja luonnonvarojen hoidossa. Aiheen perusteellinen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan elinympäristöjen suojelemisen tärkeyden. Luonnon monimuotoisuuden heikentyminen aiheuttaa merkittäviä riskejä ja heikentää elinolosuhteita pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi käsitteeseen perehtyminen tarjoaa hyödyllistä tietoa ja ohjaa tekemään vastuullisia valintoja arjessa.

Mitä metsän monimuotoisuus tarkoittaa käytännössä?

Monelle herää kysymys, mitä metsän monimuotoisuus tarkoittaa, kun puhutaan luonnon hyvinvoinnista. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa metsissä elävien eliölajien runsautta, niiden elinympäristöjen vaihtelevuutta sekä lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua. Tämä kokonaisuus varmistaa sen, että suomalainen metsä säilyy elinvoimaisena, pystyy sopeutumaan ilmaston muutoksiin ja tarjoaa puhtaan elinympäristön sekä eläimille että ihmisille.

Kun aloitin oman taipaleeni metsänhoidon parissa vuosia sitten, ajattelin siistin ja tasaisen puuston olevan merkki terveestä ympäristöstä. Tein sen tyypillisen virheen, että raivasin kaiken kaatuneen ja kuolleen puuaineksen pois silmää häiritsemästä. Kului kaksi vuotta ennen kuin ymmärsin, kuinka pahasti olin väärässä. Siisti metsä oli lähes täysin hiljainen. Siitä puuttuivat linnut, hyönteiset ja monenlaiset käävät. Metsänhoito vaatii usein sellaisten asioiden sietämistä, jotka ensisilmäyksellä näyttävät sotkuiselta tai epäloogiselta. Mutta on olemassa yksi erityisen yllättävä ja kriittinen tekijä, jonka useimmat meistä jättävät kokonaan huomiotta luullessaan suojelevansa luontoa - palaan tähän ratkaisevaan tekijään tarkemmin lahopuuta käsittelevässä osiossa hieman alempana.

Metsäluonnon monimuotoisuuden kolme tärkeää tasoa

metsäluonnon monimuotoisuus tarkoittaa laajaa kokonaisuutta, joka jaetaan perinteisesti kolmeen toisiinsa kytkeytyvään tasoon. Ensimmäinen taso on elinympäristöjen ja luontotyyppien monimuotoisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että maastosta löytyy lehtoja, kuivia kangasmetsiä, korpia ja rämeitä rinnakkain. Mitä enemmän erilaisia ympäristöjä alueella on, sitä useampi laji löytää sieltä itselleen sopivan kodin ja ravinnonlähteen.

Toinen taso on itse lajirunsaus. Suomessa elää tuhansia metsälajeja aina suurista nisäkkäistä mikroskooppisiin maaperän sieniin ja bakteereihin. Kolmas, usein näkymätön mutta elintärkeä taso on lajien sisäinen geneettinen perimä. Kun saman lajin yksilöillä on erilainen perimä, laji kestää paljon paremmin esimerkiksi uusia tauteja tai äkillisiä sääolojen ääri-ilmiöitä. Jos kaikki puut olisivat perimältään identtisiä kopioita, yksi ainoa tuhohyönteinen voisi pyyhkäistä koko metsäalueen olemattomiin kerralla.

Tämä laaja-alainen tasapaino on kuitenkin tällä hetkellä kovilla. Nykyisten selvitysten mukaan noin 76 % suomalaisista metsäluontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Tämä vakava kehityssuunta johtuu pitkälti siitä, että metsien luontaiset rakennepiirteet, kuten vanhat puuyksilöt ja lehtipuusekoitus, ovat vähentyneet vuosikymmenien tehokkaan talouskäytön seurauksena.

Lahopuu - Metsäekosysteemin näkymätön elämänlanka

Nyt on aika palata siihen kriittiseen ja usein väärinymmärrettyyn tekijään, jonka mainitsin aiemmin. Se tekijä on kuollut puu eli lahopuu. Monet metsänomistajat pelkäävät lahopuun lisäävän hyönteistuhojen riskiä ja korjaavat siksi kaatuneet rungot tarkasti pois. Tämä pelko on kuitenkin useimmissa tapauksissa aiheeton, ja runkojen poistaminen tekee ympäristölle enemmän hallaa kuin hyötyä.

Todellisuudessa noin 25 % kaikista Suomen metsälajeista on suoraan riippuvaisia lahopuusta jossain elinkiertonsa vaiheessa. Tämä tarkoittaa tuhansia sieni-, hyönteis- ja lintulajeja, jotka tarvitsevat lahoavaa materiaalia ravinnokseen tai pesäpaikakseen. Kun poistamme kuolleen puun, viemme pohjan näiltä lajeilta. Tilanne näkyy suoraan tilastoissa, sillä noin 30 % Suomen kaikista uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti juuri metsissä, ja miten metsän monimuotoisuus turvataan -kysymys nousee keskiöön, kun lahopuun puute on suurin yksittäinen syy niiden ahdinkoon.

Talousmetsien tilanne on kuitenkin hiljalleen kehittymässä parempaan suuntaan aktiivisen luonnonhoidon ansiosta. Tällä hetkellä Suomen metsämaalla on lahopuuta keskimäärin noin 5,7 kuutiometriä hehtaarilla. Määrä on kaukana luonnontilaisten metsien tasosta, mutta suunta on oikea. Lahopuun laadun parantaminen - eli se, että metsiin jätetään sekä järeää havupuuta että lehtipuuta - on tehokkain tapa tarjota pelastusrengas harvinaistuville lajeille.

Miten metsän monimuotoisuus turvataan arjen metsänhoidossa?

Monimuotoisuuden pelastaminen ei vaadi sitä, että kaikista talousmetsistä tehtäisiin koskemattomia suojelualueita. Kyse on pikemminkin pienistä, fiksusti valituista arjen teoista metsänuudistamisen ja harvennusten yhteydessä. Talousmetsien luonnonhoito on nykyään kiinteä osa vastuullista metsätaloutta, joka sovittaa yhteen taloudelliset tuotot ja ekologisen kestävyyden.

Seuraavaksi esiteltävä käytännön toimintamalli auttaa hahmottamaan, miten voit omilla valinnoillasi vaikuttaa metsäsi tulevaisuuteen: 1. Jätä säästöpuuryhmiä kaikissa hakkuissa ja anna niiden järeytyä sekä kuolla luonnollisesti niille sijoilleen. 2. Säästä lehtipuusekoitus, erityisesti haavat, raidat ja tervalepät, sillä ne ovat monen uhanalaisen jäkälän ja hyönteisen ainoita elinalueita. 3. Tekemällä tekopökkelöitä hakkuiden yhteydessä voit luoda välitöntä lahopuuta ja pesäpaikkoja kololinnuille. 4. Säästä arvokkaat elinympäristöt, kuten purojen varret ja jyrkänteet, kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolelle.

Talousmetsän luonnonhoidon ja perinteisen metsänhoidon erot

Nykyaikainen luonnonhoito talousmetsässä

• Purojen varret, kosteikot ja pienet jyrkänteet rajataan hakkuiden ulkopuolelle suojakaistoilla

• Kuolleet puut ja pökkelöt jätetään tietoisesti maastoon rikastuttamaan eliölajistoa

• Suositaan sekapuustoja ja säästetään arvokkaita lehtipuita puhtaiden monokulttuurien sijaan

Perinteinen tasarakenteinen metsänhoito

• Alueet käsitellään tasaisen tehokkaasti ilman erityisiä säästöalueita tai suojavyöhykkeitä

• Kaikki kuollut ja viallinen puuaines raivataan pois hyönteistuhon pelossa tai energiapuuksi

• Keskitytään lähes yksinomaan yhteen pääpuulajiin, kuten puhtaaseen männykköön tai kuusikkoon

Metsänomistaja Heikin ratkaisu: Kohti monimuotoisempaa talousmetsää

Heikki omistaa keskikokoisen metsätilan Pohjois-Savossa ja oli pitkään huolissaan siitä, että metsänhoitotoimet muuttavat hänen rakkaan perintömetsänsä pelkäksi puupelloksi. Hän halusi lisätä alueen elonkirjoa mutta pelkäsi samalla taloudellisten tuottojen romuttumista.

Ensimmäisessä harvennuksessa Heikki määräsi urakoitsijan kaatamaan kaikki vioittuneet puut ja siivoamaan tuulenkaadot pois. Tämän seurauksena metsä muuttui valoisaksi mutta elottomaksi, ja Heikki huomasi pettyneenä lintujen kadonneen alueelta kokonaan seuraavana keväänä.

Tämän epäonnistumisen jälkeen Heikki muutti strategiaansa ja alkoi vaatia hakkuissa säästöpuuryhmien jättämistä sekä tekopökkelöiden tekemistä. Hän oppi jättämään pusikoita ja lehtipuita säästöalueiksi urakoitsijoiden harmituksesta huolimatta.

Kolmen vuoden kuluttua uusi toimintatapa tuotti tulosta, kun lahonneisiin tekopökkelöihin ilmestyi useita harvinaisia kääpälajeja ja hömötiaiset palasivat pesimään alueelle Heikin onnistuessa säilyttämään puunmyyntitulot ennallaan.