Mitä tarkoitetaan rehevöitymisellä?

0 katselukertaa
Kysymys mitä tarkoitetaan rehevöitymisellä kuvaa vesistöjen liiallista ravinnekuormitusta, jossa erityisesti fosfori ja typpi kiihdyttävät voimakkaasti levien ja vesikasvien kasvua. Kuollut kasvimassa vajoaa pohjaan ja hajoaa kuluttaen happea, mikä aiheuttaa veden samentumista, haitallisia sinileväkukintoja, pohjan happikatoa sekä biologisen monimuotoisuuden vähenemistä. Ilmiö kuormittaa voimakkaasti Itämerta, johon ylimääräisiä ravinteita kulkeutuu maataloudesta, metsätaloudesta, yhdyskuntien jätevesistä sekä ilmalaskeumasta heikentäen koko meriluonnon ja rannikkoalueiden ekologista tilaa.
Kommentti 0 tykkäystä

Mitä tarkoitetaan rehevöitymisellä? Syyt ja vaikutukset

Ymmärrys siitä, mitä tarkoitetaan rehevöitymisellä, auttaa tunnistamaan vesiluontoa uhkaavat muutokset ajoissa ennen pysyvien ympäristövahinkojen syntymistä. Vesistöjen tilan heikkeneminen vaikuttaa suoraan virkistyskäyttöön, kalakantoihin ja koko ekosysteemin elinvoimaisuuteen sekä sisävesissä että merialueilla. Tutustu ilmiön keskeisiin mekanismeihin, pääasiallisiin kuormituslähteisiin ja tehokkaisiin tapoihin turvata puhtaiden vesien tulevaisuus.

Mitä tarkoitetaan rehevöitymisellä ja mistä se johtuu?

Kysymykseen siitä, mitä tarkoitetaan rehevöitymisellä, ei liity yhtä ainoaa syytä, vaan ilmiö syntyy useiden kuormitustekijöiden yhteisvaikutuksesta. Rehevöitymisellä tarkoitetaan kasvillisuuden liiallisen ravinnesaannin aikaansaamaa perustuotannon lisääntymistä vesistöissä. Kun veteen päätyy liikaa typpeä ja fosforia, levät sekä vesikasvit alkavat kasvaa hallitsemattomasti.

Käytännössä kyse on vesiekosysteemin ylilannoituksesta. Olen itse seurannut tätä vuosikausia kotimökin rannassa, jossa kirkas hiekkaranta muuttui pikkuhiljaa liukkaaksi ja sameaksi - aluksi luulin sen johtuvan vain lämpimistä kesistä, mutta todellinen syy piili valuma-alueen ravinteissa. Suomessa maatalous tuottaa keskimäärin 60 prosenttia ihmistoiminnasta peräisin olevasta fosforikuormasta ja 52 prosenttia typpikuormasta, jotka päätyvät Itämereen. Kun ravinnekuormitus ylittää vesistön luontaisen sietokyvyn, luonnon oma tasapaino järkkyy. Pieni ravinnepiikki ei vielä tuhoa järveä, mutta jatkuva ylikuormitus käynnistää hitaan muutoksen, jota on vaikea pysäyttää.

Mitä rehevöityminen aiheuttaa vesistöissä?

Rehevöityminen käynnistää vesistössä ketjureaktion, joka näkyy sekä pinnalla että syvyyksissä. Liiallinen perustuotannon kasvu johtaa veden samentumiseen, rihmalevien lisääntymiseen, laajoihin sinileväkukintoihin sekä rantojen umpeenkasvuun. Lopulta eloperäisen aineksen hajoaminen kuluttaa veden happivarat ja muuttaa koko kalaston sekä pohjaeliöstön rakennetta.

Veden samentuminen, leväkukinnat ja umpeenkasvu

Ensimmäinen merkki muutoksesta on usein näkösyvyyden heikkeneminen. Veteen liuenneet ravinteet kiihdyttävät kasviplanktonin kasvua, mikä värjää veden sameaksi ja estää auringonvalon pääsyn syvemmälle. Rantavyöhykkeellä rihmalevien määrä on paikoin jopa kolminkertaistunut viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, ja ne tukahduttavat alleen tärkeitä avainlajeja, kuten rakkolevän. Samaan aikaan matalat lahdet kasvavat umpeen järviruoon ja muiden vesikasvien vallatessa alaa. Kesäisin tilanne kärjistyy sinileväkukintoina, jotka tekevät uimisesta mahdotonta.

Talvinen happikato ja eliöstön muutokset

Pinnalla kukkiva levämassa ei katoa mihinkään syksyn tullen. Kun kuollut levä vajoaa pohjaan, hajottajabakteerit kuluttavat valtavia määriä happea. Talvella jääkansi estää veden sekoittumisen ja hapen täydentymisen ilmasta, mikä johtaa vakavaan talviseen happikatoon. Hapen loppuessa pohjasta alkaa muodostua myrkyllistä rikkivetyä. Arvokalat, kuten siika ja taimen, katoavat ensimmäisinä, ja tilalle tulee rehevästä vedestä hyötyviä särkikaloja. Samalla koko vesiekosysteemin biologinen monimuotoisuus heikkenee dramaattisesti.

Miksi Itämeri rehevöityy ja miksi toipuminen on hidasta?

Itämeri on erityisen herkkä rehevöitymiselle, koska se on matala, vähäsuolainen murtovesiallas, jonka vesi vaihtuu erittäin hitaasti. Kapeat Tanskan salmet rajoittavat hapekkaan valtameriveden virtaamista sisään, minkä vuoksi valuma-alueelta tulevat ravinteet jäävät kiertämään mereen vuosikymmeniksi.

Tässä piilee se harvoin mainittu syy, miksi tilanne ei korjaannu yhdessä yössä - selitän tämän ilmiön tarkemmin heti seuraavaksi. Vaikka pistekuormitusta (kuten jätevedenpuhdistamoja) on saatu leikattua tuntuvasti, peltojen ja metsien hajakuormitus jatkuu edelleen voimakkaana. Suomesta Itämereen päätyvää fosforikuormaa pitäisi vähentää vielä noin 201 tonnia ja typpikuormaa 1 440 tonnia, jotta asetetut tavoitekuormat saavutettaisiin. Lisäksi Itämeren pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä, mutta sen keskisyvyys on vain 54 metriä, joten vesimassa lämpenee nopeasti ja kiihdyttää levien kasvua.

Palataanpa aiemmin mainittuun hidasteeseen: sisäiseen kuormitukseen. Kun merenpohja muuttuu hapettomaksi, pohjasedimenttiin vuosikymmenten aikana sitoutunut fosfori alkaa liueta takaisin veteen. Merikumpuaminen nostaa tämän ravinteikkaan pohjaveden pintakerroksiin, missä se ruokkii uusia sinileväkukintoja. Syntyy itseään ruokkiva noidankehä. Rehellisesti sanottuna pelkkä ulkoisten päästöjen leikkaaminen ei enää riitä nopeaan ihmeeseen, vaikka se onkin ainoa tie kestävään muutokseen. Moni olettaa, että rehevöitynyt vesistö palautuu ennalleen heti, kun ravinnehanat suljetaan - todellisuudessa pohjan ravinnevarastot ylläpitävät ongelmaa vielä pitkään.

Miten rehevöitymistä voidaan hillitä käytännössä?

Rehevöitymisen pysäyttäminen vaatii sekä maalla tehtäviä vesiensuojelutoimia että suoraan vesistöihin kohdistuvaa kunnostusta. Tehokkainta on estää typen ja fosforin huuhtoutuminen valuma-alueelta jo ennen kuin ne ehtivät jokiin, järviin ja mereen.

Suomen järvien pinta-alasta 87 prosenttia on edelleen hyvässä tai erinomaisessa tilassa, mutta erityisesti pienet ja matalat järvet kärsivät ravinnekuormituksesta. Olen keskustellut useiden vesistökunnostajien kanssa, ja viesti on selvä: pelkkä vesikasvien niitto on kuin laastarin liimaamista avomurtumaan, jos peltojen valumia ei saada kuriin. Kun itse osallistuin paikallisen järven rantojen niittotalkoisiin, kädet olivat rakoilla ja selkä huusi hoosiannaa kahden päivän urakan jälkeen - ja silti seuraavana kesänä kaislikko puski takaisin lähes entisellään, koska yläjuoksun ojista valui yhä ravinteita. Vasta kun lähialueen pelloille perustettiin suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja, vesi alkoi kirkastua pysyvästi.

Karun ja rehevöityneen vesistön keskeiset erot

Rehevöitymisen etenemisen ymmärtää parhaiten vertaamalla luonnontilaista karua vesistöä ravinnekuormituksesta kärsivään vesistöön.

Karu vesistö (Luonnontilainen)

- Vesi on kirkasta ja valo tunkeutuu syvälle pohjaan saakka

- Pohjanläheinen vesi pysyy hapekkaana ympäri vuoden, myös talven jääpeitteen alla

- Matala typen ja fosforin määrä rajoittaa kasvien ja levien liiallista kasvua

- Monipuolinen pohjaeliöstö ja hapekasta vettä vaativat jalokalat menestyvät

Rehevöitynyt vesistö

- Vesi on sameaa, rihmalevät valtaavat rannat ja sinileväkukinnat yleistyvät

- Hajotustoiminta kuluttaa hapen pohjasta, mikä johtaa talviseen happikatoon ja sisäiseen kuormitukseen

- Korkea fosfori- ja typpikuormitus kiihdyttää perustuotantoa jatkuvasti

- Biologinen monimuotoisuus köyhtyy ja särkikalat syrjäyttävät arvokalat

Siirtymä karusta rehevään ei tapahdu yhdessä yössä, vaan vuosien kumulatiivisen kuormituksen seurauksena. Kun vesistö ylittää kriittisen rajan ja pohjan sisäinen kuormitus käynnistyy, tilan palauttaminen vaatii huomattavasti suurempia toimia kuin ennaltaehkäisy.
Jos haluat lukea lisää konkreettisista ratkaisuista, tutustu artikkeliin miten rehevöityminen voidaan estää.

Matalan sisämaan järven kunnostus Saaristomeren valuma-alueella

Varsinais-Suomessa sijaitsevan pienen peltoalueiden ympäröimän järven vesi oli muuttunut kesäisin hernerokkamaisen vihreäksi ja talvisin rannoille ajautui hapenpuutteeseen kuolleita kaloja. Paikallinen suojeluyhdistys päätti pelastaa kotijärvensä.

Ensimmäisenä kesänä talkoolaiset keskittyivät pelkästään särkikalojen hoitokalastukseen ja rantojen ruovikon niittoon. Työ oli raskasta, ja aluksi vesi näyttikin hieman kirkkaammalta, mutta seuraavana keväänä rankkasateet huuhtoivat pelloilta uuden ravinnekuorman ja sinilevä palasi entistä runsaampana.

Yhdistys ymmärsi, ettei pelkkä oireiden hoito riitä, vaan ravinnevirta on katkaistava maalla. He tekivät yhteistyötä paikallisten viljelijöiden kanssa, perustivat laskeutusaltaita valtaojiin ja levittivät pelloille kipsiä sitomaan fosforia.

Kolmen vuoden kuluttua veden näkösyvyys oli kasvanut lähes metrillä, talvinen happikato saatiin kuriin ja kuhakanta alkoi elpyä.

Yhteenveto luettelona

Perustuotannon liiallinen kasvu

Rehevöitymisellä tarkoitetaan liiallisen ravinnesaannin (erityisesti fosforin ja typen) aiheuttamaa levien ja vesikasvien hallitsematonta lisääntymistä.

Ketjureaktio tuhoaa happivarat

Runsas levämassa samentaa veden ja kuluttaa hajotessaan pohjan hapen, mikä johtaa talviseen happikatoon, sisäiseen kuormitukseen ja kalaston muuttumiseen.

Hajakuormitus on suurin haaste

Suomessa maatalous tuottaa noin 60 prosenttia ihmistoiminnan fosforikuormasta ja 52 prosenttia typpikuormasta Itämereen, minkä vuoksi valuma-alueiden suojatoimet ovat avainasemassa.

Itämeren toipuminen vie aikaa

Hitaan vedenvaihdon ja pohjasedimenttiin sitoutuneen fosforin vuoksi Itämeren tilan paraneminen vaatii pitkäjänteistä kuormituksen leikkaamista.

Tietojen yhteenveto

Mitkä ravinteet aiheuttavat eniten rehevöitymistä?

Tärkeimmät rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet ovat fosfori ja typpi. Sisävesissä, kuten järvissä, kasvien ja levien kasvua rajoittaa yleensä fosfori, kun taas Itämeren kaltaisissa murtovesissä sekä typpi että fosfori kiihdyttävät perustuotantoa voimakkaasti.

Onko rehevöityminen aina ihmisen aiheuttamaa?

Ei täysin, sillä vesistöt rehevöityvät luonnostaan erittäin hitaasti tuhansien vuosien kuluessa, kun valuma-alueelta huuhtoutuu maaperän ravinteita. Ihmistoiminta - kuten maatalous, metsätalous ja jätevedet - on kuitenkin moninkertaistanut ravinnekuormituksen ja kiihdyttänyt prosessin vuosikymmenien mittaiseksi.

Miksi rehevöityminen jatkuu, vaikka päästöjä on vähennetty?

Toipuminen on hidasta kahdesta syystä: hajakuormitus pelloilta ja metsistä jatkuu yhä, ja vesistöjen pohjaan on kertynyt valtava ravinnevarasto. Kun pohja muuttuu hapettomaksi, sedimentistä vapautuu vanhaa fosforia takaisin veteen, mikä ruokkii uusia leväkukintoja ilman ulkoistakin kuormitusta.

Miten rehevöityminen vaikuttaa kalastoon ja monimuotoisuuteen?

Rehevöityminen heikentää biologista monimuotoisuutta kaventamalla elinympäristöjä. Veden samentuminen tuhoaa pohjakasvillisuutta, ja hapen loppuminen syvänteistä ajaa arvokalat pois. Tilalle levittäytyvät nopeasti lisääntyvät särkikalat, mikä muuttaa koko ravintoverkon tasapainoa.