Montako prosenttia Suomesta on metsää?

Montako prosenttia suomesta on metsää? Ei vahvistettua lukua

Kysymys siitä, montako prosenttia suomesta on metsää, jää ilman virallista ratkaisua puuttuvien raporttien vuoksi. Tämän luotettavan tiedon puuttuminen estää tarkkojen maapinta-alan osuuksien ymmärtämisen oikein. Tarkista viralliset lähteet ja tilastot tarkempien tietojen saamiseksi sekä virheellisten tulkintojen välttämiseksi.

Miten suuri osa Suomesta on metsää?

Kysymys Suomen metsien määrästä voi ensi silmäyksellä vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta vastaus riippuu siitä, puhutaanko maapinta-alasta vai kokonaispinta-alasta vesistöineen. Suomen maapinta-alasta metsät peittävät yli 75 prosenttia, mikä tekee maasta suhteellisesti Euroopan metsäisimmän kokonaisuuden. Tämä tarkoittaa sitä, että kuinka paljon suomessa on metsää -kysymykseen saadaan vastaus, kun tajutaan, että suurin osa siitä maasta, jonka päällä Suomessa voi kävellä, on tavalla tai toisella puuston peitossa.

Metsätalouden ja tilastoinnin näkökulmasta sanalla metsä tarkoitetaan usein kahden eri maaluokan, eli varsinaisen metsämaan ja huonokasvuisen kitumaan, yhteenlaskettua pinta-alaa. Varsinaista puuntuotantoon soveltuvaa metsämaata on noin 20.3 miljoonaa hehtaaria, kun taas kitumaata on noin 2.5 miljoonaa hehtaaria. Kun nämä kaksi lasketaan yhteen, saadaan tarkaksi suhteelliseksi osuudeksi noin 75 prosenttia maa-alasta. Toisinaan kuulee puhuttavan jopa 86 prosentin osuudesta, mutta silloin laskelmaan otetaan mukaan myös täysin puuttomat joutomaat sekä metsätalouden tiet ja varastoalueet.

Onko Suomi todella Euroopan metsäisin maa?

Suomi pitää vankkumatta kärkipaikkaa, sillä onko suomi euroopan metsäisin maa on fakta, kun tilannetta mitataan metsän suhteellisella osuudella maan kokonaispinta-alasta. Muissa maissa tilanne näyttää hyvin erilaiselta, sillä Euroopan unionin alueella keskimäärin vain noin 39 prosenttia maapinta-alasta on metsän peitossa. Suomen lukemat ovat siis lähes kaksinkertaiset verrattuna maanosan keskiarvoon.

Tämä laaja vihreä vyöhyke erottuu selvästi myös silloin, kun katsotaan lähimpiä naapurimaitamme tai muita suuria maita. Lähin haastaja Euroopassa on Ruotsi, jonka maapinta-alasta noin 69 prosenttia on metsää. Muualla maailmassa korkeisiin lukemiin pääsee esimerkiksi Japani, jossa metsien osuus on noin 62 prosenttia. Vaikka Venäjällä ja Kanadassa on pinta-alaltaan moninkertaisesti enemmän puustoa, jää niiden suhteellinen metsäpeite laajojen arojen, peltojen ja tundran vuoksi noin 50 prosentin tasolle. Suomi on siis poikkeuksellisen tiheästi puiden peittämä maa.

Miten metsät jakautuvat Suomen eri alueilla?

Vaikka koko maan keskiarvo nousee korkealle, Suomen sisällä on merkittäviä alueellisia eroja siinä, miltä maisema näyttää. Ensimmäistä kertaa Pohjois-Lappiin matkustava saattaa yllättyä siitä, miten puusto muuttuu tunturialueita lähestyttäessä. Etelä- ja Kesk-Suomessa maisemaa hallitsevat tiheät ja rehevät talousmetsät, kun taas aivan pohjoisimmassa Lapissa tullaan rajalle, jossa kylmyys ja karu maaperä estävät varsinaisen suuren puuston kasvun.

Yleisesti ottaen metsäisimmät maakunnat löytyvät Itä- ja Keskisestä Suomesta, kuten Etelä-Savosta ja Kainuusta, joissa suomen metsäpinta-ala prosentteina hipoo paikoin jopa 80-90 prosenttia maa-alasta. Vähiten metsää suhteellisesti on puolestaan Ahvenanmaalla sekä Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan rannikkoalueilla, joissa laajat viljelysaukeat, tiheä asutus ja kallioiset saaristot vievät tilaa puustolta. Silti jopa näillä Suomen vähämetsäisimmillä alueilla liikuttaessa puita on ympärillä huomattavasti enemmän kuin useimmissa Keski-Euroopan valtioissa.

Uutta puuta kasvaa enemmän kuin sitä poistuu

Suomen metsät eivät ole pelkästään staattinen vihreä peite, vaan kyseessä on jatkuvasti muuttuva ja kasvava luonnonvara. Viimeisimpien valtakunnan metsien inventointien mukaan Suomen metsät kasvavat vuosittain noin 103.5 miljoonaa kuutiometriä. Muistatko sen pelon, josta julkisuudessa usein puhutaan - eli siitä, että metsämme loppuvat hakkuiden takia? Mutta tässä onkin se juttu, jota monet eivät tule ajatelleeksi: metsän kokonaismäärä on todellisuudessa kasvanut pitkällä aikavälillä, koska uutta puuta syntyy nopeammin kuin sitä poistetaan.

Esimerkiksi viimeisimmät laajat vuositilastot osoittavat, että puuston vuotuinen kokonaispoistuma - joka sisältää sekä teollisuuden hakkuut, energiapuun että metsään luonnollisesti kuolevan runkopuun - oli noin 92 miljoonaa kuutiometriä. Kun tätä verrataan yli 103 miljoonan kuutiometrin vuosittaiseen kasvuun, jää erotus reilusti plussan puolelle. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen metsissä on tällä hetkellä enemmän puumassaa kuin kertaakaan viimeisen sadan vuoden aikana, vaikka metsien laadussa ja vanhojen metsien monimuotoisuudessa onkin omat haasteensa.

Metsäpinta-alan suhteellinen osuus maapinta-alasta

Eri maiden metsäisyyttä on helpointa vertailla tutkimalla sitä, kuinka monta prosenttia kunkin valtion todellisesta maapinta-alasta on metsän peitossa.

Suomi ⭐

• Noin 75 prosenttia maapinta-alasta

• Noin 4.6 hehtaaria jokaista asukasta kohden

• Euroopan unionin ja koko Euroopan suhteellisesti metsäisin maa

Ruotsi

• Noin 69 prosenttia maapinta-alasta

• Noin 2.9 hehtaaria jokaista asukasta kohden

• Kokonaispinta-alaltaan suuri metsämaa, Euroopan toiseksi metsäisin

Euroopan unioni (keskiarvo)

• Noin 39 prosenttia maapinta-alasta

• Huomattavasti alle puoli hehtaaria asukasta kohden

• Metsät jakautuvat hyvin epätasaisesti pohjoisen ja etelän välillä

Metsänomistaja Antin havainto: Sukupolven aikana muuttuva hoidettu metsä

Antti, 45-vuotias yksityinen metsänomistaja Keski-Suomesta, peri perheensä metsätilan kymmenen vuotta sitten ja pelkäsi aluksi tekevänsä vääriä ratkaisuja hakkuiden suhteen. Hän aloitti varovaisesti, sillä julkinen keskustelu metsien tilasta sai hänet epäilemään omia taitojaan ja perinteisiä hoitomenetelmiä.

Ensimmäinen yritys ja pettymys: Antti jätti erään kuvion kokonaan hoitamatta useaksi vuodeksi ajatellen sen säästävän luontoa, mutta tiheä aluskasvillisuus ja kirjanpainajatuho kuivattivat parhaat puut pilalle. Hän huomasi, että pelkkä tekemättömyys ilman suunnitelmaa voi johtaa taloudelliseen tappioon ja metsän terveyden heikkenemiseen.

Tämän jälkeen Antti hakeutui metsänhoitoyhdistyksen kurssille ja tajusi, että nykyaikainen talousmetsän hoito vaatii tasapainottelua suojelun ja harvennuksen välillä. Hän muutti taktiikkaansa ja jätti säästöpuuryhmiä sekä lahopuuta samalla, kun teki tarvittavat hoitotyöt ajoissa.

Kymmenen vuoden seurannan jälkeen Antin metsätilan puuston määrä on kasvanut ja alueen linnusto monipuolistunut, mikä osoitti hänelle, että hoidettukin talousmetsä voi kukoistaa, kunhan työt tehdään uutta tutkimustietoa soveltaen.