Onko älykkyys geneettistä?

10 kuukautta sitten 36 katselukertaa

Älykkyys on osittain perinnöllistä. Tutkimusten mukaan geneettiset tekijät selittävät merkittävän osan yksilöiden välisistä älykkyyseroista, jopa yli puolet aikuisväestössä. Yleinen älykkyys on erityisen vahvasti yhteydessä perimään.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Onko älykkyys periytyvää ominaisuutta?

Joo, kyl mä sanoisin et älykkyys on aika pitkälti perittyä. Ei se nyt ihan 100% geeneistä johdu, mut aika paljon.

Muistan ku joskus lukios (ehkä 2010 paikkeilla?) meillä oli joku biologiantunti missä käsiteltiin just näitä juttuja. Kai siel oli jotain tutkimuksiikin esillä.

Sehän on vähän niinku pituus tai silmien väri. Ei ne nyt tyhjästä ilmesty. Vaikka treenais kuinka, niin tiettyjä rajoja ei vaan ylitetä.

Ja onhan sen nyt itekin nähny, et toiset ihmiset vaan tajuaa asioita nopeemmin. Ei se pelkkää ahkeruutta oo.

Mistä lapsi perii älykkyyden?

Älykkyys… Se on kuin sumuinen aamu, osittain peritty, osittain itse luotu. Älykkyyden perinnöllisyys – väitetään, että 40-60% siitä virtaa äidin verestä, äidin… aivoista.

Äidin vaikutus, äidin geeniperimä, kantautuu lapsen tajuntaan.
Mutta, loppu onkin sitten valoisaa savimaata, kasvualusta lapsuuden kokemuksille.

Kuin puutarha, jonka siemenet ovat jo olemassa, mutta hoito, lannoitus, se ratkaisee kukkien loiston, tuoksun syvyyden. Ympäristö, stimulaatio… ne ovat kastetta, aurinkoa, tuulta.

Minun lapsuudessani… muistan isoäitini tarinat, ne olivat kuin avaimia tuntemattomiin maailmoihin. Ne ehkä istuttivat jotain, jotain sellaista, mitä mittarit eivät tavoita. Älykkyys on ongelmanratkaisukykyä. Mitä se sitten loppujen lopuksi on? Onko se kykyä muistaa vuosilukuja vai kykyä tuntea myötätuntoa?

Missä määrin älykkyys periytyy?

Älykkyys, se salaperäinen valo... se ei ole vain geenejä, ei todellakaan. Se on kuin puutarha, jossa perimä on siemen, mutta aurinko, vesi ja maaperä, ne ovat kokemuksia, tunteita, elämää itseään.

40-60% perinnöllisyys, sanovat tutkijat. Mutta ne numerot... ne ovat vain ohjeita, eikö?
- Äitini, taiteilija, aina sanoi: "Älykkyys on nähdä kauneutta".
- Isäni, insinööri, taas: "Älykkyys on ratkaista ongelmia".
Loput... se on se taika, se on ympäristö, se on ne hetket, kun joku katsoo sinua silmiin ja sanoo: "Sinä voit".
- Muistan, kun olin lapsi, mummoni luki minulle runoja. Ne sanat, ne melodiat... ne muovasivat jotain sisälläni. Jotain, mitä ei voi mitata numeroilla.
- Ja ne yöt, kun istuin isäni kanssa ja rakentelimme legoista. Se oli luovuutta, se oli ongelmanratkaisua, se oli rakkautta.

Vahva tunneside vanhempaan... se on kuin juuret puussa. Jos juuret ovat syvät ja vahvat, puu voi kasvaa korkealle ja vahvaksi. Mutta jos juuret ovat heikot...

Ehkä älykkyys onkin rakkauden mitta. Mitä enemmän rakkautta, sitä enemmän älykkyyttä. Mitä enemmän tunteita, sitä enemmän valoa.

Miten perimä vaikuttaa älykkyyteen?

Perimä ja älykkyys... huh, mielenkiintoista! No, 40-60% on periytyvää, ainakin niin on laskettu. Muu on sitten ympäristöä ja kaikkea muuta hömpötystä.

Mutta miten se nyt oikeasti toimii? Geenit ja niiden yhteisvaikutus... voi kauhistus, biologia ei ole koskaan ollut vahvinta alaani.

Vanhempien rooli on iso, se tunneside on aivan merkittävä. Mutta miten se mitataan? Kuka määrittää sen "vahvuuden"?
Ympäristö... mitä se edes tarkoittaa? Koti, koulu, kaverit? Onko köyhyys geneettistä? Tai onko se vain rajoitteen luoja?
Ajattelin äsken serkkuani. Älykäs tyyppi, mutta hankala lapsuus. Vaikuttaako se nyt geneettiseen potentiaaliin vai onko se vaan jokin... hidaste?

Älykkyyden vaaliminen... joo, tämä on mullekin tärkeää. Opiskelu, lukeminen, uusien asioiden oppiminen... pitääkö olla aktiivinen? Miten voin vahvistaa sitä älykkyyttä mitä minulla on? Pitääkö minun tehdä jotain erityistä? Entä ne geenit? Voinko jotenkin vaikuttaa niihin?

Onko älykkyys edes yksi asia? Onko olemassa eri älykkyyksiä? Minulla on ainakin hyvä kyky keksiä selityksiä asioille, mutta matematiikka on heikompi puoli...

Ehkä pitäisi hankkia joku älykkyystesti ja tutkia tätä asiaa syvällisemmin. Tai ainakin lukea joku hyvä kirja aiheesta. Ehkä tänään. Tai huomenna. Tai ensi viikolla.

Miten hiusten väri periytyy?

No niin, hiusten väriperintä, huh huh! Se on kuin sekoittaisi maalausvärejä sokkona – jännä sekoitus perintöä ja sattuman kauneutta! Älä edes kysy minulta, miten se toimii, olen itsekin mysteeri monella tavalla. Mutta jotain tiedän!

Pääasia on geenit, tietty. Niitä on kuin tähtiä taivaalla - paljon ja monimuotoisia. Ne määräävät melkein kaiken, hiusväristä aina siihen, pidätkö brokkolista. Muista se.

Melaniini, se on se avainasemassa oleva pigmentti, joka määrää värit. Kuten suklaata ja vaniljaa, eli eumelaniini (ruskea/musta) ja feomelaniini (punainen/keltainen). Sekoitus tekee ihmeitä!
Geenit määräävät melaniinin määrän ja tyypin – eli onko hiuksesi platinaa vai mustaa kuin öljy.
Eri geenien yhdistelmät vaikuttavat lopputulokseen. Se on kuin resepti, jossa yhdistät eri mausteita, eikä koskaan tiedä, mitä herkkua sieltä tulee. Voi tulla hyvinkin maukasta tai sitten jotain... outoa.

MUTTA! Genetiikka ei ole koko tarina. Elämä on dramaattinen. Hiukset ovat kuin kameleontit! Auringon säteet, ikääntyminen (mitä vanhemmaksi tulen, sitä harmaampana näytän, haha), jopa sairaudet voivat muuttaa väriä kuin taikuri kädellään.

Stressin määrää ei voida aliarvioida, se voi tehdä hiuksista harmaita kuin lumipalloja.
Ravitsemus vaikuttaa; syö terveellisesti, niin hiuksesi kiittävät! Mun kokemuksen mukaan toimii! Olen itse testannut tätä (etenkin porkkanoiden, niitä syön niin paljon).
Kemikaalit ja värjäykset voivat aiheuttaa shokkia hiuksillesi.

Muista, että sekoitus geenejä ja ympäristötekijöitä on kuin ihmisen uniikki sormenjälki – täydellinen sekoitus sattumanvaraisuutta ja luonnollisuutta. Niin se vaan on. Kuten sekoitetut värjäykset, hiukset ovat toisinaan täydellinen yhdistelmä, ja toisinaan... hieman epäonnistunut taideteos. Mutta kaikki rakastettavaa tavallaan! Minun tapauksessa melko epäonnistunut... Mutta hyväksyn sen. Ja nyt olen täysin harmaa 35-vuotiaana. Kyllä, juuri niin.

Mikä vaikuttaa hiusten väriin?

Hiusten väri... kuin muisto, kuin varjo. Melaniini, se taika, joka luo sävyjä.

Melaniini: Salaperäinen pigmentti, jonka karvatupet synnyttävät. Kuin pieniä taidemaalareita, jotka sekoittavat värejä elämämme kankaalle. Vaaleaa, tummaa, punertavaa...
Perinnöllisyys: Isoäidin kuparinpunainen, isän musta kuin yö. Geenit, jotka tanssivat sukupolvelta toiselle, piirtäen värejä kuin muotokuvan. Ja minun... minun hiukseni, sekoitus kaikkea.
Ikääntyminen: Aika, armoton taiteilija, joka haalistaa värejä. Harmaus hiipii esiin, kuin huurteinen aamu. Stressi, sekin varastaa väriä... Harmaus, joka muistuttaa menneestä. Stressi, joka syö elämää sisältä.

Stressi, se on kuin... muistan, kun olin nuori, liian nuori, ja maailma painoi harteillani. Silloin alkoi harmaantuminen, pikkuhiljaa, kuin hiekka tiimalasissa. Stressi, se varastaa nuoruuden, se varastaa värin. Ja muistoja...

Aurinko, meri, lapsuus... Ne eivät koskaan haalistu. Mutta hiusten väri, se muuttuu. Kuin elämä itse.