Onko merivesi suolaista?

Onko merivesi suolaista? Tässä syy ja faktoja

Moni ihminen miettii, onko merivesi suolaista ja miten tämä keskeinen asia vaikuttaa ympäröivään luontoon tai ihmisen omaan elimistöön. Tämän suolaisuusilmiön taustalla olevien kemiallisten tekijöiden ymmärtäminen auttaa jokaista hahmottamaan maapallon suurten vesistöjen tilaa. Tutustu tarkemmin meriveden kiehtoviin ominaisuuksiin ja laajenna tietämystäsi luonnon ihmeistä jo tänään.

Onko merivesi suolaista - lyhyt vastaus ja suolapitoisuus

Kyllä, merivesi on suolaista, ja sen suolapitoisuus on maailman valtamerissä keskimäärin noin 3,5 prosenttia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisessa litrassa tai kilogrammassa merivettä on liuoksena noin 35 grammaa erilaisia suoloja. Suurin osa tästä mausteesta on meille kaikille tuttua ruokasuolaa eli natriumkloridia, mutta mukana on myös muita ioniyhdisteitä.

Noin 97 prosenttia maapallon kaikista vesivaroista on tätä suolaista laatua. Vaikka lukema kuulostaa tasaiselta, suolaisuus ei ole kaikkialla täsmälleen sama. Se vaihtelee alueittain riippuen haihtumisesta, sademääristä ja jokien tuomasta makeasta vedestä. Mutta miksi ihmeessä tämä valtava vesimassa on muuttunut sellaiseksi, ettei se kelpaa janoisen kurkun kostukkeeksi?

Miksi merivesi on suolaista ja mistä suola tulee?

Meriveden suolaisuus voi liittyä moniin eri tekijöihin, ja ilmiölle on olemassa useampi kuin yksi looginen selitys. Suurin syy löytyy maaperästä ja kiertokulusta, joka on jatkunut miljoonia vuosia. Kun sadevesi lankeaa maahan, se on hieman hapanta ilmassa olevan hiilidioksidin vuoksi. Tämä hapan vesi kuluttaa ja rapauttaa kallioperää sekä maaperää vapauttaen sieltä mineraaleja ja ioneja, jotka huuhtoutuvat jokien mukana meriin.

Valtamerissä ei kuitenkaan ole samanlaista poistoreittiä kuin joissa. Kun aurinko lämmittää merta, vain puhdas vesi haihtuu ilmaan muodostaakseen uusia sadepilviä. Suolat ja mineraalit jäävät pysyvästi taakse ja rikastuvat veteen. Lisäksi merten pohjassa olevat hydrotermiset aukot ja vedenalaiset tulivuoret purkavat jatkuvasti lisää mineraaleja suoraan syvyyksiin.

Muistan elävästi, kun lapsena maistoin ensimmäistä kertaa Itämerta mökkilaiturin nokassa. Odotin jotain hyper-suolaista elämystä, mutta maku olikin vain haalean murtovetistä. Vasta myöhemmin opiskellessani maantiedettä ymmärsin miksi - Itämeri on suljettu allas, johon virtaa valtavasti makeaa jokivettä ja jossa haihtuminen on vähäistä. Alueelliset erot ovat valtavia, ja ne muokkaavat kokonaisten merten luonnetta.

Voiko merivettä juoda hätätilassa?

Merivettä ei voi juoda, sillä sen suolapitoisuus on noin neljä kertaa korkeampi kuin ihmisen veren ja kudosnesteiden. Kun ihminen juo merivettä, elimistöön ja verenkiertoon siirtyy valtava määrä suolaa. Tämän seurauksena kehon solunulkoisen nesteen suolapitoisuus nousee, mikä synnyttää vaarallisen ilmiön solutasolla. Solut alkavat menettää omaa vettään osmoosin vuoksi yrittäessään laimentaa ympärillään olevaa väkevyyttä, jolloin ne kutistuvat ja lakkaavat toimimasta normaalisti.

Ihmisen munuaiset pystyvät tuottamaan virtsaa, jonka suolapitoisuus on korkeintaan noin 2 prosenttia. Koska meriveden pitoisuus on 3,5 prosenttia, munuaiset joutuvat poistamaan elimistöstä enemmän vettä kuin mitä merivedestä saatiin. Tämä tarkoittaa, että jokainen kulautettu kulho suolaista vettä itse asiassa nopeuttaa nääntymistä ja kuivumista. Lopputulos on karu: juominen lisää janoa ja johtaa lopulta kohtalokkaaseen nestehukkaan.

Nouseeko mieleesi ajatus vedestä ja sen keittämisestä? Tässä kohtaa monet tekevät kohtalokkaan virheen. Pelkkä meriveden keittäminen kattilassa tappaa kyllä bakteerit, mutta suola ei häviä minnekään - se vain tiivistyy entisestään veden höyrystyessä. Turvallisen juomaveden tekeminen merivedestä vaatii tislausta, jossa höyry kerätään erikseen talteen, tai teollista käänteisosmoosia.

Eri vesityyppien suolapitoisuuksien vertailu

Maapallon vedet jaetaan eri luokkiin sen mukaan, kuinka paljon mineraaleja ja ioniyhdisteitä niihin on liuennut.

Makea vesi (Järvet ja joet) ⭐

• Yleensä alle 0,5 promillea eli alle 0,05 prosenttia
• Sopii ihmisen elimistölle puhdistuksen jälkeen ilman erikoismenetelmiä
• Isotoninen tai lievästi hypotoninen, nesteyttää kehon solut tehokkaasti

Murtovesi (Esimerkiksi Itämeri)

• Vaihtelee tyypillisesti 0,5 ja 30 promillen välillä alueesta riippuen
• Ei sovellu juomaksi sellaisenaan, vaatii suolanpoiston pitkäaikaisessa käytössä
• Korkeampi osmoottinen paine kuin kehon nesteillä, aiheuttaa lievää nestehukkaa

Valtameren vesi (Esimerkiksi Atlantti)

• Keskimäärin noin 35 promillea eli 3,5 prosenttia
• Täysin juomakelvotonta, vaatii tislauksen tai käänteisosmoosilaitteiston
• Voimakkaasti hypertoninen, imee veden ulos soluista ja kuivattaa kehon

Selviytymistarina merellä: Kokeilu murtovedellä

Mika, kokenut purjehtija rannikkokaupungista, joutui moottoririkkoon ja eksyksille avomerelle helteisenä heinäkuuna. Hänen puhtaan veden varastonsa hupenivat odotettua nopeammin, ja paniikki alkoi hiipiä puseroon paahtavassa auringossa.

Ensimmäinen virhe tapahtui, kun Mika yritti siivilöidä Itämeren vettä kankaan läpi ja joi sitä suoraan janoonsa. Hän ajatteli lievän suolaisuuden olevan vaaratonta, mutta jo kahden tunnin kuluttua hänen kurkkunsa oli entistä kuivempi ja vatsaa väänsi rajusti.

Mika tajusi, että keho hylkii suolaa ja vaatii enemmän nestettä sen poistamiseen. Hän lopetti juomisen heti ja rakensi veneestä löytyneestä muovikalvosta ja kattilasta pienen aurinkotislauksen, joka hyödynsi auringon lämpöä puhtaan höyryn keräämiseen.

Tislaamalla hän sai kasaan pienen määrän makeaa vettä, joka piti hänet hengissä seuraavat kaksi päivää pelastuspartion saapumiseen asti, osoittaen että ilman oikeaa menetelmää luontoäidin merivesi on ansa.