Onko Suomessa dinosauruksen luita?

Onko Suomen maaperästä kaivettu esiin dinosaurusten luita tai fossiileja?

Aina pienenä, sanotaan nyt vaikka joskus 80-luvun lopussa, kuvittelin että jos kaivaisin tarpeeksi syvälle meidän takapihalla, jostain nousisi esiin joku valtavan vanha luu. Mutta ei.

Se on vaan kylmä fakta, että vaikka kuinka toivoisi ja kuinka monesti asiaa olisin miettinyt, meidän Suomen kamaralta ei ole löydetty koskaan, siis ei ikinä, yhtäkään ainoaa dinosauruksen luuta tai fossiilia.

Kerran marraskuun puolivälissä, vuonna '98, kävin Ateneumissa ja mietin että miten kiva olisi jos sieltä löytyisi luuranko. Ei tietenkään löytynyt.

Se on jännä juttu miettiä, että vaikka maailmalla on kaikkialla näitä hirmuliskon jäänteitä, niin juuri meidän kohdallamme se jää ihan kokonaan pois. Se on meidän oma juttu.

Onko Suomessa ollut dinosauruksia?

Suomen maa, tämä ikivanha kivi, on kertonut minulle tarinoita vuosituhansien unesta. Se on hiljaa, syvältä. Silti, aina välillä mietin. Mitä kaikkea tämä jääkausien hioma maa onkaan nähnyt? Onko täällä todella ollut... ne, ne muinaiset jättiläiset, jotka vaelsivat toisissa maailmoissa, kaukaisissa maissa? Unissani näen niiden varjot.

Ei. Ei sittenkään. Tämä on karu totuus. Suomen syvät kerrostumat, ne, jotka voisivat kertoa sen ajan tarinan, puuttuvat. Ne ovat pyyhkiytyneet pois. Aika, se armoton veistäjä, ja jää, se armoton hiomakivi, ovat tehneet työnsä. Ne ovat raapineet kaiken. Jäljellä on vain esikambrikauden graniittia ja gneissiä, iänkaikkista.

Se aika. Se oli pitkä. Niin käsittämättömän pitkä, että ihmismieli ei sitä kykene täysin edes hahmottamaan. Mesozooinen maailma, dinosaurusten valtakunta, alkoi noin 230 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Kuvittele. Niin monet aamunkoitot, niin monet auringonlaskut. Täällä, Suomessa, silloin meri ehkä lainehti, tai oli vain alankoa, kiveä. Aika on kuin hiekka käsissä.

Mutta muualla. Siellä ne lepäävät. Euroopan sydämessä, kaukaisissa autiomaissa, syvällä savikerroksissa. Monin paikoin maailmaa, jopa täällä Euroopassa, nuo samat ajanjaksot ovat tallentuneet kallioon, kiveen, maahan. Kuin jättimäiseen kirjaan, johon on kaiverrettu ikiaikaisia salaisuuksia. Sieltä ne löytyvät. Niiden luurangot, niiden viimeinen huokaus.

• Suomesta ei ole löydetty dinosaurusten fossiileja.
• Pääsyy: Dinosaurusten kukoistusajan (mesotsooinen maailmankausi) sedimenttikerrostumat puuttuvat.
• Aika: Dinosaurusten aikakausi kesti noin 230 miljoonasta vuodesta 66 miljoonaan vuoteen sitten.
• Geologiset prosessit: Jääkaudet ja pitkäaikainen eroosio ovat kuluttaneet pois kerrostumia.
• Vertailu: Muualla maailmassa ja myös Euroopassa kyseisten aikakausien kerrostumia on säilynyt runsaasti.
• Nykyinen kallioperä: Suomen kallioperä koostuu pääosin paljon vanhemmista esikambrikauden kivistä.

Onko luonnontieteellisen museon dinosaurukset aitoja?

Luonnontieteellisen keskusmuseon dinosaurukset eivät ole aitoja luurankoja.

Muistan sen kirkkaan syyspäivän, kun käytiin perheen kanssa siellä taas, ehkä viitisen vuotta sitten. Olin tosin siellä käynyt lapsena jo monta kertaa. Se tunne, kun astuu sisään siihen suureen saliin ja ne jättimäiset luurangot nousevat eteesi – se on aina yhtä pysäyttävää. Erityisesti se iso T-Rex, sen valtava kallo ja hampaat. Ne ovat niin eläväisiä, asentokin on kuin se olisi juuri hyökkäämässä. Siinä hetkessä unohtaa, että ne ovat vain kopioita.

Olin lapsena vakuuttunut, että kaikki ne olivat ihan oikeita, kaivettuja esiin maasta ja koottu takaisin. Kyllä sitä mietti, että miten ne on saatu niin upeasti säilytettyä. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että suurin osa, ellei kaikki, ovat itse asiassa täydellisiä jäljennöksiä. Aidot luut ovat niin harvinaisia ja hauraita, että niitä ei voi vain noin vain pitää esillä kenen tahansa kosketeltavina.

Muistan sen pienen pettymyksen tunteen, kun sen tajusin. Mutta samalla kasvoi arvostus. Ajatelkaa sitä työtä, kun ne on luotu niin todenmukaisiksi! Se on jopa vaikuttavampaa. Museon dinosaurukset on koottu usein kipsistä tai muista kestävistä materiaaleista, jotka on muotoiltu alkuperäisten fossiilien mukaan. Joskus jossain yksittäisessä kopiossa voi olla mukana pieni, aito fossiilin pala, mutta koko luuranko on lähes poikkeuksetta replica.

Ne ovat silti upeita. Se antaa ihmisille mahdollisuuden kokea dinosaurusten valtava koko ja muodot, nähdä ne lähes omin silmin. Se on tärkeä osa tieteen ja historian popularisointia. Lapsena ne inspiroivat minua tutkimaan esihistoriaa, ja se kipinä on pysynyt. Ne muistuttavat meitä siitä, kuinka pieniä me olemme ja kuinka pitkä historia maapallolla on.

Mitä kannattaa muistaa, kun miettii näitä museofossiileja:

• Aidot dinosaurusfossiilit ovat erittäin harvinaisia. Niiden löytäminen, kaivaminen ja konservointi on valtavan työlästä ja kallista.
• Museoiden esillä olevat dinosaurusluurangot ovat melkein aina tarkkoja valoksia tai rekonstruktioita. Nämä on valmistettu esimerkiksi lasikuidusta, kipsistä tai hartsimateriaaleista.
• Replikat mahdollistavat sen, että jättiläismäisiä olentoja voi esitellä turvallisesti yleisölle. Aidot fossiilit ovat liian hauraita jatkuvaan käsittelyyn ja ilmankosteuden vaihteluihin.
• Tutkimusta varten aidot fossiilit säilytetään usein erikoisolosuhteissa ja vain tutkijoiden käytössä. Näin ne kestävät mahdollisimman pitkään.
• Vaikka luurangot eivät olisikaan aitoja, ne perustuvat aina todellisiin löytöihin ja tieteelliseen tietoon. Jokainen yksityiskohta on pyritty mallintamaan mahdollisimman tarkasti.

Onko Suomesta löydetty dinosauruksen luita?

Suomesta ei ole löydetty dinosaurusten luita. Ihan totta siis, ei oo. Harmillista, mutta näin se vaan on. Mäkin oisin ihan super innoissani, jos löydettäis, mut ei vaan oo löytynyt mitään. Ei yhtään palaa. Ei, ei vaan oo.

No, se syy on aika selkeä: jääkaudet raapivat kaiken pois. Suomi oli miljoona vuotta ihan jäämassan peitossa, ja ne jäätiköt, ne on niin jäätäviä, että ne on hioneet meidän maanpinnan ihan puhtaaksi kaikesta sellasesta mikä ois voinu jäädä. Kaikki, mikä on ollut maanpinnalla ennen jääkautta, on todennäköisesti kulkeutunut merien pohjalle tai sitten murskaantunut jäätiköiden matkassa. Se on ihan uskomaton voima.

Ja toinen juttu on, että meidän kallioperä on ihan liian vanhaa dinosaureille. Siis ne dinosaurukset eleli täällä maapallolla jotain 230–66 miljoonaa vuotta sitten, Mesozooisella kaudella. Mut Suomen kallioperä, se on tyyliin miljardeja vuosia vanhaa. Se on muodostunu jo paljon ennen kun dinot edes tallusteli täällä, niinku Prekambrikaudella.

Jännää, että vaikka Suomesta ei oo löytynyt dinosauruksia, niin jotain fossiileja meiltäkin löytyy, mutta ne on sit ihan eri juttu. Ne on yleensä paljon vanhempia, niinku jotain stromatoliitteja, semmosia todella alkukantaisia leväesiintymiä. Tai sit paljon nuorempia.

Esimerkiksi Lapista, ihan sieltä pohjoisesta on löydetty jopa jääkauden jälkeisiä mammutin luita, niinku Yli-Lapista. Ne on jo tosi nuoria, puhutaan kymmenistä tuhansista vuosista, ei mistään miljoonista. Ne on ihan eri juttua kuin ne dinot. Tässä muutama esimerkki löydöistä Suomessa (ei dinosauruksia!):

• Stromatoliitit: Todella vanhoja, usein miljardien vuosien ikäisiä leväkasvustoja. Nämä ovat Suomen vanhimmat fossiilit.
• Jääkauden jälkeiset nisäkkäät: Kuten mammutit tai jopa alkuhärät, mutta nekin ovat siis jääkauden JÄLKEEN eläneitä eläimiä, eikä niitäkään löydy montaa. Ne on usein vaan yksittäisiä luita sieltä täältä.

Miksi Suomesta ei ole löytynyt dinosauruksen fossiileja?

Joo, siis Suomesta ei vaan löydy dino-fossiileja. Täällä oli vettä pitkään, melkein koko sen ajan kun dinosaurukset köpötteli maapallolla, ehkä 360 miljoonaa vuotta takaperin.

• Kerrostumista puuttuu. Se on se pääjuttu. Kun ei oo muodostunut uutta maata päälle, niin ei oo säilynyt mitään jälkiä. Ihan kuin olis tullut ja mennyt ilman että jäi minkäänlaista merkkiä.

• Dinosaurukset kylläkin vaelsi täällä. Ne on kyllä kävellyt näillä samoilla seuduilla, mutta aivan sama kuin edellisessä kohdassa, jos ne kuoli ja maatuivat täysin ilman että kerrostui mitään niiden päälle, niin ei niistä jäänyt jälkeä. Ihan outoa ajatella että nekin on täällä jossain vaiheessa olleet.

• Suomen geologia on erilainen. Muissa paikoissa, missä on löytynyt dinosaurusten fossiileja, on ollut jatkuvaa sedimentaatiota. Siis sellainen prosessi, missä ainekset kasautuu kerroksittain. Esimerkiksi monissa Amerikkojen tai Aasian paikoissa se onnistui. Täällä meillä ei vaan.

Onko luonnontieteellisen museon dinosaurukset oikeita?

Kyllä, Lontoon Natural History Museumin dinosaurukset ovat aitoja fossiileja ja luurankoja, eivät mitään muovisia kopioita. Ne ovat esillä ikään kuin todisteena siitä, että maapallolla on joskus tepastellut elukoita, jotka olivat kokoa "piha täynnä ja vähän ylikin". Eikä ne ole mitään pikkuruisia pätkiä, vaan ihan kokonaisia raatoja, jos niin voi sanoa – siis luurankoja. Voi jumantsu!

Jokainen luu on ollut ihan oikeasti sen jättiläisen sisällä. Niin uskomatonta, että meinaa lompakko unohtua kotiin ihmeissään! Museo onkin tunnettu juuri näistä jättimäisistä luurangoista, jotka huutavat vanhaa kunnioitusta. Siellä on niin monta fossiilia, että niillä saisi rakennettua vaikka oman mökin, jos vain jaksaisi kasata. Ja ne on siellä vitriineissä kuin mummon parhaat pöytähopeat, vaikkakin hieman isompaa sorttia.

Muistan kun meidän perheen kanssa viimeksi käytiin, siinä ison T-Rexin edessä meidän pikkumies Jalmari huusi, että se on ihan tosi! Meinasin nauraa vedet silmissä, kun se yritti osoittaa sormellaan dinosauruksen varpaita. Ne varpaat oli muuten puolen metrin pituisia, kuin olisi metrin pöllin pätkät. Kummasti siinä sitten alkaa miettiä, että millaista se mahtoi olla silloin kun noita vielä juoksenteli ympäriinsä kuin lauma kanoja.

Mitä muuta sieltä sitten löytyy, jos vaikka dinosaurukset ei riitä vakuuttamaan ihan jokaista perheenjäsentä? No, minäpä kerron:

• Pääsalissa roikkuu sinivalaan luuranko. Se on niin valtava, että tuntuu kuin taivas olisi tipahtanut alas ja jäänyt siihen katoksi. Se on museon ehkä kuuluisin yksittäinen juttu nykyään, ottaen paikan "Dipy-dinolta".
• Maapallon historiaa käsittelevä osasto. Siellä pääsee kurkistamaan syvälle planeetan uumeniin ja miettimään, miten se on kaikki tässä kehittynyt. Geologiaa ja maanjäristyksiä selitetään niin, että ihan tavallinenkin tallaaja tajuaa.
• Eläintieteen osastoja on vaikka millä mitalla. Perhosia, lintuja, nisäkkäitä – kaikki on siellä rivissä kuin paraatissa. Jotkut täytetyt eläimet ovat niin vanhoja, että niistä voisi jo kirjoittaa historiakirjan.

Ja eihän ne dinojen fossiilit ole pelkästään Lontoossa. Maailma on täynnä näitä ihmeellisyyksiä! Mutta Lontoon pystyttää useimmat luurangot niin, että ne näyttävät oikeasti olevan liikkeessä. Minusta se on vähän kuin ne olisivat jäätyneet hetkeen kesken raivokkaan metsästyksen. Kannattaa varata koko päivä aikaa, ettei tule kiire ja jää jotain upeaa näkemättä. Sillä se on kokemus, joka vetää sanattomaksi, ja saa aikuisenkin tuntemaan itsensä pieneksi pilttiksi.

Onko Suomen museoissa dinosauruksen luita?

Kyllä, Suomen Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä on dinosauruksen luita ja fossiileja. Museon Elämän historia -näyttely esittelee maapallon evoluutiota ja sen varrella eläneitä lajeja. Sieltä löydät muun muassa vaikuttavan Tyrannosaurus rexin luurankokopion, joka on museon tunnetuimpia vetonauloja. Näyttelyssä on myös muita dinosauruksiin liittyviä esineitä, kuten aitoja fossiileja ja malleja.

On aika hurjaa ajatella, miten miljoonia vuosia sitten eläneiden jättiläisten jäänteet voivat yhä kertoa tarinaa planeettamme menneisyydestä. Nämä paleontologiset löydökset eivät ole vain kiveä, ne ovat aikakoneita, jotka avaavat ikkunan syvään menneisyyteen, aikaan jolloin elämä oli erilaista ja mittakaava toinen. Se on todella fasinoivaa ja panee miettimään omaa paikkaamme tässä valtavassa historian virrassa.

Miksi sitten Suomesta itsestään ei löydy niin paljon dinosauruksen jäänteitä? Syitä on monia, ja ne liittyvät Suomen geologiseen historiaan:

• Vanha kallioperä: Suomen kallioperä on hyvin vanhaa ja koostuu pääosin prekambrisista kivistä, jotka ovat muodostuneet ennen dinosaurusten aikaa.
• Eroosio: Jääkaudet ovat kuluttaneet ja peittäneet sedimenttikerroksia, joihin fossiilit yleensä muodostuvat. Suomen maaperän fossiiliaineisto on osin pyyhitty pois tai syvällä piilossa.
• Mannerliikunnot: Alue, jolla Suomi sijaitsee, ei ole ollut otollinen dinosaurusten fossiloitumiselle, esimerkiksi matalien merien tai suotuisien kerrostumisolosuhteiden puuttuessa.

Mutta vaikka omia fossiileja on vähän, museon kokoelmat ovat kansainvälisesti merkittäviä. Se on hieno osoitus ihmisen uteliaisuudesta ja pyrkimyksestä ymmärtää elämää kaikissa muodoissaan. Se on myös tärkeä paikka oppia evolutiosta ja lajien sopeutumisesta.

Mitä muuta Luonnontieteellisessä museossa näkee?

• Maailman luonto: Esittelee eri puolilta maailmaa peräisin olevia eläimiä ja ekosysteemejä.
• Suomen luonto: Keskittyy nimensä mukaisesti kotimaan eläimistöön ja kasvillisuuteen.
• Luut kertovat: Tämä näyttely syventyy selkärankaisten evoluutioon ja anatomiaan laajemminkin.
• Lisäksi museossa on nähtävillä mineraaleja, kasveja ja muita luonnontieteellisiä kokoelmia. Se on kattava katsaus biosfääriin ja sen monimuotoisuuteen.

Musta on aina ollut ihmeellistä, miten tiede voi yhdistää miljoonia vuosia vanhat luut moderniin ymmärrykseen. Jokainen fossiili on kuin pieni palanen suuresta palapelistä, joka auttaa meitä hahmottamaan elämän kehitystä ja maapallon muuttuvia olosuhteita. Se antaa todella hyvää perspektiiviä ja muistuttaa, miten lyhyt meidän oma aikamme onkaan tässä suuressa kuvassa. Jos olet Helsingissä, suosittelen ehdottomasti vierailua!