Onko Suomi Alankoa?

Onko Suomi alankoa: Maastonmuotojen todellisuus

Suomen luonnon todellisuus poikkeaa monesti mielikuvista, joissa hallitsevat jylhät tunturimaisemat. Suuri osa maastostamme on tosiasiassa matalaa ja alavaa, mikä vaikuttaa merkittävästi maamme maantieteelliseen luonteeseen. On tärkeää ymmärtää nämä piirteet, jotta saat oikeanlaisen käsityksen siitä, onko Suomi alankoa ja miten maastonmuodot muuttuvat.

Onko Suomi alankoa?

Kyllä on. Suurin osa Suomesta on maastonmuodoltaan alankoa, mikä tarkoittaa, että maaperä on pääosin vain 0-200 metriä merenpinnan yläpuolella. Vain osa Lapin ja Kainuun vaaroista ja tuntureista edustaa korkeampia ylänköalueita. Mutta tähän liittyy yksi todella yleinen väärinkäsitys, joka hämmentää jopa kokeneita retkeilijöitä - paljastan sen alla maastonmuotojen määritelmiä käsittelevässä osiossa.

Ollaanpa rehellisiä - kun ajattelemme Suomen luontoa, monen mieleen nousevat ensimmäisenä jylhät Lapin maisemat. Todellisuudessa noin 80 prosenttia maastamme on kuitenkin matalaa ja alavaa maat^[1] a. Tämä on valtava osuus. Koko eteläinen ja läntinen Suomi asettuu tähän kategoriaan. Keskikorkeus merenpinnasta on Suomessa verrattain alhainen verrattuna moniin muihin Euroopan maihin.

Miten alanko määritellään maantieteessä?

Tässä on se yleinen väärinkäsitys, josta mainitsin aiemmin: tasangon ja alangon sekoittaminen. Olen usein huomannut, kuinka ihmiset käyttävät näitä termejä täysin synonyymeinä. Ne eivät ole. Alanko tarkoittaa yksinkertaisesti maata, joka sijaitsee lähellä merenpintaa, tyypillisesti 0-200 metrin korkeudessa. Kyse on siis puhtaasti absoluuttisesta korkeudesta.

Tasanko taas kuvaa maaston muotojen tasaisuutta. Kuulostaako monimutkaiselta? Ei se ole. Kuvittele asia näin: alanko voi olla hyvinkin kumpuilevaa ja mäkistä, kunhan korkeimmatkin kukkulat jäävät alle 200 metrin rajan. Vastaavasti kilometrien korkeudessa voisi olla täysin tasainen alue, ylätasanko, joka ei missään nimessä ole alankoa. Suomi on paljolti molempia, mikä tekee käsitteistä arkikielessä hieman häilyviä.

Suomen maaperä on muotoutunut jääkausien puristuksessa

Suomen kallioperä kuuluu ikivanhaan Fennoskandian kilpeen. Aikoinaan täälläkin kohosi valtavia vuoristoja. Nykyään ne ovat kuitenkin kuluneet pois. Jääkaudet - joita on ollut alueellamme useita - toimivat kuin jättimäinen, armoton hiomakone.

Kilometrien paksuinen mannerjää liukui hitaasti kallioperämme yli, murskaten ja tasoittaen kaiken tieltään. Kun jää lopulta suli, jäljelle jäi nykyinen, enimmäkseen tasainen ja matala maasto. Ensimmäisillä kerroilla, kun vaelsin Itä-Suomen metsissä, ihmettelin silokallioiden syviä uurteita. Ne näyttivät aivan jättiläisen kynsien raapimilta. Tajusin vasta myöhemmin, että ne ovat suoria, fyysisiä todisteita jään valtavista liikkeistä.

Jääkauden jäljiltä tapahtuu edelleen muutoksia. Koska raskas jääkerros painoi maankuorta alaspäin, maa kohoaa edelleen hitaasti, erityisesti Pohjanlahden rannikolla, tyypillisesti noin 8-9 millimetriä vuodessa. ^[2] Täysin uskomatonta. Tämä tarkoittaa käytännössä, että Suomen pinta-ala kasvaa hitaasti joka vuosi uuden alangon noustessa merestä.

Korkeuserot: Missä alanko loppuu?

Kun matkustat Helsingistä kohti pohjoista, maasto nousee huomaamatta. Aluksi kuljet rannikon litteillä alueilla. Sitten, satojen kilometrien jälkeen, maasto alkaa kumpuilla voimakkaammin. Vasta todella kaukana pohjoisessa - pääasiassa Lapissa ja osin Kainuun vaara-alueilla - saavutaan virallisille ylänköalueille, jotka kohoavat yli 200 metrin rajan.

Suomen korkein kohta, Halti, yltää noin 1324 metrin korkeuteen merenpinnasta.^[3] Tämä tuntuu monista paljolta, mutta globaalissa mittakaavassa tai edes naapurimaa Norjaan verrattuna se on varsin maltillinen huippu.

Maastonmuodot vertailussa: Alanko vs. Ylänkö Suomessa

Alanko (Suurin osa maata) ⭐

• 0 - 200 metriä
• Tasaisia laaksoja, viljelysmaita, havumetsiä ja matalia mäkiä
• Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Pohjanmaa ja kaikki rannikkoalueet
• Erittäin korkea - valtaosa suomalaisista asuu näillä alueilla

Ylänkö

• Yli 200 metriä
• Tuntureita, korkeita vaaroja, kuruja ja karumpaa kasvillisuutta
• Pohjois-Lappi, Kainuu ja osia Koillismaasta
• Hyvin harva - lähinnä pieniä kyliä ja erämaa-alueita

Matin pyöräretki: Kun luulet Suomea täysin litteäksi

Matti, 35-vuotias opettaja Helsingistä, päätti pyöräillä lomallaan pääkaupungista Kilpisjärvelle. Hän katsoi karttaa ja kuvitteli reitin olevan pelkkää leppoisaa alankoa, arvioiden päivittäisen matkavauhtinsa liian optimistisesti.

Ensimmäiset kolmesataa kilometriä sujuivat kuin tanssi. Mutta Oulun pohjoispuolella - ja tämä todella yllätti hänet - jatkuva, loiva ylämäki alkoi viedä kaikki voimat. Reisilihaksia poltti taukoamatta, ja turhautuminen kasvoi, kun pyörä ei enää rullannutkaan alamäkiin samalla tavalla kuin etelässä.

Matti tajusi vihdoin, ettei maamme ole mikään biljardipöytä. Kainuun ja Lapin rajoilla alanko muuttuu vaivihkaa ylängöksi. Hän joutui myöntämään tappionsa alkuperäisen aikataulun suhteen, lyhensi päivämatkoja 20 prosentilla ja lisäsi magnesiumin saantia kramppien estämiseksi.

Lopulta matka kesti neljä päivää suunniteltua pidempään. Hän oppi kantapään kautta, että vaikka Suomi on virallisesti suurimmaksi osaksi alankoa, pohjoisen jatkuva korkeuskäyrien nousu vaatii täysin eri tason kestävyyttä ja kunnioitusta luontoa kohtaan.