Onko turve biopolttoaine?

Onko turve biopolttoaine? Tuhansien vuosien totuus

onko turve biopolttoaine? Tämä kysymys askarruttaa monia, sillä turpeen alkuperä on kasviperäinen, mutta sen uusiutuminen kestää tuhansia vuosia. Turpeen käyttöön liittyy merkittäviä ilmastovaikutuksia, ja sen asema energiantuotannossa on muuttumassa. Lue alta, miten turve luokitellaan ja miksi se ei ole uusiutuva biomassa.

Onko turve biopolttoaine vai fossiilista energiaa?

Turve on polttoaineena erikoisessa välimaastossa: se on alkuperältään täysin onko turve biomassaa, mutta sen uusiutumisnopeus on niin hidas, ettei sitä voida pitää uusiutuvana energiana. Biologisesti katsottuna turve koostuu maatumattomasta kasviaineksesta, mutta kansainvälisissä ilmastosopimuksissa ja Euroopan unionin päästökaupassa se rinnastetaan fossiilisiin polttoaineisiin sen korkeiden hiilidioksidipäästöjen vuoksi.

Monet meistä muistavat ajan, jolloin turvetta kutsuttiin kotimaiseksi biopolttoaineeksi. Kun ensimmäistä kertaa yritin selittää tätä luokittelun monimutkaisuutta ystävälleni, menin itsekin solmuun. Totuus on kuitenkin se, että vaikka onko turve biopolttoaine on syntynyt kasveista, se ei käyttäydy ilmaston kannalta kuten puu tai olki. Se on hitaasti uusiutuva luonnonvara, jonka uusiutuminen kestää satoja tai tuhansia vuosia. Mutta on olemassa yksi syy, miksi turve on päästökaupassa jopa kivihiiltä kalliimpaa - palaan tähän talousosiossa.

Miten turve muodostuu ja miksi se uusiutuu niin hitaasti?

Turve syntyy soilla, kun kuollut kasviaines, kuten rahkasammal, ei hajoa täysin hapettomissa ja märissä olosuhteissa. Suomessa turvekerros kasvaa pituutta keskimäärin vain 0,5 millimetriä vuodessa. Tämä tarkoittaa, että metrin paksuisen turvekerroksen muodostuminen vie noin 2.000 vuotta. Vertailun vuoksi: energiakäyttöön hyödynnettävä turve on Suomessa keskimäärin noin 2.500 vuotta vanhaa. ^[2]

Tämä äärimmäisen hidas kasvu on syy sille, miksi hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC ja Euroopan unioni miksi turve ei ole uusiutuvaa. Se uusiutuu, kyllä, mutta ei ihmisen eliniän tai edes useiden sukupolvien aikana. Ero puuhun on valtava. Puu sitoo kaatamisen jälkeen vapautuneen hiilen takaisin muutamassa vuosikymmenessä, mutta turvesuon kohdalla puhutaan vuosituhansista. Se on hidasta. Todella hidasta.

Turpeen hiilidioksidipäästöt verrattuna muihin polttoaineisiin

Ilmaston kannalta turpeen suurin haaste on sen korkea hiilipitoisuus. Turpeen ominaispäästökerroin on noin 106 grammaa hiilidioksidia megajoulea kohti (106 g/MJ). Tämä luku on hätkähdyttävä, sillä se on jopa korkeampi kuin kivihiilellä, jonka vastaava luku on noin 94-95 g/MJ. Puupolttoaineiden laskennallinen päästökerroin on nolla ^[4], koska niiden katsotaan sitovan hiilen takaisin kasvaessaan uudelleen.

Turpeen käyttö suomessa onkin vähentynyt dramaattisesti viime vuosina juuri päästöoikeuksien hinnan nousun vuoksi. Vuosina 2023 ja 2024 turpeen kulutus laski jopa 33-38 prosenttia edellisvuosiin verrattuna. Monet energiayhtiöt ovat asettaneet tavoitteekseen luopua turpeesta kokonaan vuoden 2026 loppuun mennessä tai käyttää sitä vain kriittisenä huoltovarmuuspolttoaineena. Esimerkiksi Oulun Energian kaltaiset suuret toimijat ilmoittivat, että turpeen osuus heidän polttoaineistaan oli vuonna 2024 enää noin 6 prosenttia. ^[6]

Päästökauppa ja turpeen taloudellinen tulevaisuus

Tässä tullaan siihen aiemmin mainitsemaani taloudelliseen seikkaan. Koska turpeen luokittelu energiantuotannossa rinnastetaan fossiilisiin polttoaineisiin, jokaisesta poltetusta tonnista on ostettava päästöoikeuksia. Koska turpeen päästöt megajoulea kohden ovat suuremmat kuin kivihiilen, turpeesta on tullut taloudellisesti erittäin kallis vaihtoehto. Useat voimalaitokset - ja tämä on seikka, joka yllättää monet - ovat joutuneet ajamaan toimintaansa alas tai siirtymään puuhun pelkästään hinnan vuoksi.

Turvealan työllisyys on samalla seurannut tätä laskusuuntaa. Vielä vuosikymmenen alussa ala työllisti tuhansia ihmisiä, mutta vuoden 2026 ennusteet osoittavat suoran energiaturvetuotannon työllistävän enää murto-osan entisestä. Nykyään turvetua nostetaan yhä enemmän muuhun kuin energiakäyttöön, kuten kasvualustoiksi ja eläinten kuivikkeiksi, joissa sen ainutlaatuiset ominaisuudet ovat edelleen korvaamattomia. Olen nähnyt monen yrittäjän tuskailevan tämän muutoksen edessä, kun vuosikymmenten kalusto on käynyt tarpeettomaksi lähes yhdessä yössä.

Polttoaineiden vertailu: Päästöt ja uusiutuvuus

Puu ja biomassa

• Uusiutuva energia

• 20-80 vuotta riippuen puulajista

• Laskennallisesti 0 g/MJ (kestävyyskriteerien puitteissa)

Turve

• Fossiilinen / hitaasti uusiutuva biomassa

• Satoja tai tuhansia vuosia (0,5 mm vuodessa)

• Noin 106 g/MJ (korkein yleisistä polttoaineista)

Kivihiili

• Fossiilinen polttoaine

• Miljoonia vuosia

• Noin 95 g/MJ

Kaukolämpölaitoksen muutosmatka Keski-Suomessa

Heikki, pienemmän keskisuomalaisen kunnan energiapäällikkö, hallinnoi voimalaitosta, joka käytti vielä vuonna 2020 polttoaineenaan 50 prosenttia turvetta. Paikallinen turve oli halpaa, työllisti naapureita ja toimi varmasti kovimmillakin pakkasilla.

Muutos iski kovaa vuonna 2024, kun päästöoikeuksien hinta nousi ennätyslukemiin. Heikki yritti aluksi optimoida polttoprosessia säästääkseen turvetta, mutta huomasi nopeasti, että jokainen poltettu kuutio toi laitokselle valtavia lisäkustannuksia.

Läpimurto tapahtui, kun Heikki ymmärsi, että sähkökattila ja puupohjainen biomassa olivat ainoa keino pitää kuntalaisten lämpölaskut kurissa. Siirtyminen vaati investointeja, mutta paluuta entiseen ei enää ollut.

Vuoteen 2026 mennessä Heikin laitos on lähes turvevapaa. Turvetta on varastossa enää varmuusvarastona pahan päivän varalle, ja hiilidioksidipäästöt ovat pudonneet yli 80 prosenttia lähtötasosta.