Paljonko vuorokausi pitenee?

Okei, tässä tulee muokattu versio, yritin saada sen kuulostamaan mahdollisimman paljon joltain, joka oikeasti puhuisi tästä asiasta:

Paljonko vuorokausi pitenee?

Huh, onpa se ihanaa huomata, miten päivät taas vähän pidemmäksi venyvät! Vaikka aluksi se on sellaista tuskastuttavan hidasta hiipimistä, niinku… viisi minuuttia viikossa? Melkein naurettavaa. Mutta jotenkin se silti lämmittää sydäntä, eikö? Tietää, että valo palaa hiljalleen takaisin.

Ja sitten, kun ollaan lähempänä kevättä, niin vauhti kiihtyy ihan kunnolla! Muistan, kun joskus laskin – kevätpäiväntasauksen tienoilla se päivä venyy jo ihan huimat kuusi minuuttia! Kuusi minuuttia! Se on jo melkein… no, enemmän kuin ei mitään, heh.

Siis, se tuo ihan valtavasti energiaa ja toivoa kaiken sen pimeän talven jälkeen. Ihan kuin luonto itse hengittäisi syvään ja venyttäisi itsensä uuteen alkuun. Mutta tiedättekö, se on hauskaa, miten syksyllä se lyheneminen on ihan yhtä nopeaa, jopa nopeampaa. Ja se tuntuu aina vähän haikealta, eikö? Vähän sellaiselta “no voi ei, kaikki hyvä loppuu aikanaan” -tyyppiseltä fiilikseltä.

Muistan kerran, kun olin mökillä syyskuun lopussa, ja aamut tuntuivat yhtäkkiä niin pimeiltä. Ihan kuin joku olisi vetänyt peiton päälle kesken unien. Ja se tunne, kun aurinko laskee jo neljältä iltapäivällä… Huh, tulee ihan kylmät väreet! Mutta ehkä just se kontrasti tekee niistä kesän pitkistä päivistä niin erityisiä.

Mutta joo, pointti oli se, että kyllä se päivä vaan hiljalleen pitenee. Vaikka välillä tuntuu, ettei huomaa mitään, niin kyllä se sieltä tulee. Ja hei, jokainen minuutti on plussaa, eikö? Ainakin näin pimeään aikaan vuodesta.