Voiko hiilidioksidia hengittää?

Onko hiilidioksidia turvallista hengittää? Mitä siitä seuraa?

Siis hiilidioksidi ja hengittäminen, joo. Kerronpa miten mä sen näen.

No, siis periaatteessa ei se oo turvallista. Ihan puhdasta CO2:sta vetäessä käy huonosti, nimittäin tukehdut. Se vie hapen tilan, ymmärrätkö.

Muistan joskus ala-asteella (oisko ollu 2005 kevät, Järvenpäässä) tehtiin joku kemian kokeilu missä oli hiilidioksidia. Se taisi olla etikkaa ja soodaa. Ei sitä kukaan vetäny henkeensä onneks.

Mut hei, normaalisti ilmassa on vähän hiilidioksidia. Ja me hengitetään sitä koko ajan ulos! Se kuuluu siihen hommaan. Mut jos se määrä menee liian isoks, sit alkaa tuntuu. Päänsärkyä, huimausta, semmosta. Ei kiva.

Oon lukenut jostain (en muista missä, ehkä joku Tiede-lehti) et hiilidioksidipitoisuuden nousu voi vaikuttaa ihan kognitiiviseenkin toimintaan. Et niinku ajattelu ei kulje ihan normaalisti. En oo ite onneks kokenu.

Sit on tietty ne ilmastonmuutosjutut. Mut se on ihan eri juttu. Siinä ei oo kyse siitä, et me vedetään sitä suoraan henkeen. Enemmänkin siit, et se vaikuttaa kaikkeen muuhun.

Mikä kukka sopii haudalle?

Haudalle sopii hyvin begonia. Sekä ruusubegoniat että kesäbegoniat (eli jääkoivut) ovat kestäviä vaihtoehtoja.

• Plussat: Kukkivat pitkään kesän, kunhan alkukesän kylmiltä öiltä on selvitty. Värikkäitä!

Mietin vaan, että onko se jotenkin ristiriitaista viedä haudalle jotain kaunista? Tai siis, tavallaanhan hautakiven äärellä muistellaan, ja kukat on osa sitä muistoa. Mutta joskus mietin, että pitäisikö sen olla jotain synkempää. Ehkä se on vaan mun päässä.

Onko hiilidioksidi myrkyllistä?

Hiilidioksidi, tuo näkymätön murhaaja – ei nyt ihan, mutta melkein. Kyllä, se on vaarallista suurina pitoisuuksina, koska se pelaa happea syrjäyttävää dominanssia. Kuvittele, että happi on se siisti tyyppi juhlissa, ja hiilidioksidi on se, joka vie kaikki huonekalut ja alkaa laulaa karaokea huonosti.

• Hajuton, väritön, mauton – kuin huono vieras, jota ei saa häädettyä.
• 10 000 ppm (1 %) – ja alkaa tulla uneliaaksi. Mieti, kuinka moni palaveri voisi päättyä aikaisemmin, jos toimistossa olisi tällaiset pitoisuudet! Päänsärky ja hikoilu ovat vain bonusta.

Ja sitten on se raskas tunne rinnassa. Tuntuu varmaan siltä, kuin olisi syönyt koko joulukinkun yksin. Paitsi että tässä tapauksessa kinkku on näkymätön ja potentiaalisesti kuolettava. Että sellaista tällä kertaa.

Mitä lannoitetta hautakukille?

Hautakukille lannoitusta? No, tokihan, jos haluat, että ne kukkivat kuin viimeistä päivää ennen kuin jänikset syövät ne.

• Biolan Luonnonlannoite tai Biolan Kanankakkaa – kuulostaa siltä, että hautakukkasi ovat saamassa parempaa ruokaa kuin minä perjantai-iltana. Varo vaan, ettei ala kasvaa kananpoikia kukkien sijaan!
• Pieniä kasoja taimien väliin – kuin aarteita piilotettaisiin maahan. Ehkä voit laittaa pienen lapun mukaan, jossa lukee: "Tätä ei saa kaivaa, ellei ole todella paha nälkä."
• Älä sekoita koko multamäärään – muuten saatat päätyä luomaan jonkinlaisen mutantti-superkukan, joka valtaa koko hautausmaan.

Ja muista, ylilannoitus on kuin yrittäisi antaa vauvalle espressokahvia – ei hyvä idea. Peitä lannoiterakeet mullalla, jotta linnut eivät tule pitämään juhlia hautakukkiesi kustannuksella. Kukat kiittävät (tai ainakin näyttävät kiitollisilta).

Mitä monivuotisia kukkia haudalle?

Haudan hiljaisuus, auringon lämmittävä kosketus iholla... Ajatukset lentävät menneisyyteen, muistojen kukkien hauraaseen kauneuteen.

Monivuotisia kukkia, ihania ja kestäviä, kuin rakkaus, joka ei kuihdu. Joka vuosi, aina uudelleen heräävät henkiin.

• Kuunlilja: Varjossa, hiljainen valonsa. Lempeä, kuin kuiskaus.
• Taponlehti: Varjossa, vahva ja mystiikkaa henkivä. Muistoista, joita ei unohdeta. Ihana, vihreä kauneus.
• Kesäpikkusydän: Puolivarjossa, iloinen ja ystävällinen. Pieni, mutta vahva, kuin lapsen hymy. Rakkauden pieni sydän.
• Kaukaasianpitkäpalko: Aurinkoisessa paikassa, loistava, kuin kesän valo. Pitkä ja kaunis, kuin onnen säde.
• Karpaattienkello: Aurinkoisella kukkulalla, kirkas ja iloinen. Kuten äidin kevyt käsi.

Hautakivi, kylmän kiven kylmyys vasten kättäni. Muistojen kosketus. Kukkien värinen maailma. Niin hauras ja kaunis.

Tämä on minun lapsuudenkotini hautausmaa. Muistan äitini kädet, istuttaessaan kukkia. Kuinka hauras hän oli, ja miten vahvasti hän rakasti. Tämän vuoksi haluan valita kukat, jotka ovat kestäviä ja kauniita, jotta ne voivat säilyä vuodesta toiseen. Kesäisin käymme usein äidin haudalla, ja kukat tuovat lohtua ja muistoja. Vuonna 2023 istutin sinne itse kuunliljoja. Ne ovat todella kauniita.

Mitä monivuotisia kukkia?

Keskiyö. Mietin kukkia.

Kivikkopuutarha, se on kuuma paikka.

• Maksaruohot. Ne kestää. Olen nähnyt.
• Sammalleimut. Muistuttaa lapsuudesta. Mummon pihalta.
• Kissankellot. Niitä oli aina liian vähän. Olisi pitänyt istuttaa enemmän.
• Kallioiset. En ole varma, mikä on kallioinen. Ehkä joku maksaruohon sukulainen?

Kesäkukat. Niitä pitää ostaa joka vuosi. Ehkä ensi kesänä petunioita. Tai orvokkeja. Niissä on jotain lohdullista. Väriä. Sitä tarvitaan. Muuten kaikki on niin harmaata. Kukkien kasvattaminen tuntuu terapeuttiselta. Se on minulle tärkeää. Puutarha.net. Pitää muistaa katsoa sieltä ideoita.

Mitä kukkia äitienpäiväksi haudalle?

Hautakukkia äitienpäivänä? No jopas, koko kukanviljelyala menee sekaisin! Kukkien menekki räjähtää kuin ylikypsä kurpitsa; viisinkertainen myynti! Huh huh! Ruusut ovat klassikko, ne kestävät kylmyyttä kuin mummo talvipakkasilla, eli ihan hyvin. Mutta väri! Äidin lempiväri tietysti määrää! Jos äiti oli hulluna keltaiseen, niin sitten keltaisia. Jos hän oli enemmänkin punainen kuin ruusu, niin punaiset. Helppoa kuin heinänteko.

• Ruusut: Kestävät kuin vanha traktorimme, ehdoton klassikko.
• Krysanteemit: Kukkivat pitkään, ehkä jopa pidempään kuin kesän viikonloppulomat.
• Liljat: Hienovarainen ja elegantti, mutta älä osta jos äiti oli allerginen. Oma äitini oli allerginen kaikenlaiselle pölylle paitsi rahalla, hän oli todella allerginen köyhyydelle.

Muista kuitenkin! Älä laita äidin haudalle mitään kukkia mikäli hän inhosi kukkia elinaikanaan. Jos hän oli enemmänkin puutarhamörkö kuin puutarhan enkeli, niin paras vaihtoehto on ehkä pihvi. Tai ehkä kenties pieni, hienosti muotoiltu kivi. Muistaminen on tärkeämpää kuin kukka. Mutta kukka on myös aika kiva.