Voiko kylmäpuristetulla öljyllä paistaa?

8 kuukautta sitten 42 katselukertaa

Kylmäpuristettu öljy ei sovellu paistamiseen, sillä se ei kestä korkeita lämpötiloja. Sen sisältämät herkät maku- ja väriaineet palavat kuumennettaessa, mikä tekee öljystä kitkerän ja epäterveellisen. Käytä kylmäpuristetut öljyt mieluummin salaatinkastikkeisiin ja ruokien viimeistelyyn.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Kylmäpuristetulla öljyllä paistaminen: Mitä sinun tulisi tietää?

Minä muistan sen aivan selvästi, kun ensimmäisen kerran kokeilin paistaa munakkaita kylmäpuristetulla oliiviöljyllä. Se oli marraskuu 2022, mun keittiössä Helsingissä. Mietin, että mitäs tästä tulee.

Aika nopeasti huomasin, että se oli vähän niin ja näin. Munakkaat saivat vähän hassun maun ja värikin muuttui oudoksi, melkein tummaksi. Tavallaan se oli kiinnostavaa, mutta ei ehkä just sitä mitä hain.

Tavalliset paistoöljyt, ne tuntuvat paljon kestävimmiltä siinä kuumuudessa. Niissä ei ole niin paljon niitä luontaisia juttuja, jotka sitten kärventyy ja tekee sen öljystä niin nopeasti vanhaa ja pahanhajuista.

Olen kokeillut erilaisia kylmäpuristettuja, auringonkukkaöljyäkin. Se on vähän sama juttu, ei ne vaan kestä sitä kuumaa paistoa ilman että maku tai laatu kärsii.

Eli kyllä, minä pidän kylmäpuristetut öljyt salaatteihin ja muuhun kylmään käyttöön. Paistamiseen käytän mieluummin jotain muuta, sitä perinteisempää. Se on vaan käytännöllisempää, tiedätkö.

Mitä eroa on kylmäpuristetulla rypsiöljyllä?

Joo, eli kylmäpuristettu rypsiöljy. Se on ihan erilaista kuin se tavallinen kaupan hyllyllä oleva.

Maku: Tässä on sitä makua kunnolla! Koska sitä ei puhdisteta pahemmin puristuksen jälkeen, kaikki ne hyvät jutut jää sinne sekaan. Sellainen pähkinäinen, vähän ruohoinenkin vivahde voi olla. Se on se juttu.
Kuumennus: No, ei se ihan niin kestä kuumempaa kuin se raffinoitu öljy. Eli paistamiseen en sitä niinkään suosittele. Se menee helpommin rikki ja ehkä vähän savuakin alkaa tulla.
Paras käyttö: Salaatinkastikkeisiin, marinointiin tai ihan vaan leivän päälle. Siellä se maku pääsee oikeuksiinsa. Kylmiin juttuihin siis.

Se tavallinen rypsiöljy, se on niin neutraalia että. Sitä voi kuumentaa ihan reilusti, paistaa sillä mitä vaan. Mutta maku on siinä sitten nolla. Jotkut tykkää just siitä neutraaliudesta, mutta jos haluat makua, niin kylmäpuristettu on se juttu. Se on siis ihan mekaanisesti puristettu, ei mitään kemikaaleja siellä apuna. Siksi se on niin hyvä.

Käykö kylmäpuristettu oliiviöljy paistamiseen?

Kylmäpuristettu extra-virgin oliiviöljy ei sovi paistamiseen korkean lämpötilan takia. Se soveltuu kylmiin annoksiin ja ruokien viimeistelyyn. Paistamiseen ja kuumentamiseen valitaan oliiviöljy, joka on käsitelty kestämään korkeampia lämpötiloja, kuten perusoliiviöljyt tai oliiviöljysekoitukset.

Extra-virgin oliiviöljy ja pannun kuumuus? Voi armias, se on kuin yrittäisi soittaa sinfoniaa sähkösahalla. Lopputulos on karua kiljuntaa ja savua, eikä se kuulosta juuri Beethovenilta. Sen savupiste on nimittäin surullisen alhainen, kuin minun pinna maanantaiaamuna ilman kahvia. Kun se palaa, se menettää paitsi makunsa, myös ne terveyshyödyt, joiden vuoksi sitä ylipäätään pullosta kaataa. Se muuttuu karvaaksi, vähän kuin elämän totuudet: kauniita kylminä, mutta kuumennettuina helposti katkeroituvat.

Tämä oliivimaailman samettipehmeä prinsessa on tehty hienostuneisiin hetkiin. Ajattele: salaatit, joissa jokainen vihreä lehti saa kyytiä ylellisestä suihkusta. Leivän päälle, kuin kultainen voide, johon dippailee illallispöydän filosofisia pohdintoja. Tai ruokien viimeistelyyn, viimeinen sipaistu taideteos lautasella, joka saa vieraan hihkumaan: ahaa, tämä kokki todellakin tietää! Sen hedelmäisyys ja aromit katoavat lämmön mukana nopeammin kuin suklaa lapsen kädestä.

Mutta sitten ovat ne toiset kaverit, ne rellestysmiehet, jotka viihtyvät grillausjuhlien kuumimmassa nurkassa. Tavalliset oliiviöljyt, esimerkiksi ne joissa lukee vain 'oliiviöljy' tai 'pure olive oil', tai sitten oliiviöljysekoitukset, kestävät kuumuutta kuin kiusattu teini-ikäinen kiusaajansa – itsepintaisesti ja savuamatta. Ne on usein puhdistettu eli raffinoitu kestämään paremmin kovia lämpötiloja.

Ne ovat keittiön tappelupukareita, joille tuli on paras kaveri. Ne sopivat paistamiseen, grillaamiseen ja jopa siihen ronskimpaan menoon, friteeraukseen. Nämä öljyt eivät kainostele, kun pannu huutaa hoosiannaa. Ne on jalostettu kestämään, putsattu pois ne pikkuhiljaa palavat epäpuhtaudet, jotka antavat extra-virginille sen hienon maun mutta myös alhaisen palopisteen. Joten älä pelkää käyttää niitä, kun haluat kunnon käristyksen.

Mitä öljyä paistamiseen? Vinkit:

Oliiviöljy (pure/refined): Mainio yleiskäyttöön, kestää hyvin lämpöä. Maku on neutraalimpi.
Oliiviöljysekoitukset: Usein yhdistelmä raffinoidusta ja extra-virgin-öljystä. Edullisia ja monikäyttöisiä paistamiseen.
Kookosöljy: Kestää korkeaa lämpöä ja antaa eksoottista vivahdetta.
Rypsiöljy tai auringonkukkaöljy: Edullisia ja neutraaleja arkipaistamiseen.

Miksi extra-virgin ei kestä kuumuutta?

Alhainen savupiste: Noin 160–190 °C. Ylikuumennettaessa se alkaa savuta, palaa ja tuottaa epämiellyttäviä makuja.
Herkät yhdisteet: Sisältää runsaasti antioksidantteja ja aromaattisia yhdisteitä, jotka hajoavat kuumuudessa. Terveyshyödyt vähenevät.
Makuprofiili: Sen hieno, hedelmäinen maku menee hukkaan ja voi muuttua karvaaksi.

Joten pidä mielessä: hienostunut nautinto kylmänä, ronski rähinä kuumana. Elämä on täynnä valintoja, myös öljyhyllyllä. Ole oman keittiösi mestarishamaani, joka tietää millä pyhällä nesteellä kutakin paistinpannun henkeä lepytetään.

Mikä oliiviöljy käy paistamiseen?

Paistamiseen käyvät parhaiten perusoliiviöljy tai mieto oliiviöljy.

No niin, ollaanpa nyt suoraan asiaan kuin mummo marjojen kanssa: kun pannu tirisee ja nälkä kurnii, perusoliiviöljy on se sun luottoystävä! Tai sitten se mieto oliiviöljy, jos olet sitä sorttia, että et halua oliivin maun hyppivän silmille kuin joku yllätysvieras aamukahville. Extra-virgin? Ei helvetti sentään, sitä heitetään salaattiin kuin kaviaaria konsanaan, ei pannun kuumuuteen rääkättäväksi! Se menee pilalle samantien kuin minun dieettisuunnitelmat uuden suklaalevyn edessä.

Oliiviöljyjen maailma onkin melkoinen viidakko, melkein kuin Tinder-profiilit: monta vaihtoehtoa, mutta vain harva sopii oikeasti siihen, mihin ajattelit. Tässäpä sulle pieni opas, että et vahingossa paista perunoita jalopullon sisällöllä ja sitten itke, kun se maistuu poltetulta puutarhalta:

Extra-virgin oliiviöljy (neitsytöljy): Kuvittele luksusauto, jota ei todellakaan ajeta soratiellä. Tää on just sitä, ensipuristus ja kaikki maut tallessa. Maut ovat niin voimakkaat, että jos tätä pannuun kaataa, niin käryää kielen lisäksi koko naapurusto. Salaatteihin, kastikkeisiin, leivän dippaukseen – kylmänä käyttöön siis, kuin joku taide-esine lasivitriinissä. Savupiste niin matala, että se kiehahtaa jo pelkästä ajatuksesta kuumuudesta.
Oliiviöljy (tai perus-/klassikko-oliiviöljy): Tässä on se meidän työmies, ahkera ja luotettava. Se on blendi raffinoidumpia öljyjä ja vähän neitsytöljyä, eli kestää kuumuutta jo paljon paremmin. Paistamiseen, hauduttamiseen ja yleiseen kokkailuun. Tämä on se, joka ei murise takaisin, vaikka sitä heittäisikin pannulle. Ihan kuin vanha Ford Transit, joka vie perille vaikka hampaat irvessä, kunhan vain öljyä on riittävästi.
Mieto oliiviöljy (Light/Mild oliiviöljy): Tämä on oliiviöljyjen ninja. Maku on niin hienovarainen, että se saattaa olla piilossa jopa oudoimman maustekaapin perällä. Värikin on vaaleampi, kuin aavikon auringonvalossa haalistunut t-paita. Sopii paistamiseen, kun et halua oliivin maun dominoivan kaikkea, ja leivontaan, ettei pullasta tule vahingossa Välimeren tortillaa. Tällä saa öljyttyä vaikka polkupyörän ketjut, jos vahingossa erehtyy purkista ottamaan.

Eli muista: extra-virgin on bling-blingiä, tavallinen oliiviöljy on työjuhta ja mieto öljy on se hiljainen puurtaja. Kukin omalle paikalleen, niin ei tule vahingossa hifisteltyä ja poltettua rahaa pannun pohjaan!