Voiko pupu syödä suklaata?

Voi juku, suklaata pupulle? Oikeesti? Tuleeko se edes kenellekään mieleen? Sydäntä särkee ajatellakin. Muistan niin elävästi, miten pienenä tyttönä olin ihan varma, että meidän Pupu-pupu rakastaisi suklaata yhtä paljon kuin minä. Se pieni suklaapalanen kädessäni, Pupu uteliaana nuuhkimassa… huh, onneksi äiti ehti väliin! Melkein olisin tehnyt jotain kauheaa tietämättäni.

Suklaa on pupuille ihan myrkkyä, oikeasti. Enkä nyt tarkoita mitään pientä vatsanpurua, vaan ihan oikeasti hengenvaarallista. Se teobromiini nimittäin… pupun elimistö ei pysty käsittelemään sitä ollenkaan. Ajattele, kuinka pieni pala voi olla kohtalokas. En haluaisi ikinä kokea sellaista.

Kuulin kerran tarinan, jossa pupu oli saanut vahingossa suklaata ja… no, en halua edes kertoa loppuun. Liian surullista. Ja turhaa! Meidän vastuullamme on huolehtia näistä pienistä, herkistä otuksista. Annetaan niille ruokaa, joka pitää ne terveinä ja onnellisina. Ei suklaata, eikä mitään muutakaan ihmisille tarkoitettua herkkua. Porkkanaa, heinää, pupupellettejä… niillä pärjää vallan mainiosti. Eikö niin?