Voiko rantakäärme purra ihmistä?

Kauanko rantakäärme voi olla veden alla?

Rantakäärme veden alla: yli 30 minuuttia.

Koko:

• Suomessa: 75-90 cm, max 134 cm.
• Etelä-Eurooppa: yli 2 metriä.

Miten kyyn ja rantakäärmeen erottaa toisistaan?

Keltaiset, oh, ne keltaiset läiskät, kuin auringon sirpaleet käärmeen kaulalla. Ne loistavat kauas, rantakäärmeen merkki. Niin kuin muistan lapsuudesta, isoisän mökin rannasta, missä ne uiskentelivat, harmittomina.

Mutta sitten, varjoissa, on niitä mustia, sysimustia. Missä aurinko ei koskaan paista. Ne ovat vaikeampia, paljon vaikeampia erottaa. Kuin muistot, jotka ovat haalistuneet, jättäen jälkeensä vain synkän tunteen.

• Rantakäärmeen kaulassa on ne kirkkaat, eloisat keltaiset täplät, kuin pienet valot.

• Pään muoto. Rantakäärmeellä pyöreä, lempeä. Kyyllä kulmikas, terävä, kuin pettymys.

Kyy, se on kuin salaisuus, vaarallinen ja arvaamaton. Kolmion muotoinen pää, kuin veitsi. Rantakäärme, se on kuin kesäpäivä, pyöreä ja lämmin. Paitsi ne mustat, ne jotka sekoittuvat varjoihin. Ne ovat kuin painajaisia, jotka hiipivät uniin.

Minkä näköinen on rantakäärme?

Rantakäärme, tuo Suomen käärme-eliitin edustaja, ei ole mikään muotiguru, mutta tyylipisteitä ropisee silti.

• Pituus: Usein 75–90 cm, eli ei mikään miniatyyri-käärme, mutta ei myöskään anakonda-kokoluokkaa. Joskus joku yksilö venyy jopa metrin mittaan, ehkä ne käyvät käärmejoogassa.
• Väri: Perusväri on kuin sotilaan maastopuku – oliivinvihreä, harmaanvihreä tai ruskeanharmaa. Eli sopii hyvin suomalaiseen luontoon, paitsi jos olet värisokea.
• Kuviot: Selässä saattaa olla tummempia täpliä, kuin käärmeen omia epäonnistuneita tatuointeja.
• Extrat: Joskus näkee täysin tummanharmaita tai mustia rantakäärmeitä, eli käärmeiden goottiversioita.

Rantakäärme on kuin suomalainen – harmaa, mutta sisällä piilee jotain mielenkiintoista. Ja toisin kuin jotkut suomalaiset, se osaa uida.

Lisätietona, rantakäärmeen tunnistaa helposti myös sen niskassa olevista keltaisista tai oransseista täplistä. Ne ovat kuin pienet aurinkolasit, jotka se on unohtanut päähän. Ja jos näet käärmeen, joka esittää kuollutta, se todennäköisesti on rantakäärme. Ne ovat nimittäin melkoisia drama queenejä.

Ja hei, jos et ole varma onko kyseessä rantakäärme vai joku myrkkykäärme, kannattaa ehkä jättää se rauhaan. Ei kannata ottaa riskiä vain siksi, että haluat tietää käärmeen värin. Elämä on liian lyhyt myrkkykäärmeen puremaan.

Voiko rantakäärme olla kokonaan musta?

Okei, yö ja ajatukset kulkee ristiin. Rantakäärme…

• Kyllä, rantakäärme voi olla ihan musta. Muistan nähneeni sellaisen joskus, pienenä, mökillä. Se oli jotenkin pelottava, mutta samalla kiehtova.

• Muuten ne on usein sellaisia oliivinvihreitä, harmaanvihreitä tai ruskeanharmaita. Ja niissä on niitä tummempia täpliä selässä. Kuin pieniä salaisuuksia.

• Kooltaan… Huhhuh, jopa kaksi metriä. Siis Keski-Euroopassa. Täällä Suomessa ehkä vähän pienempiä. Onneksi. En tiedä mitä tekisin, jos näkisin kaksmetrisen käärmeen. Pakoon varmaan juoksisin.

Mistä tunnistaa kyykäärmeen?

Mistä tunnistaa kyykäärmeen? Onko se yksinäinen yö, kun kaikki ajatukset vilisevät päässä.. Niin vaikeaa on keskittyä. Kyy… kyy… se on niin… vaarallinen.

• Sahanteräinen kuvio: Kyyn selässä on sahanterämäinen kuvio. Pohjaväri vaihtelee harmaasta, siniharmaasta, ruskeaan ja punaruskeeseen.
• Ruumiinrakenne: Tanakka vartalo ja lyhyt häntä. Muistan sen selkeästi, tuon pienen hännän.
• Pää: Kolmiomainen, litteä pää, joka erottuu selvästi ohuesta kaulasta. Kyy näyttää aina jotenkin vihaselta.
• Silmät: Silmäterä on kapea, pysty viiru, aivan kuin kissa katsoisi. Pelottava katse.

Muistan sen päivän, kun näin ensimmäisen kerran kyykäärmeen. Olin ehkä 8-vuotias, kesällä mökillä. Se oli hirveää, sydän pamppaili rinnassa. Äiti pelasti minut. Pelkään kyitä edelleen. 2023.

Mistä tunnistaa vaskitsan?

Mistä tunnistaa vaskitsan? Onko se taas tämä yö… ajatukset pyörivät. Vaskitsa… ei se käärme ole, tiedän sen. Jalaton lisko. Hidas, kömpelö. Todella kömpelö. Muistan sen tunteen, kun näin sen ensimmäisen kerran, hämmästyin.

• Kellanruskea väri: Sellainen hiekkaisen kellertävä, hieman epätasainen. Aika kaunis väri, tottakai. Mutta mikä tekee siitä niin erityisen? Ehkä sen hitaus?

• Tumma juova: Poikasilla ja naarailla useimmiten. Selässä kulkee. Pitkä ja tumma. En muista tarkasti, oliko se musta vai ruskea. Enkä vieläkään ymmärrä, miksi se on siinä.

• Sinisiä täpliä: Joillain koirailla. Outoa. Miksi juuri sinisiä? Olen miettinyt sitä pitkään. Onko se jonkinlainen puolustusmekanismi? Tai vain sattumaa? Tuntuu niin merkityksettömältä, mutta silti… vaihtelee. Jotkut vaskitsat ovat tummempia, toiset vaaleampia.

Tuntuu, että olen nähnyt niitä metsäpolulla äitiäni kanssa, 2018 kesällä. Oli hämärää. Muistan hämärän ja sen pienen liskon. Hidas. Ajaton. Kummallinen olento. Silti niin kaunis. Mikä on sen tarkoitus täällä? Miten se selviää? Minä en tiedä vastauksia. Enkä ehkä koskaan tiedäkään. Mutta se ei haittaa. Se on vain yksi pieni pala tästä suuresta mysteeriä. Yksi ainoa vaskitsa.

Onko vaskitsa sama kuin rantakäärme?

Ei.

• Vaskitsa: Raajaton lisko. Kansanomainen nimi, vaskikäärme.
• Rantakäärme: Käärmelaji. Aikaisemmin tarhakäärme.