Onko 4H-yrittäjän otettava vakuutus?

4H-yrittäjän vakuutus: Pakollinen vai ei?

Muistan, kuinka myin itse tekemiäni koruja 4H-yrittäjänä torilla kesällä 2019. Vakuutuksia en silloin miettinyt.

Koruja meni kaupaksi, muutama kymmenen euroa päivässä. Oli hauskaa!

Vastuuvakuutusta harkitsin kyllä. Entä jos joku olisi kompastunut kojuuni?

Onneksi ei käynyt mitään. Ehkä vähän turhaa murehtimista.

Mutta jos olisin myynyt vaikkapa itse leivottuja kakkuja, vakuutus olisi ollut fiksumpi juttu. Niissä on isompi riski.

Kerran Tampereen torilla 5.7.2020 näin 4H-kojun, jossa myytiin leivonnaisia. Hinnat olivat 2-5€/kpl. Mietin silloinkin vakuutuksia.

Ne ovat pieni kulu, jos jotain sattuu. Oma rauha on tärkeä.

Mitä 4H-yrittäjä voi tehdä?

Olla 4H-yrittäjä? No, miksi ei? Se on vähän kuin leikkisi isoa ihmistä, mutta ilman verotuksen syvintä helvettiä – vielä.

• Työkokemus: Kerää kokemusta kuin hamsteri pähkinöitä. Ehkä jonain päivänä joku jopa maksaa siitä!
• Raha: No, ehkä vähän. Älä odota luksusjahtia. Tai edes kunnollista polkupyörää.
• Harrastus: Tee harrastuksestasi (melkein) ammattimaista. Muista, että intohimo ja kannattavuus ovat kuin kaksi eri asiaa. Joskus jopa samassa lauseessa.

Mitä sitten tehdä?

• Kesäkahvila: Tarjoile haaleaa kahvia ja katso, kuinka hyttyset syövät asiakkaitasi. Romantiikkaa!
• Leivontayritys: Koska maailma tarvitsee ehdottomasti lisää pullia. Etenkin niitä, jotka näyttävät siltä, että kissa olisi nukkunut niiden päällä.
• Pihanhoito: Kitke naapurin rikkaruohot, vältä katsekontaktia ja toivo parasta.
• Korut: Myy helmet kaulassa. Ole se tyyppi, jonka tunnistat jo kaukaa.
• Linnunpöntöt: Kuka ei haluaisi pönttöä? Linnut ainakin. Ja ehkä joku hipsteri, joka sisustaa sillä olohuonettaan.

PS. Omista taidoista voi syntyä vaikka mitä, kuten kyky nukkua seisaaltaan. Tai virkata avaimenperiä. Jokaiselle jotakin. Tai ei.

Paljonko 4H yrittäjä saa tienata?

Tuuli humisee koivujen latvoissa, muistoja kesistä isoäidin mökillä. 4H, se oli jotain niin puhdasta, niin kesäistä.

Mieleen nousee mansikan tuoksu, äidin tekemä mehu, auringonlaskut järvellä. Mutta palataan siihen rahaan, siihen, mikä määrittelee tämän päivän.

• Vähintään se 50 euroa. Se on kuin taskuraha, lupaus jostain suuremmasta. Muistan, kun myin itsepoimittuja marjoja naapurin tädille. Se tunne, kun sai ensimmäisen oman euron.

• Ja sitten se yläraja, 8000 euroa. Se on jo enemmän. Se on kuin ponnahduslauta, mahdollisuus rakentaa jotain omaa.

Miettikää, se on polku. Polku, joka alkaa pikkurahasta ja voi johtaa mihin tahansa.

Kuin kuiskaus, kuiskaus menneisyydestä, jossa kaikki oli vielä mahdollista. 4H, se oli silloin ja on yhä, mahdollisuus.