Kannattaako hakemuksen perään soittaa?

Kannattaako hakemuksen perään soittaa? Ai että, se jännitys! Tunnen sen vieläkin ihan iholla, kun muistelen omaa ensimmäistä työhakemustani. Sydän hakkaili kuin hullun, sormet tärisivät, ja olin aivan varma, että kuulostan täydelliseltä idiootilta. Soitin kuitenkin. Ja tiedätkö mitä? Se oli ihan hyvä kokemus! Sain selvennystä muutamaan asiaan ja ehkä jopa hieman etulyöntiaseman, koska olin osoittanut aktiivisuuttani ja kiinnostustani.

Mutta jännittääkö aina? Kyllä, minuakin! Silti aina välillä mietin, että miksi ihmeessä tämä itsestäänselvyys tuntuu niin vaikealta? Ehkä siksi, että kyseessä on usein jotain todella tärkeää – unelmien työpaikka, mahdollisuus kehittyä, uusi alku… Ja sitten pitäisi vielä puhua, ja kuulostaa fiksulta, ja jättää hyvä vaikutelma… Ai että, paineet on kovat!

Ilmoituksessa pyydetään soittamaan? No, silloinhan se on suorastaan pakko! Jos eivät haluaisi yhteydenottoa, niin he eivät sitä pyytäisi. Joten älkää epäröikö! Älkää myöskään jääkö pohtimaan liikaa, miten täydellinen puhelu pitäisi rakentaa – aitous on aina paras ase.

Mutta jos soittaminen ei ole nimenomaan mainittu… Silloin harkintaa tarvitaan. Itse olen soittanut, jos on ollut joku asia, mikä on jäänyt askarruttamaan. Esimerkiksi kerran hain työpaikkaa, jossa vaadittiin kokemusta jostain ohjelmistosta – olin käyttänyt vastaavaa, mutta en ihan samaa. Sähköpostilla selittäminen tuntui epäselvältä, joten soitin ja selvitin tilanteen suoraan. Se toimi! Sain työhaastattelun ja lopulta jopa työpaikan.

Mutta turha soittaa vain soittamisen ilosta. Se voi tosiaan tuntua jopa häiritsevältä. Joten pohtikaa ensin asia huolella. Onko kysymyksenne todella tärkeä? Voitteko saada vastauksen sähköpostilla? Jos vastaus on ei molempiin, uskallatte soittaa. Muistakaa, että rohkeus palkitaan useammin kuin pelkuruus. Ja vaikka epäonnistuisittekin, ei se maailma siitä kaadu – ehkä seuraava työpaikka on jo nurkan takana! Tsemppiä!