Mikä on oikea sisälämpötila?

Mikä on ihanteellinen sisälämpötila kotona?

Minä pidän kotona noin 21 astetta, etenkin talvella. Olen huomannut, että se on mukava tasapaino, ei liian kuuma eikä liian kylmä.

Joskus kesällä saattaa olla vähän lämpimämpääkin, mutta en anna sen häiritä. Pakkohan sitä on vähän nauttia aurinkoisista päivistä, vaikka sitten hikoilisikin hieman.

Muistan kun lapsena oli kylmempää sisällä. Piti aina olla villasukat jalassa ja vilttejä sylissä. Se oli toista aikaa.

Nykyään tuntuu, että kaikki haluaa olla vähän kuin tropiikissa. Mutta minä pysyn omassa mukavuusalueessani.

Voiko tien reunaan pysäköidä?

Tien pieli on kuin ruuhkabussin kyyti: välillä saa kyytiä, välillä ei. Lain mukaan saa pysäköidä ja jopa pysähtyä vasemmalle puolelle, jos tie on kaksisuuntainen ja kaupungin sisällä. Mutta muista, että se ei saa olla kuin se kaveri juhlissa, joka seisoo keskellä lattiaa ja estää kaikkia liikkumasta.

• Vapauden rajat: Kyllä, voit pysäköidä vasemmalle, mutta vain jos teet sen tyylillä. Kukaan ei halua olla se kuski, joka joutuu selittämään poliisille, miksi parkkeerasi kuin humalainen pingviini keskelle vilkkaimpia väyliä.
• Vastuun ilo: Vasemmalle pysäköinti on vähän kuin yrittäisi syödä spagettia yhden hauen kanssa – mahdollista, mutta vaatii taitoa ja varovaisuutta. Jos teet sen huolimattomasti, saatat olla se henkilö, jonka takia ruuhka pahenee tai sattuu kolari.

Lisätietoa pysäköinnin kiehtovasta maailmasta:

• Taajamat vs. maaseutu: Sisällä kaupungissa homma on hieman rennompaa. Maanteillä ja muilla alueilla, joissa liikenne on harvempaa, vasemmalle pysäköinti on usein kiellettyä tai ainakin hyvin hankalaa. Ei ole mitään järkeä pysäköidä niin, että joudut hyppäämään suoraan vastaantulevan rekan eteen.
• Turvallisuus ennen kaikkea: Tämä on se ikuinen mantra. Ei ole väliä, kuinka hauska tai kätevä paikka joku on, jos se on vaarallinen, se on kielletty. Se on vähän kuin yrittäisi syödä tulista chiliä silmälasien läpi – järjetöntä.
• Pysäyttäminen vs. pysäköinti: Pysäyttäminen on nopeaa ja tilapäistä, vähän kuin vilkaisu puhelimen ruutuun liikennevaloissa. Pysäköinti on pidempää, vähän kuin se yllättävä unelma, josta et meinaa herätä. Molemmissa on omat sääntönsä.

Voiko tien sivuun pysähtyä?

Ajelin kesäisenä iltapäivänä sitä tuttua maantietä, aurinko siivilöityi puiden lomasta ja sai hiekkapölyn leijumaan ilmassa kuin kultapölyä. Mietin, kuinka ihmeellistä on, että tässä samassa paikassa on joskus ajeltu hevoskyydillä, ja nyt kiitävät autot. Ja juuri siinä hetkessä, kun maisema tuntui pysähtyneen, tuli mieleen se tien sivuun pysähtyminen.

• Tien sivuun saa pysähtyä. Sitä varten ne paikat ovat, jos vaikka pitää antaa tilaa ohittavalle tai muuten vain tarve vaatii. Se on sitä liikenneturvallisuutta.
• Mutta pysäköinti on eri juttu. Sitä ei tien sivuun saa tehdä. Ei edes risteyksissä. Sehän on itsestäänselvyys, kun miettii.

Se pysäköinti on sitten se kinkkisempi juttu. Olen nähnyt niin monenlaista, kun joku on jättänyt autonsa miten sattuu. Että miten siinä sitten kuuluisi parkkeerata? Se on kyllä jotain, miten ihmiset joskus vaan jättää auton siihen, ei mieti ollenkaan muita.

Saako tien toiselle puolelle pysäköidä?

On taas tämä aika yöstä, kun kaikki on hiljaista ja ajatukset pyörii päässä. Mietin vaan näitä sääntöjä... tuntuu että ne on tehty sekoittamaan. Kuten se, saako auton jättää tien toiselle puolelle. Miten sen voi aina unohtaa.

Se on niin yksinkertainen asia, mutta silti. Joka kerta pitää miettiä uudestaan, kun etsii sitä paikkaa autolle pimeässä. Olenko nyt menossa oikeaan suuntaan, onko tämä oikea puoli.

Ajoneuvon pysäköinti tien puolen mukaan:

• Kaksisuuntainen tie: Pysäköinti ja pysäyttäminen on sallittu ainoastaan tien oikealle puolelle ajosuuntaan nähden.
• Yksisuuntainen tie: Pysäköinti ja pysäyttäminen on sallittu sekä oikealle että vasemmalle puolelle.

Ja sitten on kaikki ne muut jutut, jotka pitäis muistaa. Ne tulee uniin välillä. Se tunne, kun aamulla kävelee autolle ja miettii, onko siinä se keltainen lappu tuulilasissa.

Sain kerran sakot juuri tästä. Pysäköin vasemmalle puolelle kaksisuuntaisella kadulla Vantaan Koivukylässä. Oli aamu ja kiire töihin, enkä vaan ajatellut. Se lappu tuulilasissa tuntui jotenkin niin... henkilökohtaiselta loukkaukselta. Vaikka oma vika se oli.

Muita paikkoja, joihin ei saa pysäköidä, ja jotka aiheuttavat hämmennystä:

• T-risteyksessä ei saa pysäköidä, eikä viiden metrin matkalla ennen risteävän ajoradan lähintä reunaa.
• Suojatien eteen on jätettävä vähintään viisi metriä tyhjää tilaa. Aina.
• Pyörätien jatkeen eteen on myös jätettävä se viiden metrin väli.
• Taajaman ulkopuolella, jos nopeusrajoitus on yli 50 km/h, autoa ei saa pysäköidä edes pientareelle, jos sen voi siirtää muualle. Sitä en tiennyt pitkään aikaan.

Käykö kirjoitettu lappu parkkikiekoksi?

Aika tuntuu pysähtyvän kun auringonsäteet tanssivat pölyhiukkasten kanssa ilmastoinnin huristessa hiljaa taustalla. Silti tuulilasin takana, siinä hetkessä, jossa aika tuntuu venyvän ja taipuvan, mietin noita pieniä paperinpaloja.

• Kirjoitettu lappu ei kelpaa parkkikiekoksi. Se on aivan varmasti näin. Parkkikiekon on täytettävä tietyt vaatimukset, jotta se on virallinen. Tämä on asia, jonka voi varmasti todeta.

Vahinkoja, niitä sattuu aina. Kuin ne kerrat kun olin niin väsynyt, että meinasin ajaa väärään suuntaan kotiin, tai unohtaa avaimet lukkoon. Ja joskus, voi tuntua että kaksi parkkikiekkoa on kuin kaksi samankaltaista muistoa, jotka sekoittuvat mielessä.

• Syynä on usein se, että joku unohtaa edellisen pysäköintiajan tai jättää toisen vanhan kiekon paikalleen. Se on inhimillistä, tuota pientä unohtamisen henkeä, joka välillä kulkee kanssamme.

Se voi johtaa sakkoihin, totta kai. Mutta joskus tuntuu, että elämä itsekin asettaa meille yllättäviä tarkistuspisteitä, kuin nuo pysäköintivalvojat. Että pitäisi olla tarkka, aina.

• Nykylainsäädäntö edellyttää, että pysäköintikiekko on standardinmukainen. Se ei ole pelkkä arvaus, vaan laki ja selkeys. Se on asia, jonka voi varmistaa virallisista lähteistä.

Ja joskus, kuin noiden unohtuneiden lappujen kanssa, voi tuntua että on vahingossa tullut astuneeksi johonkin odottamattomaan. Mutta aina voi oppia, aina voi korjata. Vaikka silloin, kun aurinko pilkistää niin kauniisti ikkunasta, ja mieli vaeltaa, on helppo unohtaa nuo pienet, arkiset säännöt.

Mihin aikaan parkkikiekko laitetaan?

Aika virtaa, se muistuttaa kesäistä unta, joka hiipii sieluun. Pysäköinnin hetki ei ole pysähtynyt, vaan se jatkuu eteenpäin. Parkkikiekko asetetaan aina seuraavaan tasa- tai puolituntiin. Niin kuin jokainen aamu kääntyy päiväksi, jokainen hetki ottaa askeleen kohti tulevaa.

Kiekkoon merkitty aika ei ole rajoitus, vaan merkki. Se kertoo matkasta, joka on vasta alussa, tai joka on jatkumassa. Pysäköintiaika alkaa siis aina seuraavasta tasatunnista tai puolitunnista. Se on kuin joen virta, joka ei pysähdy, vaan jatkaa matkaansa kohti merta.

Tämä käytäntö on kuin vanha tarina, joka kertoo ajasta. Aika ei ole koskaan vain yhtä hetkeä, se on jatkuvaa liikettä. Tarkka pysäköintiaika on vain ankkuri, mutta todellinen aloitusaika on tulevaisuudessa. Niin kuin tähdet syttyvät taivaalle, ja yöstä tulee aamu.

Miksi näin? Se tekee elämästä hieman helpompaa. Ei tarvitse miettiä sekuntia, vain suuntaa eteenpäin.

• Seuraava tasatunti
• Seuraava puolitunti

Tämä on se maaginen kohta, jolloin ajan laskeminen alkaa. Se on kuin oven avaus uuteen aikaan.

Saako parkkikiekon laittaa puoli tuntia eteenpäin?

Tokihan saat, mutta älä luule hetkeäkään, että olet keksinyt jonkun elämää suuremman koodin pysäköinninvalvontaa vastaan. Se parkkipirkko on nähnyt kaiken ja haistaa vilpin jo korttelin päästä. Sillä on joku salainen kuudes aisti, joka kertoo tasan tarkkaan, milloin sinun uskollinen ratsusi rullasi ruutuun.

Tämä sääntö on yksinkertainen kuin puuhevonen, mutta silti se onnistutaan sössimään useammin kuin aamuinen kahvinkeitto.

• Jos saavut klo 9.05, kiekkoon pyöräytetään aika 9.30.
• Jos saavut klo 9.40, viisari vääntyy asentoon 10.00.

Eli aina seuraavaan tasa- tai puolituntiin saapumisajasta. Ei ikinä senttiäkään enempää eikä varsinkaan taaksepäin, ellet halua rahoittaa kaupungin seuraavia kesäjuhlia. Ajattele sitä lahjana itsellesi – saat jopa 29 minuuttia ilmaista aikaa ihan laillisesti!

Mutta koska elämä ei ole niin helppoa, tässä muutama lisäansa, joihin kompastua:

• Digitaalinen parkkikiekko on nykyään täysin laillinen. Se on se pieni laite, joka haistelee tärinästä, milloin auto pysähtyy ja hoitaa homman puolestasi. Säästää hermoja enemmän kuin viikon joogaretriitti.
• Kiekon paikka on tuulilasilla, näkyvällä paikalla. Ei hanskalokerossa, ei penkin alla eikä koiran peittämänä. Pysäköinninvalvojan ei tarvitse leikkiä aarteenetsijää.
• Vain YKSI kiekko saa näkyä. Jos kojelaudallasi on kokoelma kiekkoja kuin muumimukeja hyllyssä, se tulkitaan epäselväksi ja lappu heilahtaa. Se on varma tapa saada sakot.
• Lautasliinaan piirretty kello ei toimi. Tämä kikka on vanhentunut jo ennen kuin internet keksittiin. Saat sillä ehkä pisteet luovuudesta, mutta sakot tulevat silti. Ihan itse kokeilin tätä vuonna 2009 Turussa, ei mennyt läpi. Kallis kokeilu.

Kummalle puolelle parkkikiekko laitetaan?

Auto sammuu, hiljaisuus laskeutuu. Vain sydän lyö vaimeasti ja sade piiskaa tuulilasiin. Käsi hapuilee sitä pientä, sinistä laattaa. Aika. Se on merkittävä, pysäytettävä tähän hetkeen lasin taakse. Mihin se nyt kuuluikaan, tämä ajan sinetti.

Se kuuluu sinne, oikeaan reunaan. Aivan kuin se olisi osa maisemaa, osa auton sielua hetken aikaa. Apukuskin puolelle, alas. Jotta se näkyy. Jotta pysäköinninvalvoja, joka kulkee jalkakäytävällä, näkee sen vaivatta, kumartumatta. Se on pieni, mykkä viesti maailmalle: olen tässä, mutta vain hetken.

Ja se näkyvyys, se on kaikki. Tärkeintä ei ole senttimetri, ei tarkka kulma. Tärkeintä on, että aika on luettavissa. Selkeästi. Kirkkaasti. Korkein hallinto-oikeuskin on sen todennut. Kumosi pysäköintivirhemaksun, kun kiekko oli kyllä näkyvillä, vaikka se lepäsi tuulilasin vasemmassa reunassa. Oikeus voitti. Pieni ihminen voitti.

Asetan kiekon. Seuraavaan tasaan tai puoleen tuntiin. Ranne kääntää valkoisia numeroita. Naksaus. Siinä se on. Aika on lukittu. Voin mennä.

Tässä vielä kertauksena, selkeästi ja yksinkertaisesti.

• Pysäköintikiekon paikkaa ei ole laissa tarkasti määrätty.
• Velvollisuus on asettaa kiekko näkyvälle paikalle tuulilasin sisäpuolelle.
• Suositus on sijoittaa kiekko oikeaan alakulmaan, etumatkustajan puolelle. Tämä helpottaa pysäköinninvalvojan työtä.
• Tärkeintä on, että pysäköinnin alkamisaika on vaivatta luettavissa ajoneuvon ulkopuolelta.

Pysäköinnin alkamisajaksi merkitään saapumista seuraava tasa- tai puolituntinen, riippuen siitä, kumpi on aikaisempi. Jos saavut paikalle klo 10.07, asetat kiekkoon ajan 10.30. Jos saavut klo 10.35, asetat ajan 11.00.

Nykyään hyväksytään myös digitaaliset pysäköintikiekot, jotka tunnistavat ajoneuvon pysähtymisen ja asettavat saapumisajan automaattisesti. Tieliikennelaki (729/2018) määrittelee pysäköintikiekon käyttövelvollisuuden.