Missä siiat talvella?

Missä siiat talvella: Syvänteet ja talvikalastus

Missä siiat talvella liikkuvat, selviää parhaiten opettelemalla kalojen vuodenaikoihin liittyvät siirtymät matalista vesistä kohti syvempiä alueita. Tämän tärkeän tiedon omaksuminen auttaa onnistumaan talvikalastuksessa, välttämään turhat yritykset tyhjillä paikoilla ja parantamaan merkittävästi saaliinsaantimahdollisuuksia talvisilla vesillä.

Missa siiat talvella? Talvikalastuksen perusteet

Talvella siiat siirtyvät syvänteisiin talvehtimaan ja säästelemään energiaansa, mutta alkutalvesta niitä voi vielä tavata matalammista 2–5 metrin syvyyksistä kutupaikkojen läheltä. Siian talvikalastus[/b] vaatii hieman hienovaraisuutta, sillä veden kylmetessä näiden kalojen aineenvaihdunta hidastuu ja niiden liikkuminen vähenee huomattavasti verrattuna syyssesonkiin.

Monet pilkkijät tekevät sen virheen, että etsivät siikaa samoista paikoista kuin kesällä. Rehellisesti sanottuna itsekin tein aluksi tämän saman virheen: istuin tyhjällä avannolla tuntikausia samassa matalassa lahdessa, kunnes tajusin, että kalat olivat jo siirtyneet syvemmälle. Vasta kun opin lukemaan vesistön muotoja ja siirtymään oikeisiin syvyyksiin, alkoi tapahtua.

Alkutalvi ja siian liikkuminen matalissa vesissä

Alkutalvesta siiat ovat vielä melko aktiivisia heti kudun jälkeen. Niitä voi löytää matalasta, noin 2–5 metrin syvyydestä, aivan kutualueiden tai hiekkapohjien lähettyviltä, joissa ne ruokailevat vielä aktiivisesti ennen sydäntalven pakkasia. Kutualueet: Vierailevat vanhojen kutupaikkojensa tuntumassa. Hiekkapohjat: Etsivät pohjaeläimiä ja pikkuelöitä matalammilta soilta. Aktiivisuus: Liikkuvat jonkin verran enemmän kuin keskitalvella.

Keskitalven siirtyminen syvänteisiin

Keskitalvella siiat siirtyvät syvempiin vesiin ja syvänteisiin, joissa ne liikkuvat hyvin säästeliäästi. Viihtyvät hapekkaissa ja viileissä vesissä, kuten järvien selkävesien syvänteissä tai rannikon läheisillä montuilla, missä veden lämpettila pysyy vakaana. Etsitkö siikaa järveltä vai mereltä? Kalastuspaikan tyyppi vaikuttaa suoraan siihen, millaisilta alueilta ja syvyyksistä siikaa kannattaa pilkkiä. Järvissä selkävesien syvät montut ovat varmoja valintoja, kun taas merialueilla virtapaikat ja matalikkojen reunat tarjoavat hyviä ottipaikkoja.

Mistä siikaa talvella kannattaa etsiä ja miten varustautua?

Kun puhutaan siitä, missä siiat talvella oleskelevat, avainasemassa ovat hapekas vesi ja oikeat pohjanmuodot. Siika on tarkka veden laadusta, eikä se viihdy umpeen kasvaneissa tai happamissa vesissä sydäntalvella.

Tässä on pieni vinkki, joka muutti oman pilkkimiseni: älä tuijota pelkkää syvyyskarttaa, vaan etsi pohjan pieniäkin vaihteita. Siika liikkuu usein aivan pohjan tuntumassa, joten pilkin on oltava oikealla korkeudella.

Vesistötyypit ja oleskelualueet

Sekä järvissä että merellä siiat hakeutuvat paikkoihin, joissa on tarjolla hapekasta vettä. Järvissä ne voivat talvehtia kymmenien metrien syvyydessä selkävesien montuilla, kun taas rannikolla ja saaristossa hyviä paikkoja ovat syvät salmet ja virtapaikkojen reunat.

Pilkinnässä kannattaa käyttää herkkää vapaa ja kevyttä siimaa, sillä talvinen siika saattaa ottaa syöttiin äärimmäisen varovaisesti. Joskus tärppi tuntuu vain kevyenä painona tai siiman löystymisenä.

Siian kalastuspaikat alkutalvella vs. keskitalvella

Alkutalvi

- Kutupaikkojen ja hiekkapohjien läheisyys

- 2–5 metriä matalat alueet

- Vielä aktiivisia ja liikkuvaisia kudun jälkeen

- Helpommin tavoitettavissa lähempänä rantaa

Keskitalvi

- Hapekkaat ja viileät syvät vedet

- Syvänteet ja selkävesien montut

- Passiivisia, säästävät energiaa

- Vaatii tarkkaa paikanetsintää ja houkuttelua

Matin talvinen siissastusreissu Saimaalla

Matti, innokas pilkkijä Mikkelistä, suuntasi tammikuun alussa jäälle tarkoituksenaan narkata siikaa tutulta järveltä. Hän muisti kesäiset ottipaikat ja porasi reiät suoraan matalaan lahteen, vaikka oli keskitalvi.

Tunnien jälkeen tulos oli nolla, eikä avannolla näpännyt kertaakaan. Pakkanen alkoi nipistellä poskia ja turhautuminen kasvoi, sillä hän oli odottanut edes pientä tärppiä.

Matti muutti taktiikkaansa ja siirtyi kauemmas selälle, kohti syvänteen reunaa, missä vesi oli yli kymmenen metriä syvää. Hän laski morrin aivan pohjan tuntumaan ja odotti rauhassa.

Varttia myöhemmin siima värähti kevyesti, ja huolellisen noston jälkeen jäälle nousi komea puolen kilo siika. Päivän opetus oli selvä: keskitalvella on mentävä sinne, missä kalat oikeasti talvehtivat.