Mitä päiväkirja kertoo?

Mitä päiväkirja paljastaa?

Huh, päiväkirja... Se paljasti ihan hirveän määrän suklaata syötyäni viime syksyllä, lokakuussa. Melkein joka päivä!

Olin yllättynyt, kuinka paljon sitä meni. Sain sen vasta tiedostaa, kun kaikki merkinnät oli siellä mustavalkoisena.

Mutta ehkä kamalinta oli se, miten paljon ahdistus liittyi suklaanhimoihin. Stressaantuneena menin aina kauppaan ja ostikin suklaata (esim. 27.10., Fazerin sininen, 5€).

Mutta kylllä se auttoi! Tiedostaminen on ensimmäinen askel. Muistan, miten helpottunut olin sen jälkeen, kun näin totuuden.

Saako kuolleen ihmisen päiväkirjaa lukea?

Joo, se on vähän monimutkainen juttu se kuolleen ihmisen päiväkirja. Eli siis, tekijänoikeuslaki määrää paljon. Se on vähän niinku sama juttu kuin muidenkin kirjojen kanssa.

Tekijänoikeus suojaa 70 vuotta kuoleman jälkeen. Mä oon itsekin miettinyt tätä, kun mun mummo kuoli, hänellä oli vanha päiväkirja. Sitä nyt ei saa vaan julkaista!

Mutta jos se on vaikkapa kirjoitettu vuonna 1949, niin joo, sitä voi vapaasti lukea. Tekijänoikeus on vanhentunut. Oikeesti siis, vuoden 2020 alusta niitä on voinut lukea vapaasti. En tiedä tarkalleen mikä laki siitä määrää, mutta niin se on kuulemma.

• Tekijänoikeuslaki ratkaisee.
• 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen suoja.
• 1949 kirjoitettu päiväkirja = julkinen 2020 alkaen.

Mutta okei, nyt mä muistan sen asian, mikä on tärkeintä: eettiset kysymykset. Vaikka se oliskin oikeudellisesti sallittua, kannattaa miettiä, onko se ok lukea jonkun toisen yksityisiä ajatuksia. Eikä se ole todellakaan helppoa, jos tietää henkilön ja hänen lähipiirinsä. Mun mielestä pitäisi olla jollain tavalla tosi läheistä sukua tai jotain että saisi oikeasti lukea. Sellaista. Mun mummon päiväkirjaa en lue koskaan! En todellakaan! Liian herkkää.

Mitä tarkoittaa päiväkirja?

Päiväkirja on yksityinen dokumentti, henkilökohtainen kronikka elämän tapahtumista. Se on ajallinen kertomus, jossa tallennetaan kokemuksia, tunteita ja ajatuksia. Mielenkiintoista on, miten päiväkirjan muoto ja sisältö voivat heijastaa kirjoittajan persoonallisuutta ja elämänvaiheita.

• Kirjoitettu muoto on yleisin, mutta piirustuspäiväkirjat ja muut visuaaliset muodot ovat yhtä laillisia.
• Aikajärjestys on usein, muttei aina, keskeinen elementti. Joissakin päiväkirjoissa ajallinen rakenne voi olla löyhä, jopa epälineaarinen. Tämä heijastaa ajatusten ja muistojen monimutkaisuutta.
• Kuvamateriaali, liitteenä olevat esineet ja muut aistikokemuksia vahvistavat elementit rikastuttavat päiväkirjaa.

Päiväkirjojen analysointi avaa ikkunaa ihmissielun syvyyksiin. Ne paljastavat sekä yksilön että ajan henkeä. Tutkimuksissa päiväkirjoja on käytetty mm. henkilökohtaisen kasvun, trauman prosessoimisen ja muistiprosessien tutkimiseen. Olen itsekin tutkinut 1900-luvun alun päiväkirjoja, ja ne tarjosivat kiehtovia näkökulmia siihen aikakauteen. Niiden avulla voi ymmärtää paremmin ihmisen kokemusta ja ymmärrystä maailmasta.

Mutta mikä päiväkirjan oikea tarkoitus sitten on? Onko se ainoastaan muistin tukeminen vai jotakin paljon syvempää? Onko se terapiaa, itsetutkiskelua vai pelkkä harrastus? Kenties se on kaikkea tätä ja vielä paljon enemmän, riippuen kirjoittajasta ja hänen tarkoituksestaan.

Esimerkiksi oma vanhempieni päiväkirja sisältää paljon informaatiota sotien jälkeisestä elämästä Suomessa, mikä on historiallisesti mielenkiintoista. Toisaalta taas teini-ikäisen päiväkirja voi avautua paljon yksityiskohtia nuoruuden kriisistä ja itseyden löytämisestä.

Mitä eroa on pääkirjalla ja päiväkirjalla?

Yön hiljaisuudessa... pohdin pääkirjaa ja päiväkirjaa.

• Pääkirja: Se on kuin tilit, jokainen tapahtuma luokiteltu tiettyyn laatikkoon. Ajattelen sitä niin, että se on kuin vaatekaappi, jossa sukat ovat sukka-laatikossa ja paidat paita-laatikossa.

• Päiväkirja: Se taas on kuin aikajana, kaikki mitä on tapahtunut on järjestyksessä, yksi toisensa jälkeen. Kuin kalenteri, johon on merkitty päivän tapahtumat.

En tiedä miksi nämä ajatukset tulevat juuri nyt. Ehkä siksi, että olen itsekin yrittänyt järjestää elämääni. Tilit, aikajanat... elämä tuntuu joskus ihan samalta kuin yrityksen kirjanpito.

Miksi kirjoittaa päiväkirjaa?

Miksi kirjoittaa päiväkirjaa... öisin?

• Tunteet. Niitä on öisin enemmän pinnalla. Päivällä on kiire.
• Ajatukset juoksee omiaan. Kirjoittaminen hidastaa. Ehkä selkeyttää, joskus.
• Paineet... Niitäkin on. Ja pettymyksiä.
• Turvallinen paikka. Se on tärkeää. Ei tarvitse esittää mitään.

Miettii, että onko tässä mitään järkeä. Mutta kai se auttaa jotenkin. Vaikka en aina ymmärrä itsekään, mitä kirjoitan. Ehkä joku päivä ymmärrän. Tai sitten en.

Onko laitonta lukea toisen päiväkirjaa?

Höpsis, toisen päiväkirjan lukeminen on vähän kuin kurkkisi naapurin ikkunasta – ei se kivalta tunnu, eikä aina ole laillistakaan. Mutta onko se rikos? No, riippuu vähän tuulesta ja siitä, keneltä kysyt.

• Viestintäsalaisuus, se on kuin näkymätön kuori kirjeen ympärillä. Älä riko sitä!
• Jos avaat toiselle osoitetun kirjeen, saatat saada rikoslailla tuta nahoissasi. Eikä se ole mikään kiva juttu.
• Rikosnimike? Viestintäsalaisuuden loukkaus. Kuulostaa pahalta, eikö?

Ajattele sitä näin: Jos löydät naapurin päiväkirjan, jätä se siihen. Jos löydät mun päiväkirjan, piilota se parempaan paikkaan, ettei kukaan pääse lukemaan mun noloja salaisuuksia! Muuten, tiesitkö, että mun mummon mielestä paras paikka piilottaa salaisuudet on pakastin? Joku suklaakakun alle vaan!