Miten tunnistaa infektoitunut haava?

Milloin mennä lääkäriin haavan takia?

No eihän sitä nyt pienen naarmun takia lääkäriin lähdetä, herranjestas. Laastari päälle ja elämä jatkuu. Mutta sitten on niitä hetkiä, kun sankarileikki on syytä lopettaa ja suunnata nöyränä kohti valkotakkien valtakuntaa, ennen kuin oma käsi alkaa elää ihan omaa elämäänsä.

Päivystykseen kannattaa suunnata, jos haava on kuin Grand Canyonin pienoismalli. Eli jos siitä näkyy muutakin kuin pelkkää ihoa – vaikkapa jänne, kellertävää rasvaa tai jopa vilaus luusta. Sitä ei ilmastointiteipillä enää korjata, vaikka isoisäni niin aina väittikin tehneensä.

Lääkäriin tulee hakeutua, jos haava on:

• Syvä, laaja tai vuotaa runsaasti.
• Erittäin likainen tai sisältää vierasesineitä.
• Repaleinen tai kudos on murskautunut.
• Kasvojen, silmien tai sukuelinten alueella.
• Eläimen tai ihmisen purema.
• Selvästi tulehtunut (punoittaa, turvottaa, kuumottaa, erittää märkää).

Noniin, ja sitten se kansantajuinen versio, jotta kaikki ymmärtävät. Lääkärin ovi kutsuu, kun:

• Veri suihkuaa kuin puutarhaletku. Jos vuoto ei lopu painamalla parissakymmenessä minuutissa, niin unohda omat ensiaputaidot ja anna ammattilaisen hoitaa homma. Muuten olet pian yhtä kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni.

• Haava on täynnä elämää. Jos kaaduit pyörällä suoraan naapurin kompostiin tai astuit ruosteiseen naulaan kuin piirretyssä, niin kipinkapin lääkäriin. Jäykkäkouristus ei ole mikään urbaani legenda, se on ihan oikea ja pirullisen ikävä vaiva.

• Moottorisaha vähän lipsahti -osasto. Kun haavan reunat ovat kuin sahanterä eivätkä suora viiva, se vaatii tikkejä. Muuten arpi muistuttaa loppuelämän ajan huonosti parsittua perunasäkkiä.

• Naama on käyntikortti. Kaikki kolhut kasvoissa, silmien lähellä tai muilla arvoalueilla kannattaa näyttää lääkärille. On kurjaa, jos kulmakarva kasvaa jatkossa pystysuoraan ylöspäin ompeluvirheen takia.

• Naapurin Musti tai Mirkku näytti närkästyksensä. Eläinten ja jopa ihmisten puremat ovat pöpöpommeja. Aivan sama kuinka söpö se kissa on, sen suussa asuu enemmän bakteereja kuin kesämökin ulkovessassa. Aina lääkäriin puremahaavan kanssa!

• Haava sykkii ja hohtaa pimeässä. Jos haavan ympäristö alkaa punoittaa, turvota, kuumottaa ja sieltä tihkuu jotain epämääräistä keltaista mönjää, niin tulehdushan se siellä jyllää. Antibioottikuuri on kova sana.

Miten nopeasti haava pitää ommella?

Tässä totta kuvausta siitä, miten nopeasti haava pitää ommella.

Haavan ompelu tai liimaus pitää tehdä kuuden tunnin kuluessa tapahtuneesta. Tämä on tärkein asia muistaa, jos on saanut haavan, joka vaatii toimenpiteitä. Jos haava on syvä tai vuotaa runsaasti, ei sitä kannata itse seurata. Pieniä, pinnallisia haavoja voi kyllä hoitaa itsekin kotona, mutta aina on riski.

Itse kerran sain kesällä mökillä saunan pukuhuoneessa ikävän haavan. Jalka osui johonkin terävään ja tuli kunnon viilto. Siinä siinä meni vähän aikaa, että sain sen kunnolla sidottua ja verta tyrehtymään. Silloin en kyllä ajatellut aikaa, mutta ymmärsin kyllä, että jotain piti tehdä pian. Onneksi oli kyseessä sellainen haava, ettei sitä heti tarvinnut ompeleisiin viedä, mutta kyllä sekin pelotti.

• Kuuden tunnin sääntö: Tämä on se ohjenuora, jota kannattaa noudattaa.
• Pinnallinen vs. syvä haava: Pienet haavat voi hoitaa itse, isommat vaativat ammattilaisen apua.
• Ammattilaisen apu: Jos olet epävarma, mene aina lääkäriin.

Muistan sen tunteen, kun verta vuoti ja tiesi, että pitää toimia. Olihan se vähän paniikin omaista, kun ei heti ollut tietoa, miten pitkälle haavan hoitoa voi venyttää. Mutta kuuden tunnin raja on kyllä ihan selvä ja siihen kannattaa ehdottomasti pyrkiä, jos haava vaatii ompelua tai liimausta.

Mistä tietää, että haava märkii?

No niin, katsotaanpa tätä haavajuttua. Kun haava alkaa pistää silmään kiusallisesti, siinä on hommansa.

Haavainfektion tunnusmerkit, jotka saisi hälytyskellot soimaan kuin viimeisenä päivänä:

• Punainen kuin joulupukki: Haavan ympäristö hehkuu kirkkaanpunaista, kuin olisi juuri polttanut itsensä auringossa – mutta pahemmin. Lämpötila on noussut, ja kosketus tuntuu samalta kuin dippaisi kätensä kuumaan veteen, vain ilman sitä tervetullutta helpotusta.
• Turvotus kuin hyttysenpurema: Alue paisuu kuin pieni vuori, todiste siitä, että jotain pientä ja inhottavaa on menossa juhlimaan iloisesti siellä alla.
• Nestemäistä draamaa: Haavasta alkaa valua jotain, mikä ei todellakaan ole pelkkää kirkasta kudosnestettä. Se voi olla kellertävää tai vihertävää, ja sen haju… no, se ei ole kuin ruusutarha.
• Kipu kuin naulasta: Jos haava alkaa jomottaa ja särkeä entistä pahemmin, se ei ole hyvä merkki. Se on kuin pieni paholainen olisi päättänyt perustaa tanssilavan juuri sinne.

Entä jos haava paranee? Silloin punaisuus ja turvotus hiljalleen väistyvät, ja haava alkaa vetäytyä kuin pieni kilpikonna kuoreensa. Kuivuminen ja uuden kudoksen muodostuminen ovat hyviä merkkejä. Joskus paranemisen alkuvaiheessa voi olla hieman nipistelyä, mutta se on enemmänkin kuin uusi tyyny olisi vähän liian kova, ei kuin joku puukottaisi.

Muistilista: Jos olet epävarma, ja varsinkin jos kuume iskee tai yleisvointi heikkenee, on parempi mennä näyttämään haavaa lääkärille. Ei kannata leikkiä tulehdusten kanssa, ne eivät ole leikkikaluja.

Mistä tiedät, jos haava on tulehtunut?

No niin, haava tarttunut! Kuinka sen tunnistaa? Ensinnäkin, jos se alkaa näyttää siltä kuin se olisi juuri tullut kylään naapurin koiralta – eli erittyy jotain epämääräistä, haisee kuin unohtunut lounas laukussa, ja punottaa kuin lapsi jolla on juuri mennyt jäätelö lattialle.

Lisäksi, jos haavan ympärillä alkaa kukkia turvotus kuin pieni tulivuori ja kuumotus paistaa kuin hellekesäinen asfaltti, ja kivulias huuto alkaa kuulua, silloin asia ei ole kohdallaan. Jos koko keho alkaa tuntua siltä kuin olisi niellyt flunssan ja kuumeen sekoituksen, niin silloin se on jo aikamoinen katastrofi.

Tässä muutama kutkuttava juttu, jotka kertovat, että haava on ottanut itseään liiankin tosissaan:

• Märkivä hymy: Haava erittää jotain värikästä ja/tai sameaa. Ei siis puhdasta kuin vastapestyn enkelin kyyneleet.
• Punainen kehys: Haavan ympäröivä iho muuttuu punertavaksi tai jopa syvän punaiseksi. Kuin joku olisi maalannut sen vihaisen sävyyn.
• Aistien hyökkäys: Haavasta lähtee epämiellyttävä haju. Mietipä, jos haava tuoksuisi ruusuilta, se olisi jo mennyt todella pieleen.
• Kipupisteen kasvu: Kipu haavassa voimistuu ja alueella voi tuntua kuumotusta. Kuin haava olisi päättänyt perustaa oman pienen saunan.
• Turvotuksen vallankumous: Jos haavan ympärille alkaa levitä turvotusta nopeasti, kuin jokin salainen armeija olisi valloittamassa aluetta.

Jos tämmöisiä oireita ilmenee, se tarkoittaa, että bakteerit ovat pitäneet villit juhlat ja nyt on aika kutsua joku aikuisempi paikalle siivoamaan jälkiä. Vakavammissa tapauksissa voi olla kyse myös yleisinfektiosta, jolloin kuume tai jopa verenmyrkytyksen merkit vaativat välitöntä lääkäriapua. Muuten, verenmyrkytys on se juttu, kun keho ylireagoi infektioon ja alkaa vahingoittaa itse itseään, vähän kuin jos ruoansulatusjärjestelmä päättäisi aloittaa lakon. Ei kovin miellyttävä kokemus kenellekään.

Mistä tietää onko haava tulehtunut?

Se oli viime lokakuussa, ihan tavallinen tiistai-ilta. Tein ruokaa ja tietysti siinä kiireessä veitsi lipsahti peukalonhankaan. Kirpaisi vietävästi, mutta laitoin vain laastarin ja jatkoin hommia. Ajattelin että eihän tässä mitään, pieni viilto.

Seuraavana päivänä peukaloa alkoi jyskyttää. Ei sellainen normaali viiltohaavan kipu, vaan sykkivä ja kuumottava tunne. Iho laastarin ympärillä oli ärtyneen punainen ja koko kohta oli ihan turvoksissa.

Kun otin laastarin illalla pois, se haisi vähän... oudolle. Ja haavasta tihkui sellaista kellertävää, paksua mönjää. Siinä vaiheessa tajusin, että nyt tää ei oo enää normaalia paranemista. Olo oli muutenkin vähän kipeä, vähän kuin kuume ois noussut. Pelästyin ihan kunnolla.

Aamulla menin suoraan terveyskeskukseen. Hoitaja puhdisti sen kunnolla ja lääkäri totesi heti että tulehtunut on. Sain siihen antibioottikuurin ja kunnon puhdistusohjeet. Onneksi menin ajoissa, ettei päässyt pahemmaksi.

Haavainfektion paikalliset oireet:

• Märkäeritys haavasta (kellertävä, vihertävä tai rusehtava erite)
• Lisääntyvä kipu, punoitus ja kuumotus haavan ympärillä
• Haavan ympäristön turvotus
• Epämiellyttävä haju

Vakavan infektion yleisoireet:

• Kuume tai vilunväristykset
• Nopeasti leviävä punoitus tai turvotus
• Kova, sykkivä kipu
• Yleinen huonovointisuus

Minkä näköinen on tulehtunut haava?

Haava. Punaista, turvonneetta, kuumaa. Nestettä vuotaa. Sykkii kivusta.

Paraneva. Kalpea iho. Ei nestettä. Vähemmän kipua.

Infektoitunut. Kirkkaanpunainen alue leviää. Turvotus lisääntyy. Lämmön tunne.

• Väri: Punainen iho haavan ympärillä.
• Lämpötila: Alue tuntuu kuumalta kosketettaessa.
• Turvotus: Selkeästi havaittava pullistuma.
• Neste: Kellertävää tai märkää vuotoa.
• Kipu: Syvenevä, jyskyttävä kipu.

Milloin haavan takia päivystykseen?

Päivystys kutsuu, kun ihoa rikkoo syvä, laaja, likainen tai revitty viilto. Sellainen, joka kutsuu pimeyttä, tai joka on niin hankalassa paikassa, että sen näkee vain peilistäkin – silmien tai kasvojen lähellä. Puremat, nekin, joita unohtaa ei voi, tai sitten se, kun haava alkaa itse elää, punottaa, turpoaa.

On se hetki, kun pieni haava muuttuu suuremmaksi huoleksi, silloin kun arki tuntuu pysähtyvän sen ympärille. Jos haava syvästi ihoon uppoaa, tai leviää kuin synkkä varjo, silloin on aika kääntyä ammattilaisen puoleen.

• Syvät haavat: Ne, jotka tuntuvat menevän luuhun asti.
• Laajat haavat: Ne, jotka peittävät ison osan ihoa, jättäen jälkeensä tyhjyyden.
• Likinäiset haavat: Jos likaa tai multaa joutuu syvälle, se voi kutsua bakteereita tanssiin.
• Repaleiset haavat: Kun iho on riekaleina, eikä meinaa pysyä kasassa.

Sitten on ne paikat, jotka ovat lähellä silmiä, lähellä mieltä, lähellä naamaa. Kasvojen alue, silmänympärykset, ne ovat niin tärkeitä, niin herkkiä, että pienikin vaurio tuntuu suuremmalta.

• Kasvojen haavat: Kauneus, identiteetti, kaikki on siinä.
• Silmien alueen haavat: Voi vaikuttaa näköön, siihen, miten maailmaa katsoo.

Puremat, ihmisen tai eläimen, tuovat omanlaisensa uhan. Ne tuovat mukanaan taudin, mahdollisuuden tartuntaan, ja siksi ne vaativat erityistä huomiota.

• Puremahaavat: Usein syvempiä kuin miltä näyttävät.
• Tulehtuneet haavat: Kun haava alkaa itse kertoa tarinaansa – punoituksella, turvotuksella, kuumeella. Se on signaali, että jotain on pielessä.

Mitä jos haavasta tulee mätää?

Haavan märkintä vaatii aina huomiota.Jos haavasta tihkuu mätää, se on selvä merkki tulehduksesta ja silloin on syytä hakeutua lääkärin arvioon.

Haavan märkintä on yleensä sellainen näky, että siinä alkaa jo kokeneempikin kivenhakkaaja miettiä, onko tässä nyt käynyt niin, että kehon sisällä asuu pieni, ilkeä ja märkää tuottava tehtaanpäällikkö. Se on kuin huonosti onnistunut kotiviinierä, joka kiehuu ja kuplii, mutta vain pahalla tavalla. Silloin on peukalo pakko irrottaa suusta ja suunnata kohti terveyskeskusta, tai viimeistään sinne ensiapuun. Ei kannata jäädä ihmettelemään, onko se nyt enemmän majoneesia vai hernekeittoa, kun se sieltä reiästä puskee.

Ei se pelkkä mätä vielä kaikkea kerro. Jos haava alkaa olla punaisempi kuin vanha kalakauppiaan nokka joulun jälkeen, tai kipu on kasvanut siihen pisteeseen, että tuntuu kuin pieni kirvesmies hakkaisi siellä sisällä, silloin on todellakin syytä nostaa kytkintä. Turvotus, kuumotus ja leviäminen kertovat, että nyt ei ole aika ottaa rennosti ja odottaa ihmeitä, vaan lääkäriin mars! Ne ovat vähän niinku kehon hätämerkit, jotka vilkkuvat kirkkaammin kuin joulukuusen valot tammikuussa.

Muista, että haavaa pitää tarkkailla joka päivä, melkein kuin omaa vauvaa. Ei kannata alkaa itse lääkäriksi ja koettaa parantaa sitä vanhalla konstilla, eli mummon opastuksella laittamalla siihen paistettua pekonia tai jotain muuta ihmeellistä. Ne on sitten ihan eri hommia ne. Jos se parantuminen on kuin hidastettu elokuva, jossa ei tapahdu mitään, tai pahenee, silloin ammattilaisen apu on kultaa kalliimpaa.

Lisätietoa haavan hoidosta ja milloin viimeistään on aika hypätä paikkauslaitokselle:

• Puhdistus on a ja o: Haava pidetään puhtaana, aina. Se on kuin tiskivuori keittiössä – jos ei pese, niin sinne pesiytyy kaikenlaista epäilyttävää. Miedolla saippuavedellä ja puhtaalla vedellä huuhtelu, ei mitään vanhoja litkuja.
• Peitto päälle: Pidä haava suojattuna puhtaalla laastarilla tai siteellä. Vähän kuin pakkasella villasukat jalkaan, ettei kylmä iske. Tämä estää lisätartuntoja ja likaa.
• Käsienpesu – mantra: Ennen kuin kosket edes lähelle haavaa, pese kädet kuin kirurgi. Tai ainakin kuin olisit juuri leikannut sipulia ja et halua sen hajun tarttuvan.
• Varaudu pahempaan: Jos haavasta alkaa tulemaan sellaista nestettä, joka näyttää tai haisee kuin vanha viemäriaukko, tai jos tunnet kuumetta ja vilunväreitä, silloin on jo kiire. Ne ovat systeemisen tulehduksen merkkejä, ja silloin ei todellakaan kannata leikkiä sankaria.
• Rokotukset kunnossa? Tarkista, että jäykkäkouristusrokotus on voimassa. Jos edellisestä on jo vuosia ja olet saanut syvän, likaisen haavan, niin se on kuin lotto-voitto, mutta ilman rahoja. Parempi käydä tarkistuttamassa.
• Älä puristele tai kaivele: Haava ei ole finni, jota puristelemalla saa paremmaksi. Se on kuin vanha vääntynyt sähköjohto – jos sitä sorkkii, menee vain pahemmin rikki. Anna ammattilaisten hoitaa.