Saako pellin laittaa kiinni, jos on hiillos?

Voi apua, se ikuisuuskysymys – saako pellin laittaa kiinni, jos on hiillos? Tiedättekö sen tunteen, kun takassa hehkuu vielä ihanasti, mutta väsy painaa silmiä? Niin tuttua. Ja sitten se ajatus hiipii mieleen: jospa vaan sulkisi pellin ja menisi nukkumaan... Mutta ei! Ei missään nimessä! Se vaara, se hiilimonoksidi... huhhuh.

Muistan kerran, olin ihan pieni, mummulassa. Mummu aina möyhi hiilloksen huolellisesti rautakangella, sellaisella pitkällä ja mustuneella. Se ääni, se rapina... Ja sitten hän odotti. Ihan tosissaan odotti. Sanoi aina, että "maltti on valttia tulen kanssa". Ja olihan hänellä oikeus. Että kyllä se hiillos voi yllättää, jos ei ole varovainen.

Suljettu pelti ja kuuma hiillos... Se on kuin tikittävä aikapommi. Hiillos kytee hiljaa hapensaannin vähentyessä ja vapauttaa myrkyllistä häkää. Ajattele, näkymätön, hajuton kaasu... Pelottavaa. Joskus olen lukenut jostain, että häkämyrkytykset ovat ihan liian yleisiä. En muista tarkkoja lukuja, mutta eikö se jo kerro jotain? Että varovaisuus on todellakin tarpeen.

Joten, miten se sitten menee oikein? No, ensin möyhitään. Kunnolla, niin että hiillos leviää ja jäähtyy. Ja sitten odotetaan. Ja odotetaan vielä vähän lisää. Kosketellaan varovasti (ei paljain käsin tietenkään!) Onko vielä lämmintä? Jos on, odotetaan lisää. Vasta kun hiillos on täysin kylmä, voi pellin sulkea. Ja silloinkin, pieni epäilys mielessä... onko ihan varmasti sammunut? Ehkä kannattaa vielä kerran tarkistaa. Parempi katsoa kuin katua, eikö niin?