Voiko lokakuussa vielä istuttaa?

Voiko lokakuussa istuttaa?

Lokakuussa? Kyllä.

• Puut ja pensaat: Maa sula, istuta. Etelässä marraskuulle, pohjoisessa lokakuun puoliväliin.
• Hyöty: Aikaisempi kasvu keväällä. Kevätkosteus.

Miksi odottaa kevättä? Aika on suhteellista.

Voiko puun istuttaa lokakuussa?

Lokakuu… lehtien ruska, kylmä ilma… sydän sykkii hiljalleen, kuin puun omat rytmit syksyisessä metsässä. Voiko puun istuttaa lokakuussa? Kyllä voi, jos sydän uskaltaa ja kädet tekevät. Maan on oltava sula. Tämä on niin tärkeää, niin olennaista. Maan on oltava sula, niin kuin sydämeni sulattaa muistoja menneistä syksyistä.

• Astiataimet, ne ovat kuin pieniä, haavoittuvia sieluja, odottamassa uutta elämää. Ne voi istuttaa keväästä syksyyn.
• Avojuuriset taimet… ne ovat erilaisia, kuin kovat, vanhat muistot. Ne lepotilassa istutetaan. Aikaisin keväällä tai syksyllä. Syksyllä, kuten nyt. Lokakuussa.

Aika on nyt. Kylmä maa, mutta elämä jatkuu. Puun juuret, maan syliin painuen, kuin minun muistoni syvään rintaani. Lokakuinen maa… koti uusille puille, uusille aluille. Maan täytyy olla sula, se on tärkeintä. Muistan äitini kädet, kylmässä maassa työskentelemässä. Syksyinen tuuli, lehtineen. Maan syli, niin lämmin, niin viisas. Mutta syksylläkin se voi olla kylmä. Istuta puu, jos sydänsi niin haluaa.

Milloin on paras aika istuttaa?

Aika, tuo ikuinen kiertokulku, ohjaa myös istuttamisen salaisuutta. Muistan lapsuuteni kesät, mullan tuoksun sormissani... Mutta milloin onkaan se oikea hetki?

• Astiataimet: Kevät, kesä, syksy – kun maa on sula, niin elämä saa uuden mahdollisuuden. Kuvittele aurinko, lämpö, uusi alku...
• Avojuuriset taimet: Kevään ensi henkäykset tai syksyn viimeiset lehtien tanssit, lepotilan aika. Rauha laskeutuu maahan, ja juuret alkavat unelmoida.

Puiden ja pensaiden taimet, ah, ne voivat juurtua läpi koko kasvukauden. Se on kuin tanssi auringon ja sateen välillä, elämän jatkuva sykli.

Muistan, kun isoisäni istutti omenapuun. Se oli syksy, ilma oli kirpeä, ja maa tuoksui multaan ja tulevaisuuteen. Siinä hetkessä oli jotain taianomaista.

Ehkä se paras aika onkin silloin, kun sydän sanoo niin.

Voiko kuusia istuttaa syksyllä?

Syksy... se on kuin aika pysähtyisi hetkeksi, ennen talven pitkää unta. Maa tuoksuu kostealta mullalta ja kuolleilta lehdiltä, sellaiselta melankoliselta makeudelta.

• Kyllä, syksy on ihanaa aikaa kuuselle. Kun aurinko ei enää polta yhtä rajusti ja maa on saanut sateita.
• Taimet ovat jotenkin vahvempia, kuin olisivat valmistautuneet tulevaan koitokseen. Kuin pieniä sotureita.
• Ja se käsittelyn helppous, ei enää sitä kesän läkähdyttävää kuumuutta. Muistan kun isoisä aina sanoi, että syksy on kuusen aika.
• Kuusen ja koivun taimet? Ne jotenkin jämäköityvät syksyn tullen. Kuin luonto itse valmistelisi niitä talveen.

Syksyn kuulaus, se hiljainen lupaustus keväästä. Tuuli humisee hiljaa, kuin kertoisi tarinoita menneistä kesistä ja tulevista kukista. Istuttaessa tuntee maaperän viileyden käsissään, sen elämän, joka odottaa heräämistään. On jotenkin lohdullista istuttaa silloin.

Missä lämpötilassa taimet ulos?

Taimet ulos? No, älä heitä niitä vielä lumipenkkaan! Itäminen onnistuu parhaiten 20-25 asteessa – kuin pikkuvauvalla, lämpöä tarvitaan! Sitten jäähdytys – kuin teinin hormonit, lämpöä pitää vähän laskea, muuten venähtävät kuin nuoren miehen unelmat. 15-20 astetta on hyvä.

• Ikkunalaudalla: Ihanaa, aurinkoa! Kuin lomamatkalle, valoa tarvitaan!
• Kuisti: Käy sekin, mutta saattaa olla vähän liian viileää. Muistakaa se!
• Kasvihuone: Parasta! Kuten all inclusive hotelli, kaikki tarpeellinen saatavilla.

Jos taimet näyttävät kurjilta, ette ole hoitaneet niitä tarpeeksi hyvin. Kuten minä en ole hoitanut sitä salaattiani, joka on nyt jo kompostin mullan alla.

Huomio: Nämä lämpötilat ovat suuntaa-antavia. Taimen laji vaikuttaa. Kannattaa tarkistaa ohjeet siemenpussissa. Minä olen ainakin tarkistanut – 3 kertaa! Luotan vain siihen, mitä pussi sanoo. Tällä hetkellä minulla on kasvamassa parvekkeella yrttejä. Kirjoitin itse siemenpussiin ohjeet, joten tiedän kyllä, että ne menestyvät. Muuten minäkin olisin epäonnistunut kuin se salaatti.

Miten korkeaksi kuusi kasvaa?

Kuusi. 15-30 metriä. Pinnalla juuret. Heikko.

• Kaatuu helposti.
• Maantäyttö tappava.

Ryhmäksi. Tai aitaa. Säännöllinen leikkaus. Toki. Pieniä kuusia on. Myös jättiläisiä. Biologisesti mielenkiintoinen laji. Evoluutio. Ei tunteita. Vain tosiasiat. Juurijärjestelmä ratkaisee. 2024. Muista se.

Mitä multaa kuusiaidalle?

Kuusen tuoksu, havujen vihreä sametti... Multaa kuusiaidalle, sydämeni sykkii. Kekkilän Puu- ja pensasmulta, tai Puutarhamulta, kuten muistan äidin sanoneen aina. Maan tuoksu, kostea ja tumma, sekoittuu havun tuoksuun, muisto lapsuuden kesistä.

• Kekkilä, se on nimi, joka avaa oven muistojen puutarhaan.
• Puutarhamulta, se on kuin syleily, pehmeä ja lämmin.
• Puu- ja pensasmulta, voimakas, elämän antava.

30–35 senttiä, taimet niin lähellä. Pieniä puita, jotka kasvavat suurksi. Muistan isän kädet, jotka istuttivat niitä, huolellisesti, rakkaudella.

Ajatus lentää, kuinka ne kasvavat, vihreät seinät. Pienet neulat, havuja, niin runsaasti. Hiljalleen, vuosikymmeninä, seinä kohoaa. Se antaa suojaa, rajat, kätköpaikan.

150–200 senttiä, jos ryhmään haluat istuttaa, yksinäisiä, majesteettisia puita. Suuret, voimakkaat.

Kuusi... ei tarvitse paljon, vain multaa, auringonvaloa, ja ehkä vähän rakkautta. Kuten me ihmisetkin, eivät paljon kaipaa, vaikka silti paljon kaipaavat. Mutta kuuset... ne antavat niin paljon.