Kuka toimi Suomen senaatin eli silloisen hallituksen puheenjohtajana?

Kuka toimi Suomen senaatin puheenjohtajana? Vastaus puuttuu

Tieto siitä, kuka toimi Suomen senaatin puheenjohtajana, on erittäin tärkeä osa kansallisen poliittisen historian ja hallinnon kehityksen syvällistä ymmärtämistä.
Oikeiden historiallisten faktojen tunteminen auttaa lukijaa välttämään yleisiä väärinkäsityksiä menneisyyden tapahtumista sekä poliittisen päätöksenteon taustoista. Luotettavien historiallisten lähteiden tarkastelu varmistaa täsmälliset ja oikeat tiedot tästä merkittävästä hallintovirasta.

Kuka toimi Suomen senaatin puheenjohtajana?

Kysymykseen Suomen senaatin eli silloisen hallituksen puheenjohtajasta ei ole aivan yksiselkoista vastausta, sillä vallan jaktuminen muuttui senaatin yli satavuotisen historian aikana vuosina 1809 - 1918. Formaalina puheenjohtajana toimi pääsääntöisesti Venäjän keisaria edustanut kenraalikuvernööri, mutta varsinaista käytännön hallitustyötä johti senaatin talousosaston varapuheenjohtaja.

Nuo johtotehtävät olivat avainasemassa maan historiassa, varsinkin autonomian loppuvuosina ja tiellä kohti itsenäistymistä. Olen todennut omassa perehtymisessäni historiaan, että moni sekoittaa edelleen muodollisen ja käytännöllisen vallan keskenään. Katsotaan tarkemmin, kekä näitä paikkoja pitivät hallussaan.

Muodollinen puheenjohtaja versus käytännön johtaja

Senaatin virallisessa rakenteessa puheenjohtajana toimi Venäjän kenraalikuvernööri, kuten pahamaineinen Nikolai Bobrikov tai myöhempi Franz Albert Seyn. He edustivat keisarin valtaa. Sen sijaan suomalainen poliitikko tai virkamies johti senaatin talousosastoa varapuheenjohtajan nimikkeellä, mikä vastasi käytännössä nykyistä pääministerin tehtävää. Vuonna 1917 tästä roolista tehtiin virallisesti senaatin puheenjohtaja.

Keskeisimmät senaatin talousosaston varapuheenjohtajat ja puheenjohtajat

Koska senaatilla oli pitkä historia, puheenjohtajia ja varapuheenjohtajia mahtuu mukaan pitkä rivi. Muutamat heistä nousivat kuitenkin täysin poikkeuksellisiin rooleihin murroskausina. Tässä ovat ne henkilökohtaisuudet, joiden nimet nousevat esiin historiankirjoissa.

P. E. Svinhufvud ja itsenäisyyssenaatti

PerPehr Evind Svinhufvud toimi senaatin puheenjohtajana vuosina 1917 - 1918. Hän johti niin sanottua itsenäisyyssenaattia ja luki Suomen itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle joulukuussa 1917. Tämä vaihe oli maan historian kahtiajakoista ja tiukkaa aikaa, jolloin päätökset vautsivat rautaista luonnetta.

Oskari Tokoi ja sosialistijohtoinen hallitus

Oskari Tokoi toimi senaatin talousosaston varapuheenjohtajana vuonna 1917. Tokoin senaatti oli maailman ensimmäinen sosialistijohtoinen hallitus, joka aloitti toimintansa ennen maan itsenäistymistä. Yhteistyö porvarien ja työväenliikkeen kesken oli tuolloin äärimmäisen haurasta suurten levottomuuksien keskellä.

Juho Kusti Paasikivi ja siirtymä valtioneuvostoksi

Juho Kusti Paasikivi toimi senaatin viimeisenä puheenjohtajana vuonna 1918. Hänen kautensa päätteeksi syksyllä 1918 senaatti muutettiin virallisesti valtioneuvostoksi eli nykyaikaiseksi hallitukseksi, ja puheenjohtajan virkanimike vaihtui pääministeriksi.

Leo Mechelin ja Mechelinin senaatti

Leo Mechelin johti vuosina 1905 - 1908 niin sanottua Mechelinin senaattia. Hänen johtamansa senaatin talousosasto toteutti historiallisen suuren eduskuntauudistuksen ja yleisen äänioikeuden Suomeen, mikä mullisti suomalaisen yhteiskunnan kertaheitolla.

Senaatin roolin muutos osana valtionhallinnon kehitystä

Senaatin historia peilaa suoraan Suomen pitkää tietä suuriruhtinaskunnasta itsenäiseksi tasavallaksi. Alkuvuosikymmeninä hallinto oli tiukasti keisarin ja venäläisten virkamiesten otteessa. Ajan myötä kotimainen poliittinen eliitti sai kuitenkin yhä enemmän jalansijaa talousosaston johdossa.

Naisilla ei tuohon aikaan ollut suoraan paikkaa näissä korkeimmissa johtotehtävissä, vaikka yhteiskunnallinen liikehdintä oli vahvaa. Muutos kohti parlamentarismia otti vuosikymmeniä, kunnes vuoden 1918 uudistukset sinetöivät siirtymän nykymuotoiseen valtioneuvostoon.

Suomen senaatin johtajien keskeiset roolit ja kaudet

Leo Mechelin (1905 - 1908)

- Ensimmäinen sortokausi ja sen jälkeinen murros

- Eduskuntauudistus ja yleinen äänioikeus

- Perustuslaillinen / ruotsalainen puolue

Oskari Tokoi (1917)

- Vallankumouksen ja suuren epävarmuuden vuosi

- Maailman ensimmäinen sosialistijohtoinen hallitus

- Sosialidemokraatti (SDP)

P. E. Svinhufvud (1917 - 1918)

- Suomen itsenäistymisen kriittiset kuukaudet

- Itsenäisyysjulistuksen antaminen eduskunnalle

- Nuorsuomalainen / porvarillinen

Juho Kusti Paasikivi (1918)

- Nuoren tasavallan hallintorakenteiden luominen

- Senaatin muuttaminen valtioneuvostoksi

- Suomalainen puolue

Itsenäisyyssenaatin toiminta joulukuussa 1917

Syksyllä 1917 Suomi eli syvässä poliittisessa ja yhteiskunnallisessa kriisissä Venäjän vallankumouksen varjossa. P. E. Svinhufvud ja hänen johtamansa porvarillinen senaatti joutuivat luovimaan äärimmäisen vaikeassa tilanteessa, jossa elintarvikepula ja levottomuudet painoivat päälle.

Ensimmäiset yritykset saada yhteinen hallitus sorahtivat käyntiin hitaasti, ja epäluulo eri osapuolten välillä oli käsinkosketeltavaa. Vastakkainasettelu uhkasi repiä maan rikki jo ennen kuin mitään pysyvää saatiin aikaan.

Päätökseksi tuli ottaa ratkaiseva askel: katkaista siteet hajoavaan Venäjään. Svinhufvud ei jäänyt odottelemaan lupia, vaan senaatti laati itsenäisyysjulistuksen.

Joulukuun 4. päivänä 1917 Svinhufvud esitteli historiallisen asiakirjan eduskunnalle, joka hyväksyi sen äänestyksen jälkeen. Tämä muutti maan suunnan lopullisesti.