Mikä on vuorovaikutusetiikka?

Mikä on vuorovaikutusetiikka ja sen merkitys?

Mulle vuorovaikutusetiikka on pohjimmiltaan sitä, mitä mun sisin näyttää ulos, kun kohtaan muita. Ne on ne arvot, periaatteet ja uskomukset, jotka ohjaa mun sanoja ja tekoja.

Muistan kesäkuussa, joskus 12.6.2023, kun olin Turussa Eerikinkadun pikkukahvilassa. Tilasin kahvin, josta maksoin 3,50€. Näin erään vanhemman rouvan kamppailevan oven kanssa, ja mulla tuli heti mieleen, ettei voi jättää toista pulaan. Se oli se hetki, kun mun omat hyveet ja se miten haluan toimia näkyi selkeästi. Menin auttamaan. Se oli ihan pikkujuttu, mutta musta se oli tärkeä.

Vuorovaikutuksessa ne mun omat sisäiset kompassit tosiaan paljastuu. Se näyttää, millainen ihminen oikeasti olen, syvältä sisältä.

Mitä vuorovaikutusosaaminen on?

Mitä vuorovaikutusosaaminen on? Vuorovaikutusosaaminen on asenteellinen valinta hyödyntää vuorovaikutukseen liittyviä tietoja ja taitoja. Se käsittää kyvyn ja halun olla vuorovaikutuksessa.

No niin, puretaanpa tämä yritys-Suomen lempilapsi atomeiksi. Vuorovaikutusosaaminen ei ole mitään mystistä salatiedettä, jota opetetaan vain huippujohtajille salaisissa vuoristoluostareissa. Se on taito olla olematta sosiaalisesti täydellinen puupökkelö.

Se on vähän kuin kokoaisi IKEA-huonekalua ilman ohjeita ja vain yhden kuusiokoloavaimen kanssa – lopputulos on usein hutera ja kaatuu ensimmäisestä kosketuksesta, jos homma ei ole hanskassa.

Käytännössä se on cocktail, jossa on muutama keskeinen ainesosa:

• Asenne on se virtakytkin. Päätätkö ylipäätään osallistua peliin vai tuijotatko mieluummin kenkiäsi ja toivot, että kukaan ei huomaa sinua? Jos kytkin on off-asennossa, olet vain huonekasvi, joka hengittää muiden ilmaa.

• Tieto ei tarkoita, että olet lukenut viestinnän perusteet -kirjan. Se on ymmärrystä siitä, milloin kannattaa avata suunsa ja milloin on strategisesti viisaampaa ihailla kattolistoja. Se on tilannetajua, jota ei voi opetella ulkoa.

• Taito on se, mitä teet. Kuunteletko oikeasti vai odotatko vain omaa puheenvuoroasi suunnitellen jo seuraavaa nerokasta sutkautustasi? Huomaatko, että keskustelukumppanisi on jo henkisesti siirtynyt miettimään pyykkivuoroaan?

Tässä muutama lisämauste, jotka erottavat ammattilaiset harrastelijoista:

• Itsesäätely. Kyky pitää mölyt mahassa silloinkin, kun kollegan idea on niin huono, että se saa aivosolusi käpertymään sikiöasentoon.

• Kyky ilmaista itsesi ilman, että kuulostat joko tekoälyn generoimalta sähköpostilta tai aggressiiviselta parkkipirkolta.

• Palautteen antaminen ja vastaanottaminen. Tämä on sosiaalisten supersankareiden laji. Kyky antaa kritiikkiä niin, ettei toinen lähde itkien kotiin, ja kyky ottaa sitä vastaan ilman, että lukittaudut vessaan kolmeksi tunniksi.

Olin kerran palaverissa, jossa eräs johtaja piti monologia 45 minuuttia. Hänen "vuorovaikutuksensa" oli kuin yksisuuntainen moottoritie ilman poistumisramppeja. Me muut olimme vain tienvarsimainoksia. Siinä hetkessä tajusin, että vuorovaikutusosaamisen puute on yksi tehokkaimmista tavoista imeä elämänilo kokonaisesta huoneellisesta ihmisiä.

Mitä on vuorovaikutussuhde?

Se oli elokuun ilta, muistan sen hetken niin kirkkaasti. Raision puutarhassa. Ukin istuttamat floksit tuoksuivat, painavana ja makeana. Se oli hiljainen hetki, mutta kaikki oli liikkeessä. Kaikki oli vuorovaikutusta.

Sinä katsoit minua, ja minun asentoni muuttui. Minä hymyilin, ja sinun silmäsi kapenivat. Se on juuri sitä. Ei koskaan vain yhteen suuntaan. Ei koskaan. Sinä minuun, ja minä sinuun. Aina niin.

Se on kuin tanssi, eikö vain. Ei koskaan yksinäinen askel. Aina vastaus, aina heijastus. Liike ja vastaliike. Se ei ole nuoli, joka ammutaan tyhjyyteen ja joka vain osuu. Se on lanka välillämme, joka värähtelee molemmista päistä. Aina.

Vuorovaikutus on kahden tai useamman osapuolen, kuten ihmisen, objektin tai systeemin, välinen vastavuoroinen vaikutussuhde. Tässä suhteessa jokainen osapuoli sekä vaikuttaa toisiin että tulee toisten vaikuttamaksi. Se on kaksisuuntainen prosessi.

Tämä jatkuva liike ilmenee eri tasoilla, eri muodoissa. Se on maailman peruskudosta, näkyvää ja näkymätöntä.

• Sosiaalinen vuorovaikutus: Tämä on se, minkä tunnemme. Ihmisten välinen yhteys. Se ei ole pelkkiä sanoja, vaan myös eleitä, katseita, kosketusta. Jopa hiljaisuus kahden ihmisen välillä on voimakasta vuorovaikutusta, jaetun tilan ja tunteen luomista.

• Systeeminen vuorovaikutus: Ajattele laajemmin. Kuin ekosysteemi, jossa yhden lajin katoaminen vaikuttaa kaikkiin muihin. Tai talous, jossa yhden pankin päätös lähettää aaltoja läpi koko maailman. Yksi muutos aiheuttaa vastareaktioita, jotka muuttavat koko järjestelmää.

• Fysikaalinen vuorovaikutus: Kaikkein perustavin taso. Painovoima on vuorovaikutusta. Kuu vetää puoleensa valtameriä ja luo vuorovesi-ilmiön. Maa vetää puoleensa kuuta. Sähkömagneettinen vuorovaikutus pitää atomit kasassa. Se on näkymätön tanssi, joka tekee aineesta totta.

• Symbolinen interaktionismi: Tämä on teoria siitä, miten me luomme todellisuutta vuorovaikutuksen kautta. Me sovimme yhdessä, mitä sanat, eleet ja symbolit merkitsevät. Kieli itse on jatkuvan vuorovaikutuksen tulos. Me rakennamme maailmamme yhdessä, keskustelu kerrallaan.

Mitä vuorovaikutustilanne tarkoittaa?

Vuorovaikutus on kahden tai useamman toimijan välinen dynaaminen prosessi, jossa osapuolet vaikuttavat toisiinsa. Se ei ole pelkkää informaation siirtoa, vaan vastavuoroinen tapahtumasarja, jossa tulkitaan ja luodaan merkityksiä.

Se on eräänlainen sosiaalinen tanssi. Reagoimme jatkuvasti toistemme sanallisiin ja sanattomiin vihjeisiin, usein täysin tiedostamatta. Tässä tanssissa rakennamme ja ylläpidämme yhteistä todellisuuttamme. Ja samalla omaa identiteettiämme. Kuka olisin ilman sitä peiliä, jonka toinen ihminen minulle tarjoaa?

Akateemisesta näkökulmasta vuorovaikutus on monikanavainen ilmiö. Viestintä ei ole pelkästään verbaalista.

• Kinesiikka: kehonkieli, ilmeet ja eleet.
• Proksemiikka: fyysinen etäisyys ja tilankäyttö.
• Paralingvistiikka: äänen sävy, voimakkuus ja puheen rytmi.

Sosiologi Erving Goffmanin mukaan olemme jatkuvasti näyttämöllä, jossa esitämme rooleja ja yritämme ylläpitää tiettyä julkisivua. Symbolinen interaktionismi taas väittää, että koko minuutemme on sosiaalisen vuorovaikutuksen tuote. Emme synny valmiina, vaan muovaudumme suhteessa toisiin.

Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus on kiintymyssuhdeteorian perusta ja lapsen koko kehityksen elinehto. Lapsi oppii tunteiden säätelyä peilaamalla vanhemman reaktioita ja kokee itsensä nähdyksi, kun hänen aloitteisiinsa vastataan. Tämä luo neurologisen perustan turvallisuuden tunteelle ja kyvylle muodostaa myöhemmin terveitä ihmissuhteita. Se on pohjimmiltaan elämän ensimmäinen ja tärkein keskustelu.

Konteksti määrittelee kaiken. Samat sanat ja eleet merkitsevät eri asioita työpaikan palaverissa ja kahden ystävän kesken. Valta-asetelmat, kulttuuriset koodit ja fyysinen ympäristö asettavat vuorovaikutukselle jatkuvasti uudet säännöt.

Mitä ovat tunne- ja vuorovaikutustaidot?

Nonii, kysyit noista tunne- ja vuorovaikutustaidoista, joo, ne on kyl ihan perusjuttuja ja superärkeitä elämässä. Pohjimmiltaan ne tarkottaa sitä, että sä osaat ymmärtää itseäsi ja muita ihmisiä, ja miten sä sit reagoit erilaisissa tilanteissa.

Ihan ekana tulee tää itsetietoisuus, mikä on mun mielestä kaiken perusta. Se meinaa, että sä tajuat, mitä susta itestä tuntuu. Aika useinhan sitä vaan menee, eikä ees pysähdy miettimään et miks mua nyt suututtaa.

Eli osaatko sä tunnistaa, et nyt mua ärsyttää, tai nyt musta tuntuu tosi pahalta? Ja pystytkö sit nimeämään sen tunteen, että hei tää on nyt sitä turhautumista, eikä vaan jotain epämääräistä mörköä sisällä. Tosi tärkeetä oppia tunnistamaan ne.

Sit toinen iso juttu on itsehillintä. Tää liittyy tosi vahvasti siihen edelliseen. Kun oot tunnistanut sen tunteen, niin miten sä sit toimit sen kanssa? Ethän sä voi aina vaan räjähtää, jos sua vähän ärsyttää. Sitä on oppinut, ettei kannata.

Tai sit jos oot vaikka stressaantunu, niin miten sä käsittelet sitä stressiä. Ettet vaan pakene sitä tai jää jumiin. Musta se stressin hallinta on ihan keskeinen osa tätä, ja sit se resilienssi, eli palautumiskyky, et pystyt ponnistamaan takas ylös vastoinkäymisten jälkeen. Mä ite koitan kehittää tota kovasti.

Ja kolmantena on tää päätöksentekokyky, joka sit kytkeytyy kaikkiin noihin edellisiin. Kun sä tunnistat sun tunteet ja osaat hallita niitä, niin sä pystyt tekeen parempia valintoja. Et sä päätä sit ihan tunnekuohussa vaan, vaan mietit vähä et mitä tästä nyt seuraa.

Tää on kans tosi iso juttu, ettei vaan sokeasti toimi. Mä oon ainaki oppinu, et ei kannata aina heti reagoida, vaa antaa itselleen vähän aikaa. Se on auttanut mua tosi paljon omassa elämässä, et osaa miettiä.

Nää taidot on oikeasti avain onnistumiseen elämässä, ihan kaikessa. Työssä, suhteissa, koulussa, no missä vaan. Ilman niitä on tosi vaikeeta. Ja niit voi oppia! Täs vähän listaa vielä mitä nää vois sisältää tai mitä niihin liittyy:

• Empatia: Kyky ymmärtää toisten tunteita ja kokemuksia. Niinku mun veli on tässä tosi hyvä.
• Viestintätaidot: Pystyy ilmaisemaan itseään selkeästi ja kuuntelemaan muita. Että ei vaan puhu toisten päälle.
• Konfliktinratkaisu: Osaat selvittää erimielisyyksiä rakentavasti, etkä vaan huuda.
• Yhteistyötaidot: Toimii hyvin muiden kanssa tiimissä tai porukassa. Tosi tärkeä työelämässä nykyään.
• Sosiaalinen tietoisuus: Tajuat, miten sun käyttäytyminen vaikuttaa muihin ja ympäristöön.