Mikä on hyvä hiilijalanjälki?

Hyvä hiilijalanjälki: Alle 5 tonnia vs 10 tonnin keskiarvo

Hyvä hiilijalanjälki riippuu aina vertailukohdasta, ja pohjoisessa kylmä ilmasto nostaa asumisen hiilipäästöt korkealle lämmitystarpeen vuoksi. Yleinen harhaluulo on, että kestokassien käyttö tai muovipillien välttely ratkaisee ilmastokuorman, vaikka todellisuudessa asumisen lämmitysmuoto ja yksityisautoilu vaikuttavat päästöihin huomattavasti tehokkaammin. Tutustu tarkempiin lukemiin ja selvitä, miten kulutus jakautuu eri osa-alueiden kesken.

Mikä on hyvä hiilijalanjälki suomalaiselle?

Hyvä hiilijalanjälki riippuu aina siitä, mihin arvoon omaa kulutusta verrataan, joten yhtä ainoaa oikeaa lukemaa on mahdoton antaa suoralta kädeltä. Globaalisti kestävä hiilijalanjäljen taso olisi noin 0,7 tonnia hiilidioksidia vuodessa henkilöä kohden. Koska keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on keskimäärin 10 tonnia vuodessa, jo alle 5 tonnin vuotuinen tulos on Suomessa erinomainen saavutus.

Keskivertosuomalaisen kulutus aiheuttaa edelleen huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä (hiilidioksidiekvivalenttina mitattuna), vaikka energia-ala on puhdistunut. Laskelmien perusteella kohtuullisella minimikulutuksella elävän henkilön hiilijalanjälki voi kuitenkin jäädä noin puoleen tästä keskivertotasosta. Tuoreimpien laskentatapojen mukaan keskiarvo asettuu noin 7,7-10,3 tonnin välille vuodessa riippuen siitä, miten julkiset palvelut ja tuontitavarat huomioidaan. Suo^[3] raan sanottuna tuo yhden tonnin globaali tavoite tuntuu pohjoisessa asuvalle lähes mahdotonta. Mutta on yksi yllättävä tekijä, joka painaa suomalaisen päästöjä alas ilman ilmastotehtailua - palaan tähän pian pienituloisten kulutusta käsittelevässä osiossa.

Mistä keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki koostuu?

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki jakautuu pääosin asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan, jotka muodostavat yhdessä valtaosan yksilön vuosittaisista päästöistä. Loppuosa syntyy erilaisten tavaroiden, vaatteiden ja palveluiden hankinnasta.

Tarkasteltaessa suomalaisen keskimääräistä kulutusta, asuminen haukkaa päästöistä noin 33 prosenttia, liikenne 22 prosenttia ja ruoka noin 20 prosenttia.^[4] Yleinen harhaluulo on, että kestokassien käyttö tai muovipillien välttely pelastaisi maailman. Todellisuudessa se on pisara meressä. Asumisen lämmitysmuoto ja yksityisautoilu ratkaisevat pelin paljon tehokkaammin. Kun itse laskin ensimmäistä kertaa oman jalanjälkeni vuosia sitten, olin varma saavani huippupisteet kierrätykselläni - ja petyin karvaasti, kun kaukolämpötalo ja vanha bensa-auto nostivat lukeman yli yhdeksään tonniin.

Asuminen ja lämmitys

Kylmä ilmasto pakottaa meidät lämmittämään kotejamme suuren osan vuodesta, mikä nostaa asumisen hiilipäästöt korkealle. Kaukolämmön tuotantotapa ja sähkösopimuksen alkuperä määrittävät, kuinka raskaaksi asunnon ilmastokuorma lopulta muodostuu. Sähkönkulutuksen osuus koko hiilijalanjäljestä on keskimäärin vain noin 8 prosenttia, mutta lämmityksen osuus on moninkertainen.

Liikkuminen ja arjen matkat

Pitkät välimatkat ja riippuvuus henkilöautosta tekevät liikkumisesta toiseksi suurimman päästölähteen. Yksikin kaukolento vuodessa voi helposti tuplata muuten säästeliäästi elävän kaupunkilaisen vuotuiset päästöt. Päivittäinen työmatka-autoilu polttomoottoriautolla kerryttää kuormaa tasaisesti viikosta toiseen.

Miksi pienituloisen hiilijalanjälki on pienempi?

Pienituloisen hiilijalanjälki on merkittävästi pienempi kuin hyvätuloisella, koska käytettävissä oleva rahamäärä rajaa suoraan kulutuksen määrää. Kyse ei useinkaan ole tietoisesta ekologisesta valinnasta, vaan taloudellisesta pakosta elää kohtuullisella minimikulutuksella.

Tässä on se aiemmin mainitsemani yllättävä tekijä: lompakon paksuus korreloi suoraan hiilipäästöjen kanssa. Kun rahaa on niukasti, ihminen ei osta uutta elektroniikkaa, ei lentele etelänlomille eikä asu suuressa omakotitalossa. Kohtuullisella minimikulutuksella elävän henkilön hiilijalanjälki putoaa noin 5 tonniin vuodessa, mikä on jo puolet keskivertosuomalaisen 10 tonnin taakasta. Toisaalta tilanne on hieman nurinkurinen. Pienituloisella ei välttämättä ole varaa investoida kalliiseen maalämpöpumppuun tai sähköautoon, vaikka heidän kokonaiskulutuksensa pysyykin kurissa.

Miten omaa hiilijalanjälkeä voi pienentää tehokkaasti?

Tehokkain tapa pienentää omaa hiilijalanjälkeä on keskittyä suuriin elämäntapavalintoihin pienten arjen näpertelyjen sijaan. Muutokset ruokavaliossa, asumisen energiassa ja liikkumistavoissa tuottavat suurimmat leikkaukset.

Monet oppaat käskevät luopumaan kerralla kaikesta mukavasta, mutta kokemukseni mukaan äkkijyrkkä elämänmuutos johtaa vain kyllästymiseen. Harvoin näkee kenenkään onnistuvan pysyvästi, jos koko arki laitetaan uusiksi yhdessä yössä. Aloita sen sijaan yhdestä isosta asiasta: vaihda sähkösopimus uusiutuvaan, korvaa puolet punaisesta lihasta kasviproteiineilla tai jätä auto kotiin alle viiden kilometrin matkoilla. Nämä kolme askelta leikkaavat päästöjä huomattavasti ilman, että elämänlaatu kärsii.

Hiilijalanjäljen tasot vertailussa

Keskivertosuomalainen (10 tonnia / vuosi)

- Usein oma auto käytössä ja keskikokoinen tai suuri asunto

- Ylittää maapallon kantokyvyn moninkertaisesti

- Tavanomainen suomalainen elintaso, johon sisältyy säännöllistä tavaroiden hankintaa ja lomamatkailua

Minimikuluttaja (noin 5 tonnia / vuosi)

- Pienempi asunto ja painotus julkisessa liikenteessä tai pyöräilyssä

- Hyvä välitavoite Suomessa, puolittaa keskivertopäästöt

- Kohtuullinen minimikulutus, jossa hankinnat rajoittuvat välttämättömään

Globaalisti kestävä taso (noin 1 tonni / vuosi)

- Päästötön energia, kompakti asuminen ja täysi autottomuus sekä lentämättömyys

- Turvaa ilmaston lämpenemisen pysäyttämisen kestäviin rajoihin

- Hyvin niukka materiaalinen kulutus ja lähes täysin kasvipohjainen ruokavalio

Tamperelaisen perheenisän matka kymmenestä tonnista viiteen

38-vuotias insinööri Mikko Tampereelta huomasi hiilijalanjälkitestissä päästöjensä olevan 10,5 tonnia vuodessa. Hän halusi puolittaa lukeman, mutta pelkäsi arjen muuttuvan liian hankalaksi kahden lapsen kanssa.

Ensimmäinen yritys keskittyi pelkkään ruokavalioon ja tarkkaan kierrätykseen. Mikko turhautui, sillä kuukauden tiukan kasvisruokakuurin jälkeen laskuri näytti silti yli yhdeksää tonnia rivitalon sähkölämmityksen ja kahden auton vuoksi.

Hän ymmärsi, että pienten purojen sijaan on padottava suuret virrat. Perhe myi kakkosauton pois, vaihtoi sähkösopimuksen täysin päästöttömään ja asensi ilmalämpöpumpun.

Puolen vuoden päästä Mikon hiilijalanjälki oli pudonnut 5,2 tonniin vuodessa, ja samalla perheen kuukausittaiset juoksevat kulut pienenivät lähes 400 euroa.

Opiskelijan arki kohtuullisella minimikulutuksella Helsingissä

23-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Aino asui pienessä yksiössä Helsingin Kalliossa ja eli tiukalla opintobudjetilla. Hän luuli elävänsä epäekologisesti, koska hänellä ei ollut varaa kalliisiin luomutuotteisiin.

Aino kokeili ostaa kalliita ekobrändien vaatteita säästöillään, mutta huomasi budjettinsa pettävän nopeasti. Ahdistus ilmastosta ja rahatilanteesta painoi mieltä.

Tehtyään tarkan kulutuslaskelman Aino tajusi, että autottomuus, pieni asuintila ja vähäinen tavaroiden ostelu pitivät hänen päästönsä valmiiksi matalina.

Hänen vuotuinen hiilijalanjälkensä oli vain 4,4 tonnia, mikä osoitti kohtuullisen minimikulutuksen olevan tehokkain ilmastoteko ilman kalliita erikoistuotteita.