Mikä on keskiverto suomalaisen hiilijalanjälki?

Keskiverto suomalaisen hiilijalanjälki: Miten kulutus vaikuttaa

Keskiverto suomalaisen hiilijalanjälki herättää paljon keskustelua ilmastonmuutoksen aikakaudella, sillä jokaisen kansalaisen henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat suoraan ympäristön tilaan. Omien päästöjen tunnistaminen auttaa tekemään taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä ratkaisuja arjessa. Tutustu aiheeseen tarkemmin ja selvitä tehokkaat keinot oman päästökuorman hallintaan.

Paljonko on keskiverto suomalaisen hiilijalanjälki?

Keskiverto suomalaisen kulutuksen hiilijalanjälki on tällä hetkellä 7,7 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa henkeä kohden. Tämä luku kuvaa sitä kasvihuonekaasujen kokonaismäärää, joka syntyy yksittäisen ihmisen jokapäiväisestä toiminnasta, elämäntavoista ja kulutustottumuksista.

Suunta on ollut viime vuosikymmeninä hyvä. Vuonna 2000 suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki oli vielä noin 14 tonnia, joten päästöt ovat lähes puolittuneet. Suurin syy tähän on sähkön- ja lämmöntuotannon muuttuminen vähäpäästöisemmäksi. Mutta tässä on koukku, jota moni ei tule ajatelleeksi - ja palataan tähän salaisuuteen tarkemmin alempana asumisen ja tulotason yhteydessä. Vaikka kehitys näyttää paperilla hienolta, globaalisti kestävään tasoon on vielä valtava matka. Kansainvälisten ilmastotavoitteiden mukaan kestävän tason tulisi olla vuoteen 2030 mennessä vain noin 2,5 tonnia vuodessa asukasta kohden. Meidän on siis pystyttävä laskemaan päästöjämme vielä reilusti alle puoleen nykyisestä. Urakka tuntuu suurelta. Se on sitä myös käytännössä.

Mistä suomalaisen hiilijalanjälki koostuu?

Suomalaisen hiilijalanjälki muodostuu pääasiassa neljästä suuresta kokonaisuudesta, jotka ovat asuminen, liikkuminen, ruoka sekä muut tavarat ja palvelut.

Tilastojen valossa suurin yksittäinen tekijä on asuminen ja siihen liittyvä energia, jonka osuus on 2,5 tonnia eli noin 33 prosenttia kokonaispotista. Toisena tulevat muut tavarat ja palvelut, jotka lohkaisevat 2,0 tonnia eli 26 prosenttia. Liikkuminen aiheuttaa keskimäärin 1,7 tonnia eli 22 prosenttia ja elintarvikkeet 1,5 tonnia eli 19 prosenttia suomalaisen vuosittaisesta jalanjäljestä. Muistan itse, kun aloin ensimmäistä kertaa seurata omaa kulutustani ja tajusin, kuinka paljon pienet, huomaamattomat arjen ostokset todellisuudessa painavat vaaassa.

Erityisesti ulkomailla valmistettujen tavaroiden ja palveluiden osuus on kasvanut, ja nykyisin jo noin 46 prosenttia suomalaisten kulutuksen päästöistä syntyy Suomen rajojen ulkopuolella. Tavaran ostaminen tuntuu usein pienellä asialla kaupan kassalla, mutta sen valmistus, pakkaaminen ja rahti jättävät pitkän jäljen ilmakehään.

Miten tulotaso ja kulutustottumukset liittyvät toisiinsa?

Keskivertolukuja tarkastellessa unohtuu usein se, että suomalaisten välillä on valtavia yksilöllisiä eroja. Yksi merkittävimmistä hiilijalanjäljen kokoon vaikuttavista tekijöistä on ihmisen tulotaso.

Tämä seuraava asia yllättää monet. Yleinen uskomus on, että ympäristötietoisuus kasvaa tulotason myötä, mutta todellisuudessa suuremmat tulot johtavat lähes poikkeuksetta suurempiin päästöihin. Pienituloisten suomalaisten hiilijalanjälki jää usein noin 7 tonniin vuodessa, kun taas suurituloisten päästöt voivat nousta jopa 19 tonniin. Ero on lähes kolminkertainen. Miksi näin on?

Vastaus piilee kulutusmahdollisuuksissa ja asumisneliöissä. Kun rahaa on enemmän, asutaan tyypillisesti suuremmissa asunnoissa, joissa kuluu enemmän lämmitysenergiaa. Lisäksi varakkuus näkyy suoraan liikkumisessa - suurituloisten päästöt liittyvät vahvasti runsaaseen lentämiseen, uusiin autoihin ja suurempaan tavaroiden ostomäärään. Alhaisempi tulotaso toimii usein tahattomana ja pakon sanelemana jarruna ylikulutukselle. Tämä osoittaa, että pelkkä teknologinen edistys tai sähkön puhdistuminen ei riitä, jos samaan aikaan materiaalisesta kulutuksesta ei tingitä.

Miten pienentää hiilijalanjälkeä tehokkaasti?

Oman ilmastovaikutuksen pienentäminen ei vaadi elämän muuttamista täydelliseksi kurjistamiseksi, vaan katseen kääntämistä niihin asioihin, joilla on oikeasti merkitystä.

Monet keskittyvät mediassa esillä oleviin pikkuasioihin, kuten muovipillien välttämiseen tai muovikassien korvaamiseen kangaskasseilla. Nämä ovat sinänsä hyviä tekoja, mutta niiden kokonaisvaikutus on häviävän pieni. Suuret ja ratkaisevat voitot saavutetaan kolmella alueella: lämmityksessä, autossa ja lautasella. Esimerkiksi siirtyminen öljylämmityksestä maalämpöön tai uusiutuvaan sähköön voi leikata asumisen päästöjä radikaalisti. Liikkumisessa autoilun vähentäminen, joukkoliikenteen suosiminen tai sähköautoon vaihtaminen tuo heti satojen kilojen säästöt.

Ruokavaliossa taas lihan ja maitotuotteiden korvaaminen kasvisvaihtoehdoilla voi miten pienentää hiilijalanjälkeä noin 30 - 40 prosenttia. Epätoivo iskee helposti, jos yrittää muuttaa kaiken kerralla. Olen itse huomannut, että parhaat tulokset syntyvät, kun valitsee yhden ison osa-alueen ja tekee siitä itselleen rutiinin ennen seuraavaan siirtymistä.

Arjen eri osa-alueiden ilmastovaikutukset

Asuminen ja energia

• Kodin lämmitys ja sähkönkulutus
• Keskimäärin 2,5 tonnia vuodessa
• Uusiutuva sähkösopimus tai lämpöpumput

Muut tavarat ja palvelut

• Uusien tavaroiden valmistus ja ulkomainen rahti
• Keskimäärin 2,0 tonnia vuodessa
• Käytetyn tavaran suosiminen ja korjaaminen

Liikkuminen ja matkustus

• Polttomoottoriautoilu ja lentäminen
• Keskimäärin 1,7 tonnia vuodessa
• Julkinen liikenne, pyöräily tai sähköauto

Elintarvikkeet ja ruoka

• Naudanliha, lihavalmisteet ja maitotuotteet
• Keskimäärin 1,5 tonnia vuodessa
• Kasvisruokapäivien lisääminen arkeen

Matin matka puolitettuun jalanjälkeen: Epäonnistumisesta pysyvään muutokseen

Matti, 34-vuotias it-suunnittelija Tampereelta, halusi pienentää hiilijalanjälkeään seurattuaan uutisia ilmastonmuutoksesta. Hän koki syyllisyyttä omasta polttomoottoriautostaan ja pitkistä työmatkoistaan, mutta pelkäsi arjen muuttuvan liian vaikeaksi ja ankeaksi.

Ensimmäinen yritys oli täysi katastrofi, sillä Matti päätti kerralla luopua autosta kokonaan ja siirtyä pelkkään talvipyöräilyyn lumisateessa. Kahden viikon rämpimisen ja jatkuvan myöhästymisen jälkeen hän turhautui, sai tarpeekseen kylmyydestä ja palasi takaisin auton rattiin entistä lannistuneempana.

Lopulta Matti tajusi, että kaiken tai ei mitään -asenne oli tuomittu epäonnistumaan arjen paineissa. Hän teki uuden suunnitelman: hän piti autonsa, mutta sopi työnantajansa kanssa kolmesta etätyöpäivästä viikossa ja alkoi korvata puolet viikon liha-aterioista helpoilla linssikeitoilla.

Vuoden seurannan jälkeen Matin henkilökohtaiset liikkumisen ja ruuan päästöt olivat tippuneet merkittävästi. Hän säästi samalla polttoainekuluissa satoja euroja, nukkuu paremmin ja huomasi, ettei elämänlaatu heikentynyt lainkaan, vaan arki muuttui joustavammaksi.