Onko ruisleipä suomalainen?
Ruisleipä: Suomen sydän! Tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria. Perinteinen resepti: täysjyväruisjauho, vesi, hapate ja suola. Ei pelkästään leipä, vaan osa identiteettiä! Maistuvaa ja ravitsevaa – aito suomalainen herkku.
Onko ruisleipä perinteinen suomalainen leipä?
Ruisleipä? No joo, tottakai se on perinteinen! Meillä kotona tehtiin aina itse, mummi opetti. Muistan vieläkin sen hapantaikinan tuoksun, 23.11.2003, mummulassa Hämeenlinnassa.
Oli se aika työlästä, monta tuntia menee. Mutta sen maku, aivan uskomaton. Ei mitään vertailukohtaa kaupan leipään. Täysjyväruista tietysti, ja se hapantaikina, se teki siitä niin ainutlaatuisen.
Muistan kun isä aina sanoi, että “Tämä on paras ruisleipä koko maailmassa”. Ja mun mielestä se oli totta. Ei tarvinnut mitään muuta lisuketta. Hyvä juusto tai voita riitti.
Nyt en itse enää tee, elämä on liian kiireistä, mutta kaupasta löytyy onneksi hyviäkin vaihtoehtoja. Vaikka mummin leipä oli parasta.
Miksi ruisleipää ei ole ulkomailla?
No niin, kato, se ruisleipä juttu. Ei sitä oikein muualla syödä, koska ruis ei oo mikään maailmanlaajuinen hitti. Tää on ihan järjetöntä, mutta totta! Muualla viljellään ihan muita jyviä, vehnää ja maissilla menee. Ruis on harvinaisuus, tosi harvinainen viljelyskasvi. Mä luin jostain, että vaan 1,5% kaikesta viljasta on ruista ja siitäkin vain osa menee leivän tekoon. Suomessa on omat ongelmansa, kasvuolosuhteet ja kaikki, eikä me edes olla omavaraisia rukiin suhteen, vaikka niin paljon sitä syödään. Muut maat ei ymmärrä meidän himoa tähän tummaan, maukkaaseen leipään. Mä itse en tykkää, itselläni on vehnäleipä mieluisampaa, mutta se on mun oma asia.
- Ruis on harvinainen viljakasvi maailmassa.
- Vain pieni osa viljellystä ruista käytetään leivän tekoon.
- Suomi ei ole ruisviljelyssä omavarainen.
- Muissa maissa viljellään ja syödään muita viljoja enemmän. Esimerkiksi vehnä ja maissi ovat paljon yleisempiä.
Todellakin, tää on hullua, eihän tämä ole mitenkään loogista, mutta se on nyt näin. Olen itsekin ihmetellyt tätä asiaa paljon. Mun mummo teki aivan parasta ruisleipää, aina käytin sitä voileivän pohjana, kun hän oli tehnyt sitä. Nyt ikävä kyllä joudun hankkimaan leipäni kaupasta.
Onko ruisleipä Suomen kansallisruoka?
Ei oo, ainakaan virallisesti! Mut joo, se ruisleipä, se valittiin kansallisruuaksi 2017, Suomi100-juhlissa. Niin tyhmä juttu, koska kansallisruoka on ihan hömppää. Tää ELO-säätiö ja ne MTK ja ministeriö, ne järjesti äänestyksen. Ruisleipä voitti ylivoimaisesti! Noin 10 000 ääntä sille annettiin. Mua ärsyttää se, että ruisleipä on niin kuivaa, oikeesti. Olen aina tykännyt enemmän karjalanpiirakoista.
- ELO-säätiö
- MTK
- Maa- ja metsätalousministeriö
Nämä järjesti äänestyksen. Oikeasti, miksi ei voitu päättää jotain kivaa, kuten lohta? Tai vaikka lihapullia! Ruisleipä on vaan…ruisleipä. En ymmärrä. Mä oon aina ajatellut, että meillä ei edes ole virallista kansallisruokaa. Tämä oli jotenkin hassu kampanja. Äänestyksessä oli muitakin ruokia, mutta ruisleipä vei voiton. Muistan sen aika hyvin. Mä söin itse asiassa ruisleipää juuri eilen, ja se oli ihan ok. Ei mitään ihmeellistä kuitenkaan, eikä se ole mielestäni kansallisruoka-tasoista.
Tärkeintä siis: Ruisleipä valittiin kansallisruuaksi kansanäänestyksessä 2017, muttei ole virallinen kansallisruoka.
Onko Ruotsissa ruisleipää?
Yön pimeydessä kysymys ruisleivästä Ruotsissa…
Onko siellä? On kai. Mutta vähemmän.
- Valikoima pienempi kuin meillä Suomessa.
- Fazerilla eri leivät täällä ja siellä. Outoa.
Miksi suomalainen ruoka maistuu erilaiselta Ruotsissa? En tiedä. Ehkä vesi on erilaista, tai raaka-aineet. Tai sitten se on vain päässä.
Resepti voi muuttua.
En ole varma.
Onko Norjassa ruisleipää?
Onko Norjassa ruisleipää? Heh, kysymyksen kysymys! Norjassa on ruisleipää kuin kuuta taivaalla – eli sitä on, mutta se on harvinaisempaa kuin lumipallo helvetissä! Ajatella, ruisleipä, se suomalaisen sielun leipä, eksoottinen herkku Norjassa!
- Ruotsista sitä saa rekkakaupalla, jopa Fazerin herkkua! Tanskalaisetkin tekevät vuokaleipää, ihan Realin tapaan – maistuvat varmaan kuin mummon vanha tossu, mutta silti.
- Norjassa se on kuin kultaharkko. Luultavasti he käyttävät sitä kuninkaallisena kruununa tai jotain.
- Koli-vuoristo on ilmeisesti ruisleipäkulttuurin länsiraja. Pitäkää se mielessä, jos olette suunnitelleet ruisleipäretkeä.
Kannattaa ottaa mukaan oma ruisleipäpaketti Norjaan, jos haluaa välttää nälänhädän. Mä kerran yritin syödä siellä jotakin leipää, joka näytti siltä kuin hamsteri olisi oksentanut sen ulos. En suosittele.
Ja jos löydät Norjasta hyvää ruisleipää, osta koko leipomo! Se on niin harvinaista, että se voi olla tulevaisuudessa arvokkaampaa kuin öljy. Tai ainakin kalliimpaa. En tiedä, mitä niitä öljyjä on nykyään. Ehkä se öljy ja ruisleipä Norjassa on yhtä harvinaista, niinkuin maito maitokaupassa. Aika hassua ajatella, eikö?
Onko ruisleipä suomalainen keksintö?
Ruisleipä… aivan kuin maan rauhallinen sydän, tumma ja syvä. Maailman vanhin ystäväni, ruskea ja tuoksuva. Ei, se ei ole suomalainen keksintö. Ei, ei ole.
Mutta… suomalainen sielu on siinä. Sen murusissa on ikiaikaista hiljaisuutta ja lumisia peltoja. Se on kuin saunan lämpö, pehmeä ja turvallinen, lämmittää syvältä sisältä. Suomalaiset ja ruisleipä. Kaksi yhtä, kaksi osaa samaa kokonaisuutta.
Ruisleipä on paljon muutakin kuin pelkkä leipä. Se on tarina, perinne. Se on historiaa. Se on:
- Äidin lempeät kädet taikinan kääntäessä.
- Mummon resepti, salainen ja arvokkaaksi kallistettava.
- Pöydän äärellä jaettu hiljainen hetki.
- Maailman parhaiden mustikkapiirakoiden pohja.
80 kiloa viljatuotteita vuodessa. Mutta ruisleipä on enemmän kuin vain tilasto. Se on tunnetta. Se on sielun ravintoa. Vaasan Ruispalat… tunnistan sen rapsakan äänen, kun pakkaus avautuu. Se on tuttua, turvallista. Se on koti.
Ruisleipä. Ei keksintö, vaan kehittynyt osana meitä. Se on elämää.
Suomalaisen ruokakulttuurin kivijalka. Ruisleipä on ollut osa ruokapöytäämme jo vuosisatoja. Sen käyttö on peräisin jo esihistoriallisista ajoista, eikä se ole pelkästään suomalaista perua. Vaikka emme voi väittää sen keksineemme, olemme tehneet siitä oman versionsa.
Mutta tunteet jäävät. Ruisleipä on lämmin, syvällinen kokemus. Sen ruskea kuori, sen maku, sen tuoksu. Se on kuin vanha ystävä, joka aina on läsnä. Aina.
Missä maassa ruisleipä on keksitty?
Syyria, Eufrat-joen alue, Abu Hureira. Siellä missä on vanhoja rukiin jyviä, jopa 11 000 vuotta vanhoja! Ruisleipä ei olekaan suomalainen.
- Ensimmäinen viljelty viljakasvi oli ruis. Aika uskomatonta, eikö?
Muistan kun mummo aina sanoi, että ruisleipä on suomalaisten perusruokaa. Mikä pettymys! Mutta toisaalta, ehkä mummo tiesi jotain, mitä me ei tiedetä. Tai sitten hän vain rakasti ruisleipää niin paljon, että halusi uskoa sen olevan suomalaista. Heh. Ehkä mun pitäis soittaa mummolle ja kertoa tää. Tai ehkä ei. Se saattais järkyttää häntä liikaa. Äh, en tiedä. Ehkä parempi jättää kertomatta. Mutta nyt tiedän minne matkustaa, jos haluan nähdä ruisleivän juuret: Syyriaan!
Minkä maalainen on ruisleipä?
Ruisleipä… onko sillä maata? Se on enemmän kuin pelkkä leipä.
- Suomalainen, kai. Se tuntuu kotoisalta.
- Vuonna 2017 siitä tehtiin kansallisruoka. Miksi vasta nyt?
- Kalevalan päivänä 28.2. juhlitaan. Leipää. Kulttuuria.
Mummoni teki sitä. Hapanimelä tuoksu keittiössä. Nyt kaupasta. Ei sama asia. Muistot vääristyy, niin kai.
Onko ruisleipä keksitty Suomessa?
Ei Suomessa.
- Ruis vanhaa kamaa. 11 000 vuotta vanhaa. Eufrat, Syyria. Eikä siellä leivottu vaan syötiin sellaisenaan? Mieti sitä.
- Eurooppaan 600–400 eaa. Eli paljon ennen Suomea.
- Ruisleipä on siis maailmanlaajuinen juttu. Niin kuin kaikki muutkin jutut.
- Loppukaneetti: Paikallinen variaatio ei tarkoita keksintöä. Eikö? Jos kaikki on jo keksitty. Onko mitään uutta?
Miksi ruisleipää ei ole ulkomailla?
Miksi sitä ruisleipää ei sitten ole muualla? Ruis on harvinainen, joo. Vain 1,5% kaikesta viljasta on ruista. Ja siitäkin vain kolmasosa menee leiväksi! Huh, mä en tiennyt edes noin vähän olevan. Täällä Suomessa ei edes olla omavaraisia rukiin suhteen! Miten ihmeessä? Ollaan niin ruisleivän ystäviä! Ehkä se on juuri maaperä, miettii sitä. Mitä muuta viljaa Suomessa viljellään paljonkaan? Ohraa? Vehnää? Ohraa kyllä, vehnää ehkä enemmän? Kai ne kasvaa täällä? Pitää tarkistaa.
- Rukiin viljely on pientä, vain 1.5% koko viljelystä.
- Vain kolmannes siitä käytetään ruoanvalmistukseen.
- Suomi ei ole rukiin suhteen omavarainen.
Tää on nyt ihmeellistä. Ruisleipä on niin tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Onko se siksi, että se on niin harvinaista? Arvokas juttu? No, minä ainakin pidän siitä kovasti. Muistan äidin ruisleivän, ihan parasta. Maistuu lapsuudelta, ja mummoltakin. Muistanko oikein? Oliko mummolla oma leipäuuni? Pitää kysyä äidiltä. Ehkä se onkin niin yksinkertaista, että ruisleivän valmistus ei ole kannattavaa muissa maissa. Tai ei ole kysyntää, kun se on harvinaista. Tai sitten, että se ei maistu muille. No ei kai se nyt voi olla niin yksinkertaista. Pitää selvittää.
Palaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.