Miksi Porvaripuolueet halusivat irti Venäjästä marraskuussa 1917?

miksi porvaripuolueet halusivat irti venäjästä marraskuussa 1917

Tämä artikkeli käsittelee aihetta, miksi porvaripuolueet halusivat irti venäjästä marraskuussa 1917. Virallisen tekstin täydellinen puuttuminen luo selkeän tarpeen tutkia taustoja tarkemmin luotettavan tiedon saamiseksi. Lukemalla tämän lyhyen yhteenvedon jokainen lukija ymmärtää virallisen aineiston asettamat rajat ja välttää virheelliset historialliset tulkinnat ilman erikseen vahvistettuja virallisia dokumentteja.

Miksi porvaripuolueet halusivat irti Venäjästä marraskuussa 1917?

Bolševikit olivat kaapanneet vallan Venäjällä, minkä vuoksi porvaripuolueet halusivat pikaista itsenäistymistä. Venäjällä tapahtunut lokakuun vallankumous loi tilanteen, jossa Suomen porvarilliset piirit näkivät ainoaksi turvaksi irtautua epävakaasta ja kumouksellisesta idän naapurista ennen kuin bolševikkien levottomuudet leviäisivät laajasti Suomeen.

Lokakuun vallankumous ja sen synnyttämä välitön uhka

Vuoden 1917 marraskuussa Venäjän poliittinen tilanne muuttui radikaalisti, kun Vladimir Leninin johtamat bolševikit kaappasivat vallan Pietarissa. Suomen porvaripuolueet, kuten suomalainen puolue ja nuorsuomalaiset, seurasivat tilannetta äärimmäisen huolestuneina. Venäjän vanha valtiovalta romahti täysin, ja maahan syntyi sekasortoinen tila, joka uhkasi myös Suomen yhteiskunnallista järjestystä.

Olin aluksi sitä mieltä, että tilanne voisi rauhoittua itsestään neuvottelemalla Venäjän uusien johtajien kanssa, mutta todellisuus iski vasten kasvoja heti, kun uutiset Pietarin väkivaltaisuuksista saavuttivat Helsingin. Venäjän armeijan sotilaat Suomen alueella alkoivat muodostaa omia neuvostojaan, ja kurssi oli selvä: Venäjästä oli tullut laiton ja vaarallinen anarkian pesäke.

Porvaripuolueiden pelko radikalisoitumisesta ja yhteiskunnallisesta kaaoksesta

Porvaripuolueet pelkäsivät, että Suomen omat vasemmisto- ja sosialistivoimat liittoutuisivat Venäjän bolševikkien kanssa. Tämä loi valtavan paineen irtautua Venäjästä mahdollisimman nopeasti. Itsenäisyys nähtiin ainoana keinona suojella omaisuutta, lakia, järjestystä ja parlamentaarista demokratiaa.

P. E. Svinhufvudin johtama senaatti ja porvarillinen eduskunnan enemmistö ymmärsivät, että jos Suomi jäisi osaksi bolševikkien hallitsemaa Venäjää, maahan syntyisi väistämättä sisäinen konflikti tai vallankumous. Irtautuminen ei ollut pelkkä kansallinen unelma, vaan välttämätön itsepuolustustoimi.

Valtataistelu Suomen sisällä ja tie itsenäisyysjulistukseen

Marraskuun lopulla 1917 Suomen eduskunta otti ratkaisevan askeleen ja julistautui maan korkeimman vallan käyttäjäksi. Vaikka sosialistit ja porvarit olivat pitkään kiistelleet vallan siirtymisestä, bolševikkien vallankaappaus pakotti porvarit toimimaan päättäväisesti.

Tilanne oli kireä, ja jokainen viivytys maksoi turvallisuutta. Porvaripuolueet vaativat välitöntä irtautumista, jotta Suomelle saataisiin kansainvälinen oikeudellinen asema itsenäisenä valtiona. Tämä johti lopulta siihen, että senaatti laati itsenäisyysjulistuksen, jonka eduskunta hyväksyi joulukuun alussa 1917.

Porvaripuolueiden ja sosialistien näkemykset syksyllä 1917

Syksyllä 1917 Suomen poliittinen kenttä oli jyrkästi jakaantunut sen suhteen, miten suhteessa Venäjään tulisi toimia bolševikkien vallankaappauksen jälkeen.

Porvaripuolueet (Svinhufvudin linja)

Oman armeijan ja järjestysjoukkojen luominen venäläisten sotilaiden poistamiseksi

Bolševikkien vallankaappaus ja anarkia uhkaavat Suomen sisäistä turvallisuutta ja lakia

Pikainen ja täydellinen irtautuminen Venäjästä ilman viivytyksiä

Korkeimman vallan ottaminen eduskunnalle ja itsenäisyyden nopea tunnustaminen ulkomailta

Sosialistit / Työväenliike

Pelko porvareiden ja suojeluskuntien vallasta, omien punakaartien perustaminen

Uskottiin, että sosialistinen vallankumous Venäjällä toisi myös Suomelle laajemmat vapaudet

Alun perin yhteistyö Venäjän vallankumouksellisten voimien kanssa

Varovaisempi linja suhteessa radikaaliin irtautumiseen, painotus yhteiskunnallisissa uudistuksissa

P. E. Svinhufvudin rooli marraskuun kriisissä

P. E. Svinhufvud toimi Suomen senaatin puheenjohtajana marraskuussa 1917, jolloin maa oli täydellisessä poliittisessa kaaoksessa Venäjän tapahtumien vuoksi.

Hän joutui tasapainoilemaan radikalisoituneen työväenliikkeen ja bolševikkien aiheuttaman turvallisuusuhan välillä Helsingissä, missä venäläiset sotilaat liikkuivat vapaasti kaduilla.

Svinhufvud ei jäänyt odottamaan Venäjän uuden johdon armoa, vaan ajoi tiukasti linjaa, jonka mukaan Suomen oli otettava kohtalo omiin käsiinsä heti.

Hänen päättäväisyytensä johti siihen, että senaatti sai koottua itsenäisyysjulistuksen, joka pelasti Suomen ajautumasta suoraan osaksi Neuvosto-Venäjän levottomuuksia.