Onko Itämeressä pyöriäisiä?

Onko Itämeressä pyöriäisiä? Alle 500 yksilön kanta

Onko Itämeressä pyöriäisiä ja miten tämä ainutlaatuinen valaslaji pärjää nykyään? Sukupuuton riski ja elinalueiden muutokset uhkaavat meriluonnon monimuotoisuutta vakavasti. Tutustu tutkimustietoihin suojelun edistämiseksi ja opi tunnistamaan tämän rauhoitetun nisäkkään huomaamattomat liikkeet vesillämme.

Onko Itämeressä pyöriäisiä?

Kyllä, Itämeressä elää pyöriäisiä, ja se on alueen ainoa vakituisesti esiintyvä valaslaji. Havainnot voivat kuitenkin liittyä kahteen eri populaatioon, joiden elintila ja tilanne eroavat toisistaan merkittävästi. Itämeren pääaltaan oma itämeren pyöriäiskanta on erittäin pieni ja äärimmäisen uhanalainen.

Kannan tarkka arviointi on vaikeaa pyöriäisten piilottelevan elämäntavan vuoksi, mutta laajojen akustisten tutkimusten valossa tilanne on hälyttävä. Pääaltaan populaation kooksi arvioidaan enää noin 450-500 yksilöä. ^[1] Määrä on romahtanut historiallisista ajoista murto-osaan. Juutinrauman ja Jyllannin itäpuolisilla alueilla elävä Juutinrauman ja Belttien kanta on suurempi, mutta sekin kärsii voimakkaasta laskusuuntauksesta. Moni Itämeren rannoilla liikkuva ei ole koskaan nähnyt vilaustakaan tästä pienestä valaasta, mikä kertoo karua kieltä sen harvinaisuudesta.

Miksi Itämeren pyöriäiskanta on romahtanut?

Pyöriäisten ahdinko ei ole syntynyt hetkessä, vaan se on seurausta vuosikymmenten aikana kertyneistä ihmisen aiheuttamista paineista. Suurin välitön uhka liittyy kaupalliseen kalastukseen, sillä eläimiä hukkuu suojaverkkoihin sivusaaliina.

Teollisuuden ja maatalouden päästöt heikentävät valaiden elinvoimaa salakavalasti. Ympäristömyrkyt, kuten historialliset PCB-yhdisteet, kertyvät ravintoketjussa pyöriäisen rasvakudokseen ja aiheuttavat muun muassa lisääntymishäiriöitä. Tämän lisäksi Itämeren laivaliikenne ja vedenalainen melu häiritsevät pyöriäisten kaikuluotausta, jota ne tarvitsevat suunnistamiseen ja saalistukseen. Mutta tässä on eräs kriittinen tekijä, jonka useimmat oppaat ja perinteiset uutiset unohtavat - palaan tähän paljastavaan yksityiskohtaan tarkemmin tuonnempana suojelutoimia käsittelevässä osiossa.

Olen itse seurannut Itämeren tilan kehitystä vuosia ja puhunut tutkijoiden kanssa, jotka viettävät viikkoja merellä kuuntelemassa hydrofoneilla tyhjyyttä. Turhautuminen on käsinkosketeltavaa. On järkyttävää tajuta, miten hiljaiseksi tämä meri on käynyt. Kun katsot ulos aavalle saaristossa, saatat kuvitella kaiken olevan kunnossa, vaikka pinnan alla käydään selviytymistaistelua sekunti sekutilta.

Miten pyöriäisen voi havaita ja tunnistaa?

Pyöriäisen näkeminen luonnossa vaatii paitsi äärimmäistä onnea, myös kykyä erottaa se muista merieläimistä. Se on helppo sekoittaa hylkeeseen, jos vedestä näkyy vain pieni osa.

Laji on maailman pienimpiä valaita: täysikasvuinen naaras on tyypillisesti noin 160 senttimetriä pitkä ja painaa noin 60 kilogrammaa.^[2] Urokset ovat vielä hieman pienempiä. Pyöriäisen selkä on tummanharmaa tai lähes musta, ja sen vatsapuoli on vaalea. Tunnusomaisin piirre pinnalla on matala, kolmiomainen selkäevä, joka rullaa vedenpinnan läpi eläimen käydessä hengittämässä. Pyöriäinen ei juuri koskaan hypi korkealle ilmaan delfiinien tapaan, vaan sen liike on rauhallista ja huomaamatonta.

Suojelutoimet ja nykytilanne Itämerellä

Pyöriäisen pelastamiseksi tehdään jatkuvasti kansainvälistä yhteistyötä, mutta toimenpiteiden purevuus on edelleen riittämätön. Suojelualueita on perustettu, mutta niiltä puuttuu usein tehokas valvonta.

Muistatko sen aiemmin mainitsemani kriittisen virheen, jonka suojelussa teemme? Se on usko siitä, että pelkkäpaperilla oleva suojelualue (merensuojelualue) pelastaa lajin. Todellisuudessa pelkät rajat kartalla eivät estä verkkokalastusta suojelualueiden sisällä. Tutkimukset osoittavat, että jopa suoja-alueilla pyöriäisiä hukkuu laittomiin tai säätelemättömiin verkkoihin, koska kattavia kalastuskieltoja tai pakollisia akustisia karkottimia (pingereitä) ei ole otettu käyttöön laajamittaisesti. Akustinen seuranta on kuitenkin tuonut uutta toivoa: tutkijat ovat löytäneet uusia tärkeitä lisääntymisalueita esimerkiksi Gotlannin eteläpuolelta ruotsalaisilta vesiltä, mikä auttaa kohdentamaan suojelutoimia tarkemmin.

Seuraava kohta saattaa yllättää monet.

Mitä voit tehdä itse pyöriäisten auttamiseksi?

Jokainen merellä liikkuva voi toimia tutkijoiden silminä ja korvina. Jos havaitset pyöriäisen esimerkiksi Suomen, Ruotsin tai Saksan rannikolla, ilmoita havaintosi välittömästi virallisille tahoille, kuten Luonnontieteelliselle keskusmuseolle tai paikallisille ympäristöviranomaisille.

Tiedon kerääminen on äärimmäisen tärkeää - no ei nyt aivan kaikki tieto, vaan nimenomaan tarkat koordinaatit, kellonaika ja valokuvat, jos sellaisia onnistuu saamaan. Jokainen vahvistettu havainto auttaa hahmottamaan, missä nämä ainoat valaat itämeressä liikkuvat ja miten niiden reittejä voidaan parhaiten suojella.

Itämeren pyöriäiskantojen vertailu

Itämeren alueella havaitaan kahta eri pyöriäispopulaatiota, joiden elinalueet ja selviytymismahdollisuudet eroavat toisistaan huomattavasti.

Itämeren pääaltaan kanta (Baltic Proper)

- Äärimmäisen uhanalainen (Critically Endangered)

- Itämeren keskiosat, eteläinen pääallas ja satunnaisesti Suomenlahti

- Sivusaaliskuolemat verkkokalastuksessa, ympäristömyrkkyjen kertyminen, erittäin pieni sisäsiittoisuusriski

- Noin 450-500 yksilöä

Belttien ja Juutinrauman kanta (Belt Sea)

- Erittäin uhanalainen / Vaarantunut

- Tanskan salmet, Kattegat, Lounainen Itämeri

- Voimakas laivaliikenteen melu, elinympäristöjen pirstoutuminen, kalastuksen sivusaaliiksi joutuminen

- Noin 17 000 yksilöä

Havainto Saaristomerellä: Laurin ja Emmin trial-and-error -hetki

Turkulainen veneilijä Lauri ja hänen sisarensa Emmi olivat heinäkuussa purjehtimassa Kemiönsaaren ulkopuolella, kun he huomasivat vedessä outoa liikehdintää. Aluksi he luulivat kyseessä olevan tavallinen halli.

Lauri yritti heti ajaa venettä lähemmäs moottorilla saadakseen kuvan, mutta potkurin ääni pelästytti eläimen välittömästi syvyyksiin. Tämä oli ensimmäinen oppitunti merinisäkkäiden kohtaamisesta.

Seuraavana päivänä he pysäyttivät veneen kokonaan nähdessään saman rullaavan liikkeen tyynellä pinnalla. He katsoivat kiikareilla hiirenhiljaa ja tunnistivat matalan kolmiomaisen evän.

Kaksikko onnistui tallentamaan tarkan sijainnin ja tekemään virallisen ilmoituksen, mikä auttoi tutkijoita vahvistamaan pyöriäisen liikkumisen kyseisellä merialueella kyseisenä kesänä.