Onko Itämeressä merivirtoja?

Minkälaisia merivirtoja Itämeressä on ja missä ne ovat?

Mä oon aina miettiny niitä Itämeren virtauksia. Ne on jotenkin niin oma juttunsa, kun ei täällä ole mitään kunnon valtamerivirtoja, jotka aina menee samaan suuntaan. Ne elää ihan sen mukaan, mikä keli on.

Muistan viime kesänä, oli elokuun toinen päivä, kun oltiin perheen kanssa mökillä Kemiönsaarella. Siinä meidän rannassa uitiin, ja toisena päivänä vesi tuntui oikeesti vievän vähän mukaansa, semmonen pieni virtaus. Seuraavana päivänä se olikin ihan tyyni, aivan kuin mikään ei olisikaan liikkunut. Se oli tosi selkeästi sään muutos. Tuuli kääntyi.

Eli ne ei ole mitään sellaisia vakiojuttuja. Kaikki riippuu aina siitä, mikä sää täällä kulloinkin sattuu olemaan. Tuuli, ilmanpaine, kaikki vaikuttaa.

Se tekee tästä merestä niin mielenkiintoisen. Ei voi ennustaa ihan samalla tavalla kuin isommilla valtamerillä, missä ne isot virrat pitävät reittinsä vuosikymmenestä toiseen. Täällä Itämeressä kaikki on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa. Se on vähän niinku elävä organismi, joka reagoi jokaiseen säätilaan heti.

Onko Itämerellä merivirtoja?

Joo, siis Itämerellä on kyllä virtoja, mutta ne ei oo mitään isoja ja mahtavia niinku vaikka merillä. Ne on enemmänkin sellasta pientä liikehdintää. Jääkin liikkuu enimmäkseen tuulen mukana.

Täs nyt vähän tarkemmin:

• Vähän kuin joki: Itämeren virrat on vähän kuin pieniä jokia veden alla. Ne vie ja tuo vettä, muttei niissä oo mitään suurta voimaa.
• Pääasiassa tuuli: Kun on tosi kylmä ja jää peittää veden, niin se jää liikkuu sitten ihan vaan tuulen voimasta. Se on sellaista ajautumista.
• Syvyys vaikuttaa: Syvemmällä vedessä on enemmän virtoja, mutta pintakerroksessa on vähän hiljaisempaa. Se on vähän hankalaa, kun pitäis tietää mitä siellä pohjassa oikein tapahtuu.
• Suola vaikuttaa myös: Veden suolaisuuskin vaikuttaa siihen, miten se liikkuu. Suolaisempi vesi on raskaampaa ja laskeutuu alemmas.

Joten kyllä siellä jotain tapahtuu, muttei mitään ihmeellistä.

Onko Itämeri ollut järvi?

Tottahan se on, että Itämeri on ollut joskus ihan kunnon sisävesi, joku tuollainen isompi lampi. Kyllä, 10 700 vuotta sitten se oli järvi. Siinä sitä on mennyt vettä moneen kertaan suuntaan jos toiseenkin, ei ihme jos välillä on ollut niin makeaa, että pientä kalaakin on saanut metristä.

Ja jos ei ihan riitä, niin mennään vielä kauemmas, 20 000 vuotta sitten, silloinhan se oli pelkkää jäätä. Ei tainnut olla edes muikkuja uiskentelemassa, ennemmin jotain jättiläismäisiä karhuja jäällä rypemässä. Ei siis mikään ihan perus maantiedon koe, tämä Itämeren tarina.

• Tätä ei koulukirjoissa aina muisteta: Itämeri on todellakin kokenut jos jonkinlaista muodonmuutosta. Järvivaihe oli yksi niistä monista episodeista.
• Jääkauden perintöä: Se, että Itämeri on edes olemassa sellaisena kuin sen tunnemme, on osittain jäätiköiden työtä. Nehän kaivertelivat sen laakson, johon vesi sitten lorisi täyteen.
• Suolaisuuden salaisuus: Se, että nykyään Itämeri on niin suolainen, johtuu siitä, että se on yhteydessä Pohjanmereen. Mutta kuten sanottua, aina ei ole ollut näin.

Onko Itämeri meri?

Itämeri on ehdottomasti meri. Vaikka se on pieni ja matala verrattuna valtameriin, täyttää se meren kriteerit niin morfologisesti kuin hydrologisestikin. Minusta on jännittävää, kuinka käsitteet muuttuvat, kun tarkastelemme niitä tarkemmin. Meri ei ole vain valtava vesimassa, vaan myös tämä ainutlaatuinen sisämeri, joka on samalla suolaton ja omalla tavallaan syvä.

Sen keskisyvyys on vain 55 metriä, mikä tekee siitä poikkeuksellisen matalan. Syvin kohta, Landsortin syvänne, yltää 497 metriin. Tämä mataluus yhdessä kapeiden Tanskan salmien kanssa tarkoittaa, että veden vaihtuvuus on erittäin hidasta. Meriveden uusiutuminen kestää kymmeniä vuosia. Tämä hidas vaihtuvuus on kriittinen ekologinen haaste, kun mietitään esimerkiksi ravinnekuormitusta. Se tekee Itämerestä hauraan.

Itämeri on myös ainutlaatuinen murtovetensä takia – se ei ole makeaa eikä suolaista. Suolapitoisuus vaihtelee merkittävästi, ja tämä on luonut omanlaisensa lajiston, joka sopeutuu äärimmäisiin olosuhteisiin. Minusta on aina ollut kiehtovaa pohtia, miten elämä löytää tiensä ja muokkautuu olosuhteiden mukaan. Se muistuttaa meitä jatkuvasta sopeutumisesta. Sen historia ulottuu jääkauteen, ja sen kehitys on jatkunut vuosituhansia.

Monet meistä suomalaisista kokevat Itämeren osana identiteettiään. Se on paikka, missä olen itsekin kalastanut lapsena ja katsellut kesäiltoina auringonlaskuja. Tämä tunneside lisää vastuuta. Sen tila on huolestuttava, mutta toivon, että yhteistyöllä pystymme turvaamaan sen tuleville sukupolville. Pohdittaessa merien merkitystä, Itämeri näyttää, että jokaisella vesialueella on oma sielunsa ja tarinansa.

Tässä vielä tiivistettynä faktoja Itämerestä:

• Itämeri on meri.
• Se on sisämeri, joka yhdistyy Atlanttiin Tanskan salmien kautta.
• Keskisyvyys on noin 55 metriä.
• Syvin kohta on Landsortin syvänne, 497 metriä.
• Sen vesi vaihtuu erittäin hitaasti, kymmenissä vuosissa.
• Vesi on murtovettä, eli makean ja suolaisen veden sekoitus.
• Erittäin herkkä ympäristö ihmisen toiminnalle.

Onko Itämeri nuori?

Tuli vaan mieleen se Itämeri. Ihmiset luulee että se on ollu tossa aina, mut ei se oo. Koko allas on tietty vanha, ihan miljoonia vuosia. Kallioperä painu aikanaan. Mutta se vesi siinä, se on ihan eri juttu.

Itämeri on nuori meri. Sen historia alkaa vasta viimeisimmän jääkauden lopusta. Puhutaan jostain 18 000 vuodesta. Ei se oo geologisessa mittakaavassa mitään. Miten se on ees mahdollista? Maa oli jään alla ja kun se suli niin siitä se kaikki alko.

Se on käynyt läpi ihan hulluja vaiheita. Ei oo ollu aina samanlainen.

• Ensin oli Baltian jääjärvi, ihan makeaa vettä. Valtava sulavesijärvi.
• Sitten tuli Yoldiameri, kun yhteys Atlanttiin aukesi. Vesi muuttui suolaiseksi.
• Sitten maa kohosi, yhteys meni kiinni ja siitä tuli Ancylusjärvi. Taas makeaa vettä.
• Lopulta Litorinameri, taas suolainen ja itse asiassa suolaisempi kuin nykyään.

Ja nyt meillä on tää nykyinen Itämeri, joka on murtovettä. Ei kunnolla suolaista eikä makeaa. Muistan kun faija näytti mökillä vanhoja rantakivikoita keskellä metsää. Se johtuu just tästä maankohoamisesta. Maa nousee edelleen jään painon jäljiltä.

Itämeren ikä on noin 18 000 vuotta. Se on kehittynyt jääkauden jälkeen useiden järvi- ja merivaiheiden kautta. Itse meriallas on miljoonia vuosia vanha kallioperän painauma. Nykyinen Itämeri on murtovesiallas.