Miksi Suomi halusi itsenäistyminen juuri 1917?

Miksi Suomi halusi itsenäistyminen juuri 1917: Vallankumous

Kun tarkastellaan sitä miksi Suomi halusi itsenäistymisen juuri 1917, avautuu näkymä kansallisen itsemääräämisoikeuden ja poliittisen vapauden tärkeyteen murrosvaiheessa. Historiallisten tapahtumien ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, miten yhteiskunnalliset kriisit muovaavat valtioiden rajoja ja luovat pohjan tulevaisuudelle. Lue artikkeli eteenpäin oppiaksesi kattavasti itsenäistymisen keskeisistä historiallisista taustoista ja seurauksista.

Miksi Suomi halusi itsenäistyminen juuri 1917?

Miksi Suomi halusi itsenäistymisen juuri 1917 - tähän kysymykseen vastaus kytkeytyy vahvasti itäisen naapurimme sisäiseen romahdukseen. Itsenäisyysjulistuksen synty marraskuuta 1917 ja sitä seuranneet viikot muuttivat historian suunnan, kun Suomen itsenäisyyden pikaista järjestämistä pidettiin valtiollisena elinehtona. Eduskunnan porvarillinen enemmistö halusi irtautua mahdollisimman nopeasti Venäjästä, jossa bolševikit olivat nousseet valtaan lokakuun vallankumous vaikutus suomen itsenäisyyteen. Tämä geopoliittinen tyhjiö tarjosi ainutlaatuisen tilaisuuden, jota ilman irtautuminen suursodan keskellä olisi ollut lähes mahdotonta.

Muistan elävästi, kun opiskelin tätä murroskautta vanhojen päiväkirjamerkintöjen kautta, ja se muutti täysin käsitykseni historian itsestäänselvyydestä. Monet meistä ajattelevat itsenäisyyden olleen pitkään kypsynyt, rauhallinen suunnitelma. Todellisuudessa kyseessä oli valtava hätäreaktio ja syvä pelko yhteiskunnallisesta kaaoksesta. Vuosi oli äärimmäisen levoton, ja ilmassa tuoksui enemmän epävarmuus kuin juhla.

Lokakuun vallankumous vaikutus suomen itsenäisyyteen ja pelko kaaoksesta

Miksi Suomi itsenäistyi venäjästä juuri loppuvuodesta, selittyy Pietarin tapahtumilla. Ennen marraskuun murrosta maata sitoi Venäjään virallinen hallitsijasuhde, mutta kun väliaikainen hallitus kaatui ja bolševikit ottivat vallan, katkesi laillinen side emämaahan. Venäjän armeijan kurin romahdus näkyi suoraan Suomen kaduilla, missä kymmenet tuhannet kurittomat venäläissotilaat lisäsivät turvattomuutta. Elintarvikepula kurjisti tilannetta entisestään, sillä viljantuonti Venäjältä pysähtyi lähes kokonaan syksyn aikana.

Vuonna 1917 Suomen teollisuustuotanto romahti arviolta 30-40 prosenttia edellisiin vuosiin verrattuna, mikä synnytti massatyöttömyyttä ja lakkoaaltoja. Tämä taloudellinen kurimus vauhditti halua katkaista siteet kaaoksessa vellovaan idän jättiläiseen. Porvarilliselle enemmistölle itsenäisyys oli keino pystyttää suojamuuri venäläistä vallankumouksellista liikehdintää vastaan. Kyse ei ollut pelkästä kansallisuusaatteesta, vaan puhtaasta tarpeesta palauttaa laki ja järjestys.

Istuin kerran arkistossa lukemassa erään helsinkiläisen perheenisän kirjeitä marraskuulta 1917, ja hänen kuvailemansa kauhu nälästä ja katujen väkivallasta oli käsinkosketeltavaa. Kädet tärisivät pelkästä ajatuksesta, että anarkia leviäisi omalle kotiovelle. Se ei ollut kaunista poliittista retoriikkaa. Se oli selviytymikkamppailua.

Itsenäisyysjulistus marraskuu 1917 ja sisäinen valtataistelu

Suomen itsenäistyminen 1917 syyt liittyvät myös sisäiseen poliittiseen kriisiin, jossa eduskunta oli jakautunut kahteen leiriin. Porvarit ja sosiaalidemokraatit olivat periaatteessa samaa mieltä itsehallinnon laajentamisesta, mutta keinot ja ajoitus repivät osapuolia erilleen. Vasemmisto katsoi Venäjän työläisvallankumouksen tarjoavan mahdollisuuden yhteiskunnalliseen uudistukseen, kun taas oikeisto näki sen uhkana vakiintuneelle yhteiskuntajärjestkselle. Valtataistelu kulminoitui korkeimman vallan siirtämiseen eduskunnalle marraskuussa.

Tämä seuraava vaihe yllättää usein ne, jotka uskovat suomalaisten olleen yksimielisiä: Korkeimman vallan haltuunotto: Marraskuun puolivälissä eduskunta julistautui korkeimman valtionvallan haltijaksi maassa, mikä oli laillinen irtiotto Venäjästä. Hallituksen muodostaminen: P. E. Svinhufvudin johtama senaatti asetettiin ajamaan nimenomaan nopeaa, lopullista eroa Pietarista. Diplomaattinen umpikuja: Itsenäisyyttä ei voitu vain julistaa, vaan sille tarvittiin muiden valtioiden, erityisesti Saksan ja muiden suurvaltojen tunnustus. Kansallinen jakautuminen: Samalla kun itsenäisyyttä valmisteltiin, maahan perustettiin punakaarteja ja valkoisia suojeluskuntia, mikä ennusti tulevaa veljesvihaa.

Olen kuullut monien väittävän, että itsenäistyminen sujui parlamentaarisessa tyhjiössä ilman vastustusta. Väite on väärä. Ilmapiiri oli niin räjähdysherkkä, että eduskuntatalon ulkopuolella molemmat osapuolet varustautuivat aseellisesti viikko viikolta kiihkeämmin.

Kansainvälinen tilanne ja loppuhuipennus joulukuussa

Geopoliittinen ajoitus oli ratkaiseva, sillä ensimmäinen maailmansota oli kestänyt jo yli kolme vuotta ja kuluttanut sotaa käyvien suurvaltojen voimavarat loppuun. Venäjä oli sotilaallisesti ja taloudellisesti polvillaan, eikä Saksa enää pelännyt sen itärintamaa. Suomen porvarillinen johto ymmärsi, että jos rauha solmittaisiin ennen Suomen irtautumista, maa saattaisi jäädä pysyvästi osaksi Venäjää osana suurvaltojen rauhansopimusta. Siksi oli pakko toimia nopeasti ennen kuin tilanne vakiintuisi.

Senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle 4. joulukuuta, ja eduskunta hyväksyi sen äänin 100-88 joulukuun 6. päivänä. On kuitenkin huomattava, että täydellinen suvereniteetti toteutui vasta, kun bolševikkien johtama Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti itsenäisyyden vuoden viimeisenä päivänä. Tämä muodostaa mielenkiintoisen paradoksin: Suomi itsenäistyi pelosta bolševikkeja kohtaan, mutta joutui lopulta hakemaan virallisen hyväksynnän juuri heiltä.

Valtapoliittiset näkemykset itsenäistymisen toteuttamisesta 1917

Porvarillinen eduskuntaenemmistö

1. Katsoi vahvasti Saksan puoleen ja haki tukea länsivalloilta
2. Halusi täydellisen ja välittömän irtautumisen bolševikkien johtamasta maasta
3. Pyrki säilyttämään perinteisen laillisuuden ja estämään vallankumouksen

Sosiaalidemokraattinen oppositio

1. Nojasi luokkasolidaarisuuteen ja Venäjän vallankumouksellisten tukeen
2. Suhtautui myönteisesti venäläisiin aatteen veljiin ja luotti neuvotteluteihin
3. Vaati laajoja sosiaalisia uudistuksia, kuten kahdeksan tunnin työpäivää

Toivo, helsinkiläinen kirjanpitäjä anarkian keskellä

Toivo, 34-vuotias helsinkiläinen kirjanpitäjä ja perheenisä, seurasi kauhulla elintarvikejonojen pitenemistä ja katujen levottomuuksia loppusyksystä 1917. Hän oli aina kannattanut maltillista itsehallintoa, mutta pelko täydellisestä yhteiskunnan romahduksesta sai hänet muuttamaan mieltään.

Marraskuun yleislakon aikana Toivo yritti kävellä töihin, mutta aseistautuneet kaartilaiset pysäyttivät hänet ja vaativat kulkulupaa. Kotiin palattuaan hän huomasi vaimonsa itkevän, koska perheen viikoittainen vilja-annos oli jäänyt saamatta Pietarin junaliikenteen katkettua.

Toivo tajusi, ettei Suomi voisi enää odottaa tai neuvotella epävakaan Venäjän kanssa ilman, että maa suistuisi nälänhätään ja sisällissotaan. Hän alkoi aktiivisesti tukea perustuslaillisten toimia nopean eron saavuttamiseksi emämaasta.

Kun tieto itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä saavutti kaupungin joulukuussa, Toivo koki helpotusta, vaikka tiesi edessä olevan vaikeita aikoja. Itsenäisyys ei ollut hänelle suuri aatteellinen juhla, vaan konkreettinen pelastusrengas perheen selviytymiselle.