Milloin Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen?

Milloin Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen? Päivämäärä

On tärkeää tietää, milloin Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen, jotta ymmärtää kansakunnan suvereniteetin perustan. Tämän historiallisen äänestyksen merkityksen tunteminen auttaa välttämään väärinkäsityksiä valtiollisen itsenäisyyden alkupisteestä. Perehtyminen päätöksentekoon selventää irtautumista ulkovallan alaisuudesta ja kansainvälisen tunnustamisen merkitystä maamme vapaudelle.

Suomen eduskunnan päätös 6. joulukuuta 1917

Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen torstaina 6. joulukuuta 1917. P.E. Svinhufvudin johtama senaatti oli antanut esityksen eduskunnalle kaksi päivää aiemmin, ja lopullisessa äänestyksessä itsenäistyminen hyväksyttiin äänin 100-88. Tämä historiallinen hetki katkaisi Suomen yli satavuotisen siteen Venäjään ja loi perustan nykyiselle suvereenille valtiolle.

Vuosi 1917 oli nuhruinen ja sekasortoinen. Eduskunnan istuntosalissa vallitsi sähköinen tunnelma, kun kansanedustajat pohtivat maan tulevaisuutta maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen varjossa. Itsenäisyysjulistus ei suinkaan ollut itsestäänselvyys tai yksimielinen hurraahuuto, vaan se oli poliittisen väännön tulos. Porvarilliset puolueet tukivat senaatin esitystä, kun taas sosiaalidemokraatit olisivat halunneet itsenäisyyden toteutuvan neuvottelemalla ensin Venäjän kanssa. Lopulta 12 äänen ero ratkaisi Suomen kohtalon. Rehellisesti sanottuna - ja tämä on seikka, joka usein unohdetaan juhlapuheissa - päätös syntyi keskellä pelkoa ja epävarmuutta, ei pelkästään kansallisessa yhtenäisyydessä.

Itsenäisyysjulistuksen tausta: Matka senaatista eduskuntaan

Itsenäisyysprosessi eteni joulukuun alussa hengästyttävää vauhtia. Senaatti, jota kutsuttiin itsenäisyyssenaatiksi, valmisteli julistuksen huolella, vaikka aika oli käymässä vähiin. Joulukuun 4. päivänä P.E. Svinhufvud luki julistuksen eduskunnalle, ja se sisälsi vaatimuksen Suomen tunnustamisesta erilliseksi ja vapaaksi valtioksi.

Mutta tässä on seikka, jota monet tutorials-tyyppiset Suomen itsenäistyminen historia -koosteet eivät painota: itsenäisyys ei tullut automaattisesti pelkällä paperilla. Olen pohtinut tätä usein tietoja analysoidessani: miten kaukaiselta tuo hetki tuntuukaan nykyajan vakaassa Suomessa. Tuolloin Suomen väkiluku oli noin 3,1 miljoonaa, ja suurin osa ihmisistä eli maataloudesta, huolissaan leivän riittävyydestä. Päätöksentekoa vauhditti halu irrottautua Venäjän kaaoksesta, mutta tapa, jolla se tehtiin, jakoi kansan kahtia. Seuraavassa osiossa paljastan sen ratkaisevan syyn, miksi juuri bolshevikkien suostumus oli lopulta välttämätön - palaan tähän kansainvälistä tunnustamista koskevassa kohdassa.

Äänestys ja poliittinen kahtiajako

itsenäisyysjulistus äänestys eduskunnassa 6. joulukuuta oli tiukka: 100 ääntä puolesta ja 88 vastaan. On tärkeää ymmärtää, etteivät vastustajat vastustaneet itsenäisyyttä itsessään, vaan menettelytapaa. Sosiaalidemokraatit pelkäsivät, että yksipuolinen julistus johtaisi konfliktiin Venäjän kanssa. Porvarit taas uskoivat, että tilaisuus oli käytettävä heti, ennen kuin Venäjä vakautuisi.

Istunto alkoi iltapäivällä ja kesti pitkään iltaan. Kun tulos julistettiin, ilman mitään fanfaareja tai välitöntä juhlintaa, oli ilmassa lähinnä raskasta huolta tulevasta. Itsenäisyys oli myönnetty, mutta kukaan ei vielä tiennyt, suostuisiko muu maailma tunnustamaan sitä.

Kansainvälinen tunnustaminen ja itsenäisyyden varmistuminen

Julistus oli vasta sisäinen päätös. Jotta Suomi voisi toimia valtiona, se tarvitsi muiden maiden tunnustuksen. Tässä vaiheessa senaatti joutui tekemään jotain sellaista, mitä se oli yrittänyt välttää: pyytämään tunnustusta Leninin johtamalta Venäjän bolshevikkihallitukselta.

Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden virallisesti 31. joulukuuta 1917. Tämä oli se kriittinen tekijä, jonka mainitsin aiemmin. Ilman Leninin allekirjoitusta länsivallat eivät uskaltaneet toimia. Heti Venäjän jälkeen Ranska, Saksa ja Ruotsi seurasivat perässä tammikuun 4. päivänä 1918. Diplomaattinen läpimurto oli tosiasia, vaikka kotimaassa jännite kasvoi kohti sisällissotaa.

Muistan lukeneeni senaattoreiden kirjeitä tuolta ajalta - ja niistä paistaa läpi suunnaton uupumus. He olivat matkustaneet junalla Pietariin neuvottelemaan, epätietoisina siitä, palaisivatko he sieltä elossa vai vankeina. Se oli peliä korkeilla panoksilla. Itsenäisyyspäivästä tuli virallinen pyhäpäivä vasta pari vuotta myöhemmin, vuonna 1919, kun uusi tasavalta alkoi vakiinnuttaa rutiinejaan.

Itsenäisyysprosessin kriittiset vaiheet

Itsenäisyysjulistus (6.12.1917)

- Suomen eduskunta (äänin 100-88) senaatin esityksen pohjalta

- Loi oikeudellisen pohjan Suomen valtiolle, mutta ei vielä taannut kansainvälistä asemaa

- Suomen eduskunnan tekemä yksipuolinen poliittinen päätös ja tahdonilmaus

Kansainvälinen tunnustaminen (31.12.1917 - 4.1.1918)

- Venäjän bolshevikkihallitus (31.12.), myöhemmin Ranska, Saksa ja Ruotsi (4.1.)

- Mahdollisti diplomaattiset suhteet, tullin toiminnan ja kansainväliset sopimukset

- Muiden valtioiden antama virallinen hyväksyntä Suomen suvereniteetille

Heikin päiväkirja: Jännitystä Helsingin kaduilla 1917

Heikki, 24-vuotias helsinkiläinen kirjaltaja, seisoi joulukuun 6. päivän iltana lumisella Senaatintorilla. Hän oli seurannut koko vuoden jatkunutta lakkoilua ja elintarvikepulaa, ja pelkäsi, että eduskunnan päätös johtaisi uusiin levottomuuksiin.

Ensimmäinen reaktio oli hämmennys. Heikki yritti kysellä ohi kulkevilta uutisia eduskuntatalolta, mutta kukaan ei tiennyt tarkasti, mitä oli tapahtunut. Huhut kertoivat äänestyksen olleen tiukka ja opposition vastustaneen julistusta ankarasti.

Vasta myöhään illalla Heikki ymmärsi, että Suomi oli todella julistautunut itsenäiseksi. Hän tajusi, ettei paluuta vanhaan enää ollut, vaikka Pietarin juna kulki edelleen ja venäläisiä sotilaita näkyi yhä kadunvarsilla.

Seuraavien viikkojen aikana Heikki huomasi jännityksen purkautuvan: kun Venäjä lopulta tunnusti itsenäisyyden 31. joulukuuta, hän uskalsi ensimmäistä kertaa toivoa pysyvää rauhaa, vaikka edessä oli vielä tammikuun raskas koetus.