Mitä tapahtui Unkarissa vuonna 1956?

Mitä tapahtui unkarissa vuonna 1956? Neuvostoliiton hyökkäys

Kun selvitetään, mitä tapahtui unkarissa vuonna 1956, keskiöön nousee siviilien uskomaton rohkeus ylivoimaista armeijaa vastaan. Tämä lyhyt ja epätoivoinen taistelu johti ankaraan kukistumiseen, pakotti suuren osan koulutetuista nuorista pakenemaan ja aiheutti merkittävän aivovuodon. Tapahtuman historiallisten seurausten ymmärtäminen avaa näkökulman kansannousun herättämään syvään kansainväliseen myötätuntoon.

Unkarin kansannousu 1956: Vapauden ja tragedian hetket

Unkarin kansannousu vuonna 1956 oli dramaattinen ja verinen vallankumousyritys, jossa kansa nousi Neuvostoliiton tukemaa stalinistista diktatuuria vastaan. Tapahtumasarja alkoi lokakuun 23. päivänä Budapestissa opiskelijoiden mielenosoituksena ja laajeni nopeasti valtakunnalliseksi vapaustaisteluksi, joka kesti vain reilut kaksi viikkoa. Kansannousu on yksi kylmän sodan merkittävimmistä käännekohdista, joka paljasti itäblokin sisäiset jännitteet ja Neuvostoliiton valmiuden käyttää kovaa voimaa valtapiirinsä säilyttämiseksi.

Mutta on olemassa yksi usein sivuutettu kansainvälispoliittinen tekijä, joka sinetöi Unkarin kohtalon juuri noina kriittisinä marraskuun päivinä - palaan tähän yllättävään syyhyn myöhemmin länsivaltojen reaktioita käsittelevässä osiossa. Unkarin tilanne ei nimittäin ollut vain paikallinen konflikti, vaan se kietoutui osaksi laajempaa maailmanpoliittista shakkipeliä.

Miten Unkarin kansannousu alkoi lokakuussa?

Kansannousu ei syntynyt tyhjiössä, vaan se oli seurausta vuosia kestäneestä sorrosta ja taloudellisesta kurjuudesta. Lokakuun 23. päivänä 1956 tuhannet opiskelijat marssivat Budapestin kaduilla vaatien sananvapautta, vapaampia vaaleja ja neuvostojoukkojen vetäytymistä. Tilanne kärjistyi illalla, kun pahamaineinen salainen poliisi AVH avasi tulen mielenosoittajia kohti radiotalon edustalla. Tämä oli kipinä, joka sytytti koko maan ja käynnisti unkarin kansannousu 1956 tapahtumat.

Noin 2.500 - 3.000 unkarilaista sai surmansa lyhyen taisteluvaiheen aikana, joista suurin osa menehtyi Budapestin kaduilla. ^[1] Muistan itse tutkiessani näitä arkistoja, kuinka pysäyttävää oli lukea raportteja nuorista, lähes lapsista, jotka hyökkäsivät polttopulloilla panssarivaunuja vastaan. Se oli epätoivoinen taistelu, jossa tekninen ylivoima kohtasi uskomattoman rohkeuden. Unkarilaiset onnistuivat aluksi horjuttamaan hallintoa niin voimakkaasti, että Neuvostoliitto veti joukkonsa tilapäisesti pois pääkaupungista.

Imre Nagyn hallinto ja vapauden lyhyt kevät

Kansannousun kasvoiksi nousi uudistusmielinen kommunisti Imre Nagy, joka nimitettiin pääministeriksi kansan vaatimuksesta. Nagy yritti tasapainotella kansan vapaudenkaipuun ja Moskovan vaatimusten välillä, mutta tilanne eteni nopeasti. Hänen hallituksensa ilmoitti monipuoluejärjestelmän palauttamisesta ja - kenties kohtalokkaimpana liikkeenä - Unkarin eroamisesta Varsovan liitosta ja julistautumisesta puolueettomaksi. Tämä vaihe on keskeinen osa unkarin vallankumous 1956 tiivistelmä -kuvausta.

Nagy luotti siihen, että Yhdistyneet kansakunnat ja länsivallat tukisivat Unkarin puolueettomuutta. (Ja tässä kohtaa monet historioitsijat ovat spekuloineet, oliko hän liian toiveikas). Todellisuudessa Unkari jäi täysin yksin. Neuvostoliitto ei voinut sallia puskurivyöhykkeensä murtumista, sillä se olisi voinut johtaa koko itäblokin romuttumiseen. Panssarivaunut - nuoret unkarilaiset kutsuivat niitä rautaisiksi pedoiksi - odottivat vain käskyä palata, mikä johti lopulta tilanteeseen, jota kuvataan nimellä neuvostoliiton hyökkäys unkariin 1956.

Neuvostoliiton suurhyökkäys ja vapauden loppu

Marraskuun 4. päivänä 1956 käynnistyi operaatio nimeltä Pyörremyrsky. Neuvostoliitto hyökkäsi Budapestiin valtavalla voimalla: yli 30.000 sotilasta ja yli 1.000 panssarivaunua vyöryi kaupunkiin kukistamaan vastarinnan. Taistelu oli lyhyt mutta erittäin tuhoisa. Neuvostoliitto menetti operaatiossa noin 700 sotilasta ^[5], mikä kertoo unkarilaisten siviilien ja sotilaiden tekemästä ankarasta vastarinnasta.

Tässä kohtaa palaan aiemmin mainitsemaani syyhyn sille, miksi länsivallat pysyivät passiivisina. Samanaikaisesti Unkarin kriisin kanssa maailman huomio oli kiinnittynyt Suezin kriisiin, jossa Britannia, Ranska ja Israel hyökkäsivät Egyptiin. Tämä jakoi länsiliittoutuneiden rivit ja antoi Neuvostoliitolle täydellisen tilaisuuden toimia Unkarissa ilman pelkoa vakavista vastatoimista. On ironista ja traagista, kuinka kaksi täysin erillistä maailmankolkkaa kietoutuivat yhteen kohtalokkaalla tavalla. Harvoin on historia nähnyt näin huonoa ajoitusta pienen kansan vapaustaistelulle.

Unkarin kansannousun seuraukset ja pakolaisaalto

Kansannousun kukistamista seurasi ankara koston aika. Imre Nagy vangittiin ja teloitettiin vuonna 1958. Uudeksi johtajaksi asetettiin János Kádár, joka palautti kommunistisen kurin kovalla kädellä. Vaikka järjestelmä myöhemmin muuttui itäblokin liberaaleimmaksi, niin sanotuksi gulassikommunismiksi, vuoden 1956 haavat säilyivät unkarilaisten mielissä vuosikymmeniä. Nämä ovat keskeisiä unkarin kansannousu seuraukset, jotka vaikuttivat maan kehitykseen pitkään.

Yli 200.000 ihmistä pakeni maasta kansannousun kukistamisen jälkeen, mikä vastasi noin 2 prosenttia Unkarin koko väestöstä. Valtaosa pakenijoista oli nuoria ja koulutettuja ihmisiä, mikä aiheutti Unkarille valtavan aivovuodon. Suomessakin seurattiin tilannetta tiiviisti. Suomessa kerättiin rahaa ja vaatteita peräti 260 miljoonan markan arvosta unkarilaisten auttamiseksi, mikä oli tuolloin ennätysmäinen summa vapaaehtoista apua. ^[4] Tämä osoitti suomalaisten syvän myötätunnon kieli- ja kohtalotovereitaan kohtaan.

Vertailu: Itäblokin kansannousut kylmän sodan aikana

Unkarin vuoden 1956 tapahtumat olivat osa laajempaa sarjaa, jossa itäisen Euroopan maat yrittivät irrottautua Neuvostoliiton kontrollista. Jokaisella kerralla vastaus oli erilainen.

Unkari 1956

• Eroaminen Varsovan liitosta, puolueettomuus ja monipuoluejärjestelmä

• Verinen sotilaallinen interventio ja johdon teloittaminen

• Kaksi viikkoa kestänyt aseellinen vallankumous ja avoin sota panssarivaunuja vastaan

Tšekkoslovakia 1968 (Prahan kevät)

• Sosialismin sisäinen uudistaminen ilman eroa Varsovan liitosta

• Miehitys ilman laajaa aseellista taistelua, 'Brezhnevin doktriinin' synty

• Kuukausia kestänyt rauhanomainen uudistusprosessi, 'ihmiskasvoinen sosialismi'

Puola 1956

• Työolosuhteiden parantaminen ja kansallinen itsemääräämisoikeus

• Sotilaallinen uhkaus, mutta lopulta kompromissi ja Wladyslaw Gomulkan nousu valtaan

• Lakkoja ja mielenosoituksia Poznanissa, joita seurasi poliittinen neuvottelu

Istvánin matka: Budapestin kaduilta pakolaisleirille

István oli 20-vuotias tekniikan opiskelija Budapestissa lokakuussa 1956. Hän liittyi mielenosoittajiin vaatien oikeudenmukaisuutta, mutta pian hän huomasi pitelevänsä kädessään kivääriä ja suojaavansa kotikatuaan neuvostopanssarivaunuilta. Hän ei ollut koskaan aiemmin käyttänyt asetta, ja pelko oli lamaannuttava.

Kun 'Pyörremyrsky' alkoi marraskuun 4. päivänä, István näki parhaan ystävänsä kaatuvan viereisessä korttelissa. He yrittivät piiloutua kellareihin, mutta ruoan ja ammusten loppuessa vastarinta muuttui mahdottomaksi. Istvánin oli tehtävä vaikea päätös: jäädä ja odottaa vangitsemista tai jättää perheensä ja paeta.

Hän vaelsi kolme yötä lumisessa metsässä kohti Itävallan rajaa välttäen vartioita. Rajan ylittäminen oli helpotus, mutta samalla hän tunsi valtavaa syyllisyyttä niistä, jotka jäivät. Pakolaisleirillä hän kuuli muiden tarinoita ja ymmärsi, että tuhannet muut olivat samassa tilanteessa.

Lopulta István päätyi asumaan Kanadaan, jossa hän loi uuden elämän insinöörinä. Vaikka hän ei koskaan täysin unohtanut Budapestin savua ja pauhua, hän koki olevansa onnekas. Hän oli yksi niistä 200.000 pakolaisesta, jotka saivat uuden mahdollisuuden, vaikka hinta - koti-ikävä - oli ikuinen.