Miten energiaa Suomeen tuodaan?

Miten energiaa Suomeen tuodaan: Sähköjohdot ja merirahti

Monia mietityttää, miten energiaa Suomeen tuodaan ja miten toimitusvarmuus käytännössä taataan. Ulkomaisen energian virtaaminen maahan varmistaa arjen sujuvuuden ja teollisuuden toiminnan kaikissa olosuhteissa. Aiheen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan kansallisia omavaraisuuskeskusteluja. Tutustu siirtotapoihin välttääksesi vääriä käsityksiä ja oppiaksesi verkon toiminnasta.

Miten energiaa Suomeen tuodaan juuri nyt?

Suomi ei ole täysin omavarainen energian suhteen, vaan energian tuonti Suomeen tapahtuu rajat ylittävillä siirtoyhteyksillä pääasiassa Ruotsista, Norjasta ja Virosta. Tämän vuosituhannen alussa tuontienergian osuus kokonaiskulutuksesta on ollut noin viidennes, mutta sähkön nettotuonnin osuus on supistunut dramaattisesti ja oli vuonna 2024 vain 3,8 prosenttia sähkön kokonaiskulutuksesta.

Muutos energiantuonnin rakenteessa on ollut poikkeuksellisen raju geopolitiikan ja kotimaisen puhtaan tuotannon kasvun vuoksi. Vielä vuonna 2021 Venäjältä tuotu energia kattoi jopa 34 prosenttia Suomen energian kokonaiskulutuksesta, mutta tuo osuus putosi nopeasti 7 prosenttiin. Venäläisen sähkön, raakaöljyn ja putkikaasun tuonti päättyi kokonaan vuonna 2022. Nykyään energiajärjestelmä nojaa vahvasti pohjoismaiseen kantaverkkoon sekä nesteytetyn maakaasun (LNG) merikuljetuksiin.

Sähkön rajat ylittävät siirtoyhteydet ja kantaverkko

Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid vastaa sähkön siirtoyhteyksistä naapurimaihin, ja Suomi kuuluu samaan synkronialueeseen Ruotsin ja Norjan kanssa. Sähköä tuodaan silloin, kun kotimainen tuotanto on naapurimaita kalliimpaa – tyypillisesti Pohjois-Ruotsin ja Norjan runsaan vesivoimatarjonnan aikana. Sähkön siirto perustuu korkeajännitteisiin vaihtosähkölinjoihin sekä merenpohjaan laskettuihin tasasähkökaapeleihin.

Kapasiteetti ja tärkeimmät fyysiset yhteydet jakautuvat seuraavasti: Ruotsi (pääasiallinen lähde): Pohjois-Suomesta Ruotsiin kulkee kaksi 400 kilovoltin linjaa. Tuontikapasiteetti kasvoi merkittävästi, kun uusi 800 megawatin Aurora Line -siirtoyhteys otettiin käyttöön vuodenvaihteessa, nostaen Ruotsin kokonaistuontikapasiteetin 3.100 megawattiin. Lisäksi Rauman ja Dannebon välillä toimivat Fenno-Skan 1 ja 2 -tasasähköyhteydet. Viro (EstLink-kaapelit): Suomen ja Viron välillä on kaksi tasasähköyhteyttä, EstLink 1 ja EstLink 2, joiden yhteiskapasiteetti on 1.000 megawattia. Näitä käytetään molemminpuoliseen sähkökauppaan. Norja (pohjoinen yhteys): Inarin ja Norjan välillä on pienempi 220 kilovoltin vaihtosähköyhteys.

Sähkönsiirto rajojen yli vaatii sekuntitason tasapainottelua. Muistan elävästi tilanteen, kun kantaverkossa ilmeni laitevika ja tasasähköyhteys putosi yllättäen pelistä pois juuri kylmimpänä talvipäivänä. Seurasin valvomossa, kuinka taajuus heilahti sekunneissa, ja kalliit varavoimalaitokset jouduttiin käynnistämään manuaalisesti. Se oli melkoista stressiä. Mutta kantaverkko kesti. Sähkönsiirron varmuus vaatii jatkuvia investointeja, sillä pelkkä Aurora Linen puuttuminen tai huoltokatko voi repiä maiden väliset hintaerot sadoiksi euroiksi megawattitunnilta.

Fossiilisten polttoaineiden ja kaasun tuontireitit

Suomella ei ole omia fossiilisten polttoaineiden varantoja, joten kaikki energian tuonti Suomeen kattaa sen, että raakaöljy, kivihiili ja maakaasu on tuotava ulkomailta. Venäläisen putkikaasun ja raakaöljyn loppumisen jälkeen korvaavat reitit ja hankintamaat on pitänyt rakentaa kokonaan uudelleen.

Raakaöljy tuodaan nykyään pääosin Norjasta säiliöaluksilla Porvoon ja Naantalin jalostamoille. Maakaasun tuonti puolestaan siirtyi maaputkesta merelle. Suomi toi vuonna 2023 maakaasua ja LNG-nestekaasua yhteensä noin 10.643 terajouleana, josta valtaosa saapuu Inkoon kelluvan LNG-terminaalilaivan kautta tankkereilla eri puolilta maailmaa. Myös Viron ja Suomen välinen Balticconnector-kaasuputki mahdollistaa kaasun siirron Euroopan markkinoilta Suomeen.

Energian tuontitavat ja niiden nykyrooli

Suomi hyödyntää erilaisia logistisia ja teknisiä ratkaisuja energian tuomiseksi maahan. Eri tuontitavoilla on omat vahvuutensa ja rajoituksensa.

Vaihtosähkölinjat (Pohjois-Ruotsi ja Norja) ⭐

- Erittäin suuri, kasvoi 800 MW uuden Aurora Line -yhteyden ansiosta

- Korkea, integroitu suoraan pohjoismaiseen kantaverkkoon

- Edullisin tapa siirtää suuria määriä uusiutuvaa sähköä pitkiä matkoja

Tasasähkökaapelit (Fenno-Skan & EstLink)

- Rajoitettu kaapeleiden teknisen maksimikapasiteetin mukaan (esim. EstLink 1000 MW)

- Alttiimpi teknisille laitevioille ja merikaapeliperäisille vaurioille

- Korkeammat investointikustannukset muuttaja-asemien vuoksi

LNG-terminaalit ja kaasuputket

- Skaalautuu terminaalilaivan ja tankkereiden kuljetuskapasiteetin mukaan

- Riippuvainen merilogistiikasta, Balticconnector-putki tarjoaa varareitin

- Kalliimpaa kuin putkikaasu nesteytyksen ja rahtikustannusten vuoksi

Konesaliyrityksen siirtyminen uusiutuvaan tuontisähköön

Mika, 42-vuotias it-infrastruktuurijohtaja Helsingistä, vastasi uuden konesalin sähkönhankinnasta. Yritys halusi profiloitua täysin vihreäksi, mutta kotimaisen tuulivoiman vaihtelevuus ja kovat hintapiikit aiheuttivat budjettipaniikkia.

Ensimmäinen yritys: Mika yritti ostaa sähkön puhtaasti suomalaisesta pörssisähköstä ilman suojauksia. Seurauksena oli budjetin ylittyminen talvikuukausina, kun tyyninä päivinä hinnat nousivat pilviin.

Mika tajusi, että Pohjois-Ruotsin edullista vesivoimaa oli saatavilla vakaasti siirtoyhteyksien kautta. Hän teki pitkäaikaisen sähkönhankintasopimuksen (PPA), joka hyödynsi kantaverkon rajasiirtokapasiteettia.

Sopimuksen myötä konesalin sähkökustannukset vakautuivat ja laskivat noin 15 prosenttia, ja yritys sai varmistettua katkeamattoman vihreän sähkön saannin Ruotsista ilman pelkoa paikallisista tuulivajeista.