Miten tunnistaa hinkuyskä?

Miten tunnistaa hinkuyskä? Se on kysymys, johon minun olisi pitänyt osata vastata paljon aikaisemmin. Muistan kun pikkuveljeni sairastui siihen, oliko se seitsemän vuotta sitten? Kauhea kokemus. En tiedä miksi en silloin tajunnut, miksi hän yski niin... raivokkaasti.

Ensin se alkaa ihan tavallisena vilustumisena, luulet vaan että "ai, taas nuha". Mutta sitten… sitten se pahenee. Yskä. Ei mikään tavallinen yskä, vaan oikeasti kamala, jatkuva yskäpuuska. Ja sen jälkeen… se hinkuva ääni. Muistan kuinka pelottavaa se oli, kuinka veljeni hengitti kuin olisi hukkumassa. Minäkö olisin pitänyt tietää, että se on hinkuyskän merkki? Ehkä olisin voinut tehdä jotain nopeammin.

Kirjoissa lukee jotain yskänpuuskista, joita seuraa hinkuva ääni. Ja oksentelua. Ja paksua limaa. Aivan hirveää, tiesin sen jo silloin, vaikka en ymmärtänyt kyseessä olevan hinkuyskä. Lääkäri sanoi, että noin puolet hinkuyskätapauksista on lievempiä, ei tarvita edes hoitoa. Mutta veljeni… hänen tapauksensa ei ollut lievä. Muistan sen oksennuksen… toistuvasti. Ja se yskä… se ei tuntunut loppuvan koskaan.

Joten, jos huomaat että jollain on sellainen jatkuva, paheneva yskä, joka alkaa vilustumisen oireilla. Ja etenkin, jos siihen liittyy tuo hinkuva sisäänhengitys, ja oksennusta ja paksua limaa… mene lääkäriin. Älä odota. Älä tee kuten minä, että et tunnista sitä ajoissa. Koska joskus, vaikka niin harvoin tuntuu, nopeus on todella tärkeää. Ja en halua, että kukaan muu joutuu kokemaan saman kuin me.