Voiko pikkuserkun kanssa tehdä lapsia?

Voi jukra, tuo kysymys pikkuserkun kanssa lasten tekemisestä… se todellakin pistää miettimään. Lakihan antaa siihen mahdollisuuden, eihän se sitä kiellä, serkukset saavat mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Mutta… itselleni se tuntuu jotenkin… no, väärältä. Todella väärältä.

Muistan mummini aina varoittelemassa siitä, miten lähellä olevien sukulaisten välillä lasten saaminen voi johtaa geneettisiin ongelmiin. Hän kertoi jotain kaukaisia sukulaisia, joilla oli ollut vakavia sairauksia – en muista tarkalleen mitä, mutta se jäi päälle. Ei se mummi mitään kauhutarinoita kertonut, mutta jotenkin se jäi mieleen. Ja sitten luki jossain, että serkusten lasten saamisessa tiettyjen sairauksien riski voi olla jopa moninkertainen verrattuna muihin pariskuntiin. Joo, tiedän, tilastot ja todennäköisyydet… mutta silti. Se riski, se pelko… se on konkreettinen ja painaa mieltä.

En itse koskaan voisi. En vain pystyisi. Ajatus siitä, että minun lapseni saattaisi sairastua jonkun geneettisen vian takia, koska valitsin kumppanini niin läheltä… se on liikaa. Se on jotain, mikä tuntuisi kirotulta koko elämän ajan.

Tämä ei ole moraalikysymys, vaikka monet niin ajattelevatkin. Minun silmissäni tämä on ensisijaisesti terveysasia. Onhan se tietysti myös vähän se intiimi… yök, vaikea sanoa… eikä tämä nyt ole sellainen asia, että kaikkien pitäisi yhtäkkiä ajatella samalla tavalla. Jokainen saa ja joutuu tekemään omansa päätöksensä. Omat harkintansa, moraaliset ja terveydelliset. Mutta itse en vain pystyisi. Minun sisimmässäni se tuntuu liian riskialttiilta. Liian riskialttiilta omalle lapselleni.